Hirveitä vaivoja

En oikein halua Kristianin kohdalla puhua naistenvaivoista, joten keksin kutsua menkkoja hirveiksi vaivoiksi. Nyt kahden vuoden tauon jälkeen Kristian tosiaan koki eilen kauheita, kun sillä alkoi tiputteluvuotoa tulemaan, itsekin olin aika hämmentynyt kun kuulin. Ala siinä poikaystävältä kysellä että "Tarvitsetko siteitä?" ja muistuttamaan, että missä niitä on jos tarve tulee, saatika sitten selittämään että "Tässä paketissa on tällaista sorttia." Viimeisimpään Kristian tosin tokaisi, että hän osaa kyllä lukea jos siteille tulee tarve.
Aamulla olimme siinä tilanteessa, missä yleensä ollaan toisin päin, eli kävin kyselemässä Kristianilta vointia, onko mahakipuja yms. Kuskasin sille särkylääkettä ja vettä ja kouluu lähtiessä vielä muistutin käymään vessassa, ettei se unohdu kun Kristian jäi vain nukkumaan. Olin siis aikamoinen hössö, ihan kuin Kristian ei itse muistaisi vessassa käydä, muistutin kuitenkin myös niistä siteistä ja kyselin, että tarvitseeko suklaata tuoda. Toin koulusta tullessani suklaata poikaparalle ja mieli oli jo parempi, toivottavasti tämä nyt kuitenkin loppuisi pian eikä Kristianin tarvitsisi hirveistä vaivoista kärsiä pitkään.
Täytyy kyllä sanoa, että kyllä tämä vähän hämmensi, kun tällä tavalla muistutetaan että "Hei, ei se Kristian ihan täysin mies olekaan." Toivottavasti se pääsisi mahdollisimman pian sinne romppeidenpoistoon.

Ehkäisy

Koin itselleni kiusallisen tilanteen terveydenhoitajan luona, kun tehtiin terveystarkastus. Ihan perusjuttuja käytiin, ja lopulta tultiin ehkäisyyn. En käytä pillereitä monestakaan syystä, joten terveydenhoitaja oletti minun ja Kristianin käyttävän kondomeja. Rehellisenä ihmisenä sanoin, että ei me niitäkään käytetä kun ei ole tarvetta. Nopeasti sanoin poikaystäväni olevan steriili, mutta kiusallista se silti oli.
Itse asiassa olin jotain tuonkaltaista keskustelua odottanutkin ja jännittänyt, hölmö ilminen kun olen. Kyllä se silti yllätti miten tunsin naaman punehtuvan ja muutenkin nolottavan, kun tuosta steriiliysasiasta mainitsin. Onneksi terveydenhoitaja kuittasi sen vain kysymällä, että kauanko meidän suhde on kestänyt ja 2,5 vuotta oli hyvä juttu.

Äh, ei mulla muuta.

Dok: Olen nyt nainen

Tällaiseen dokkariin törmäsin ja olen nyt loppusuoralla, vielä melkein kuukauden päivät on katsottavana. Hyvä mieli tulee, naiset dokkarissa ovat aivan ihania, tällaisia transsukupuolisuutta käsittelevien dokkareiden pitäisi olla. :)
Tosiaan, vanhempia arvokkaita naisia kyseessä, eikä mitään botoxibimboja mihin yleensä olen roskadokkareita katsoessa törmännyt. Suosittelen lämpimästi.


Dok: Olen nyt nainen

Tavataan viisi kypsään ikään ehtinyttä naista, joille on tehty sukupuolenkorjausleikkaus ensimmäisten joukossa maailmassa. Leikkaukset tehtiin tohtori Georges Buroun klinikalla Casablancassa. O: Michiel van Erp, 2011.

http://areena.yle.fi/tv/1769039

Ystävänpäivää odotellessa

Hurraatirallaa, Helsingin suunnalta oli joululoman aikana tullut postia. Kristian on täten Helsingin lääkärin kunnian ja omantunnon kautta todettu transseksuaaliksi ja Helsingin suunnalta sukuelinkirurgialle ja sotun vaihtamiselle miehen sotuksi ei ole esteitä. Nyt odotetaankin sitten yhtävänpäivää, jolloin Kristianilla on Tampereelle aika toista mielipidettä varten. :)
Vähän tosin omaa intoani lannisti se, kun sain itse tietää näistä asioista Facebookin ja Kristianin blogin takia (jota poika päivittää harvoin enkä halua sitä laittaa jakoon täällä). Ei ollut sitten toiselle tullut mieleenkään, että mulle voisi edes kertoa, että blogissa on informaatiota päivän fiiliksistä, kun ei voinut viestillä kertoa mitä tapahtuu tai soittaa. Huono fiilis jäi. :/
No, siitä on nyt suurinpiirtein päästy ja itse olen kovasti yrittänyt Kristianilta kysellä, että haluaisiko se minut mukaan sitten kun sillä on täällä Tampereella se aika. Ei kuulemma halua, Kristianin mielestä minä olisin enemmän hermona kuin se itse, ja sitä kautta tartuttaisin hermoiluni siihen. Itse en kyllä usko tuohon hermoiluasiaan, mutta ehkä Kristianin on tehtävä tämä sitten yksin. Kuten se mulle sanoi aiemmin, niin Kristian on aiemminkin käynyt aina yksin kaikissa lääkärintapaamisissa sun muissa ja olisi outoa, jos mie olisin mukana nyt.

Kuitenkin, vielä kerran hurraa, miehekkeestäni tulee vihdoin mies ihan virallisesti. :)
Ai niin, ja olihan ne Kristianin hoitoasiat ainakin naikkarin puolelta siirretty tänne Tampereelle nyt. Ihan loogista, asutaanhan me kuitenkin vain alle viiden kilometrin päässä Taysista.