No niin, kirjoitan nyt tauon päättymisen (tai keskeytyksen, ken tietää) kunniaksi yhdestä hupsusta pelosta, jonka pelkäsin tapahtuvan kunhan testot alkaa. Silloin joskus siis.
Testot kun muuttavat ihmisen ominaishajua, niin tähän liittyen vähän jännäsin asioita. Kristianin äidillä kun on kaksi koiraa, jotka tietenkin on myös ihan Kristianinkin vauvoja (varsinkin vanhempi niistä), niin niiden reagointia mietiskelin testojen alkamisen ollessa käsillä.
Koirathan eivät silloin testojen alun jälkeen olleet ihan heti näkemässä Kristiania, kun asuttiin opiskelujen takia toisella paikkakunnalla. Jotenkin siinä mietin, että mitä ne miettii kun Kristian tulee paikalle ominaishajuiltaan erilaiselta, vaikka varmasti siinä sitä vanhaakin on mukana. Ei siinä oikeasti sitten kuulemma ollut mitään sen kummempaa, jokakertaisen jälleentapaamishämmennyksen jälkeen koirat olivat olleet innoissaan ja ihan normaalisti.
Hupsu minä, kaikkea sitä miettiikin kun asiat ovat uusia ja hermostuttaa. :D
