No kun vauvojahan vain tulee

Meinasin kirjoittaa tästä jo heti tuoreeltaan viime kotipaikkakuntareissun jälkeen, mutta se vain jäi tauon takia. :D Mutta siis mie olen nyt tämän noin puolitoista vuotta naureskellut jatkuvasti, kun ihmiset tuntuvat tietävän minua ja Kristiania paremmin koska niitä vauvoja tulee. Hyvänä esimerkkinä kerron nyt tuon kotonakäynnin aikana sattuneen kohtaamisen.

Kävin vähän alennusmyynneissä kiertelemässä ja satuin törmäämään Jokeriin, josta olen kertonut muistaakseni aiemminkin, ja tämän äitiin. Hetken aikaa siinä puhuttiin ja Jokerin äiti sanoi:
"Käytiin katsomassa vauvanvaatteita sitä varten kun sulle ja Kristianille tulee vauvoja."
Ahaa... No, sanoin sen tavallisen, mitä yleensäkin, ettei vauvoja ole vielä piiiitkiin aikoihin tulossa.
"Älä sano, se on kuule sanomatta paras", ja mie ja Jokeri pidäteltiin naurua.

Tuo on siis tosi yleinen lausahdus kaikkine variaatioineen, mitä vauvanteosta on tullut kuultua. Vauvoja kun kuulemma tulee, ja ne tulee vaikka niitä ei haluaisi. Vauvoja ei tehdä, vaan niitä saadaan jos ne päättää tulla... Tätä samaa minun äitikin jaksaa sanoa, ettei minusta kuulemma tiedä, vaikka hyvin Kristianin taustoista tietääkin. En sitten tiiä mitä äiti minusta kuvittelee, ei ilmeisesti mitään hyvää...

Ei tästä voi vissiin muuta päätellä, kuin että yhteiskunnan silmissä vauvoja pitäisi olla heti tulossa, jos on parikymppinen (höttöaivoinen ehkäisystä huolehtimaton, vai mitä ihmettä?) nuoripari, joka on käytännössä heti seurustelun alusta asti asunut samassa kämpässä/asuntolan huoneessa. Valitan, yhteiskunta, mutta meille ne vauvat tulevat tasan silloin, kun me itse halutaan, jos silloinkaan. Minulla kun on kummallakin puolen sukua jonkin verran lapsettomuutta, mutta se onkin jo ihan toinen juttu.

Hupsu pelko

No niin, kirjoitan nyt tauon päättymisen (tai keskeytyksen, ken tietää) kunniaksi yhdestä hupsusta pelosta, jonka pelkäsin tapahtuvan kunhan testot alkaa. Silloin joskus siis.

Testot kun muuttavat ihmisen ominaishajua, niin tähän liittyen vähän jännäsin asioita. Kristianin äidillä kun on kaksi koiraa, jotka tietenkin on myös ihan Kristianinkin vauvoja (varsinkin vanhempi niistä), niin niiden reagointia mietiskelin testojen alkamisen ollessa käsillä.
Koirathan eivät silloin testojen alun jälkeen olleet ihan heti näkemässä Kristiania, kun asuttiin opiskelujen takia toisella paikkakunnalla. Jotenkin siinä mietin, että mitä ne miettii kun Kristian tulee paikalle ominaishajuiltaan erilaiselta, vaikka varmasti siinä sitä vanhaakin on mukana. Ei siinä oikeasti sitten kuulemma ollut mitään sen kummempaa, jokakertaisen jälleentapaamishämmennyksen jälkeen koirat olivat olleet innoissaan ja ihan normaalisti.

Hupsu minä, kaikkea sitä miettiikin kun asiat ovat uusia ja hermostuttaa. :D

Pieni tauko vain

Viikko on edellisestä postauksesta kulunut ja voi olla hyvinkin mahdollista, että tässä kuluu toinenkin ja vaikka kolmaskin. Juuri nyt tällä hetkellä mulla ei ole kauheasti voimia miettiä ja kirjoittaa mitä mielessä on, vaikka kaiken aikaa ties mitä päässäni työstän. Henkinen jaksaminen on heikoilla monestakin syystä.
Meillä on Kristianin kanssa ollut nyt viime aikoina vähän riitaa näiden transasioiden tiimoilta (tavallaan) ja muita transasioihin liittymättömiä juttuja, joten sen takia nyt tällainen tauko tulee tätä päivitystä lukuunottamatta. Täytyy nyt vähän tuulettaa päätä ja kaikkea näin, ennen kuin alan kirjoittaa yhdestäkin jo kauan miettimästäni aiheesta. Ihan vain, jotta ei tulisi liian kitkerää tekstiä, vaikka sitä yritänkin vältellä... :)

Eipä tässä siis muuta sitten, hyviä odotuksia niille, jotka tänne nyt törmäävät ensimmäistä kertaa ja niille, jotka tuntuvat tätä blogia seuraavan muuten vain. Mistä tulikin mieleen että darraiseen aamuni sain pienen ilon, kun joku oli tänne googlettanut hakusanoilla "testopesä nörhi". :D Ei se oikeinkirjoitus, vaan se, että oikeaan kohteeseen päädytään. ;)

Testomuutokset 3: Ääni

No, oikeastaanhan tämä ääni olisi kai kuulunut ensimmäiseksi tai toiseksi tätä sarjaa, mutta sehän pääsi unohtumaan kun se Kristianin ääni on ollut jatkuvassa muutoksessa melko lähiaikoihin asti.
Tämä monien muiden asioiden joukossa huolestutti minua kauheasti etukäteen, että pidänkö ollenkaan Kristianin ääntä äänenmurroksen jälkeen kivana ja haluttavana ja Kristianin äänenä ja kaikkea. Edelleen sitä pelkäsi, että se ääni muuttuisi yhdessä yössä ja aamulla sitä herää mörisevän körilään vierestä.
Kristianillahan tosiaan tuo äänenmurron kuulemma alkoi melkein heti. Ensin oli vähän ääni käheänä ja kurkussa tuntui jatkuvasti kuin olisi flunssa jatkuvasti tuloillaan. Mie tietenkään en meinannut uskoa että se jo siinä vaiheessa (parissa ensimmäisessä päivässä) johtuisi testoista ja murehdin ja huolestuin että miten tässä käy. :D Pikkuhiljaahan se ääni muuttui, ei sitä itsekään oikeastaan huomannut kun silloin, kun Kristian ei meinannut aada ääntä kuuluviin. Loppupeleissä kuitenkin olen ollut pettynyt, kun tuo ei mitään korkeita kiekaisuja päästellyt eikä mitään muitakaan omituisia ääniä, olen paha ihminen ja olisin halunnut kiusata mokomaa sellaisista..

Ei mulla tästä varsinaisesti omasta näkökulmasta ole mitään suurta sanottavaa kuitenkaan. Se vain, että enää en oikeastaan muistakaan, millainen Kristianin ääni oli silloin melkein puolitoista vuotta sitten. Ja voisihan tuo ääni tuosta vielä ihan pikkuisen madaltua, mutta jos ei madallu, niin ei minun elämä siihen kaadu. Kuitenkin tuo teinipoikaääni on parempi kuin ennen äänenmurrosta (tai niin kuvittelisin), tai jos se kuulostaisi siltä että Kristianin pitäisi olla se salin lihaskimppu, joka käy joka päivä vähän painojen kanssa karjumassa. ;)
Tosin vähän hassulta se välillä seksin lomassa kuulostaa, kun Kristian jotain tyttömäisempiä ääniä päästelee.. Ehkei joistain tyttöäänialan äännähdyksistä koskaan päästä eroon.