Hmm, blogin tilastot nyt vähän hämmentävät. Vaikka en kesän aikana ole ollut lainkaan aktiivinen, vain pari kirjoitusta, on päivittäinen kävijämäärä noin keskimäärin noussut huimasti. Eilen kävijöitä oli yllättävän vähän muihin päiviin verraten, vain 13, kun yleensä nyt parin kuukauden aikana kävijöitä on ollut 20-30. 40 tai edes 50 kävijää ei ole myöskään ollut mitenkään tavatonta. Tai no, sivun päivityksiähän tämä Bloggerin oma laskuri listaa, mutta kuitenkin.
En tiedä, ehkä sitten ihmiset haluavat käydä nyt kyttäämässä, että mitä tänne on kommentoitu ja haluaisivat myös oman kärkkään kommenttinsa jättää. Tai sitten... No, en oikeastaan edes keksi muuta, syynsä kullakin. Omituista kuitenkin.
Äh, kauheasti on ollut niitä piirustusideoitakin kesän aikana, mutta mitään en ole saanut eroprosessin keskellä tehtyä niiden toteuttamisen eteen. Lopulta olenkin melkein kaikki ideat unohtanut, pitäisi kai pitää jotain muistilistaa mukana, mihin kirjoittaisi aina uudet ideat kun sellaisia tulee.
lauantai 10. elokuuta 2013
maanantai 5. elokuuta 2013
Biomiehet ja penissota
Olen tässä miettinyt saamaani palautetta ankrasti, sitä palautetta, joka liittyi toiveeseeni seurustella ja harrastaa seksiä biomiehen kanssa. Ilmeisesti ei saisi tällaista toivoa, koska sukupuoli ei ole vain se mitä alapäästä löytyy ja kyllähän minä sen tiedän. Kuitenkin se toive biomiehestä kumpuaa ihan vain siitä, että haluan seksiä jossa on mukana penis. Edes kokeilla, että millaista se on, kun tuo Kristian on edelleen minun ainoa seksikumppani. Strap-onillakin tökkiminen on vähän... No, ei se niin mukavaa kuitenkaan ole kun tiedän, ettei Kristian siitä kuitenkaan muuta kuin henkistä mielihyvää saa.
Olenkin siis ihmetellyt, että miksi sen ääneen sanominen, että haluaisin biomiehen, on niin tuomittavaa? Miksi on sallittua vastata kysymykseen "Millainen miesmaku sulla on?" sanomalla, ettei voisi kuvitellakaan seurustelevansa itseään lyhyemmän miehen kanssa. Pahoittaako kukaan näin pahasti mielensä, jos sanoo jalkojensa menevän ihan veteliksi, kun etelän kasvattama tummasilmäinen mies katsoo niillä nappisilmillään, mutta harmaat silmät eivät niinkään innosta? Entä 200-kiloa ylipainoa? Siitäkin varmasti saa sanoa, ettei sellaista kumppania itselleen kauhean mielellään ottaisi. Miksi siis minä en saa sanoa missään nimessä, että olisi kauhean kiva jos miehellä olisi penis.
Penis on kuitenkin vain toive muiden joukossa, itsekin olen aina pitänyt enemmän itseäni pidemmistä miehistä ja sellaisen halusin, kunnes törmäsin itseäni lyhyempään Kristianiin. Pidin myös tummahiuksisista miehistä, no kappas vain Kristianilla on vaaleat hiukset. Olisihan se treenattu miesvartalokin kiva, mutta tuollainen pehmeä pulliainen sattui matkaan tarttumaan. Silti, vaikka Kristian ei minun miesmakua varsinaisesti vastannut, aloin sen kanssa seurustella ja Kristian myös veti jalat täysin minun alta kun siihen rakastuin.
Jos ei selväksi tullut, niin biomiehenä olo on minun kategoriassa samaa sarjaa, kuin pituus ja hiusten väri, ne vain nyt sattuvat olemaan toiveita tulevalle kumppanille. En mie sitten mitään mahda, jos satunkin ihastumaan ja rakastumaan uudestaan itseäni lyhyempään peniksettömään mieheen, kuten Kristianin kanssa tein.
Olenkin siis ihmetellyt, että miksi sen ääneen sanominen, että haluaisin biomiehen, on niin tuomittavaa? Miksi on sallittua vastata kysymykseen "Millainen miesmaku sulla on?" sanomalla, ettei voisi kuvitellakaan seurustelevansa itseään lyhyemmän miehen kanssa. Pahoittaako kukaan näin pahasti mielensä, jos sanoo jalkojensa menevän ihan veteliksi, kun etelän kasvattama tummasilmäinen mies katsoo niillä nappisilmillään, mutta harmaat silmät eivät niinkään innosta? Entä 200-kiloa ylipainoa? Siitäkin varmasti saa sanoa, ettei sellaista kumppania itselleen kauhean mielellään ottaisi. Miksi siis minä en saa sanoa missään nimessä, että olisi kauhean kiva jos miehellä olisi penis.
Penis on kuitenkin vain toive muiden joukossa, itsekin olen aina pitänyt enemmän itseäni pidemmistä miehistä ja sellaisen halusin, kunnes törmäsin itseäni lyhyempään Kristianiin. Pidin myös tummahiuksisista miehistä, no kappas vain Kristianilla on vaaleat hiukset. Olisihan se treenattu miesvartalokin kiva, mutta tuollainen pehmeä pulliainen sattui matkaan tarttumaan. Silti, vaikka Kristian ei minun miesmakua varsinaisesti vastannut, aloin sen kanssa seurustella ja Kristian myös veti jalat täysin minun alta kun siihen rakastuin.
Jos ei selväksi tullut, niin biomiehenä olo on minun kategoriassa samaa sarjaa, kuin pituus ja hiusten väri, ne vain nyt sattuvat olemaan toiveita tulevalle kumppanille. En mie sitten mitään mahda, jos satunkin ihastumaan ja rakastumaan uudestaan itseäni lyhyempään peniksettömään mieheen, kuten Kristianin kanssa tein.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)