Turvottaa

Eilen otettiin lippulappuset pois ja noh, toivottavasti "viat" johtuvat vain leikkauksen jälkeisestä turvotuksesta. Vasen puoli, josta toden totta oli kuoppa saatu pois, näytti nyt siltä, kuin se olisi ihan pienen pieni naisen rinta, ja oikea puoli näytti vieläkin roikkuvan aavistuksen.
Eilisaamun kauhean kipuilun jälkeen päästiin Kristianin kanssa käymään kaupungilla tosiaan, minun taakaksi jäi kantaa 15 kilon kissanhiekkasäkki autoon ja sieltä sisälle. Ja lopulta tässä touhussa kuitenkin kävi niin, että kun mie olin ottanut vapaata jäädäkseni hoitamaan Kristiania, niin nyt mie olenkin se hoidettava. Ihan kauhea flunssa iski, en tykkää, mutta onneksi Kristian käy ostamassa särkylääkettä ja kurkkupastilleja sen jälkeen kun on käynyt piikillä. Toisinsanoen jos tämä lyhykäinen postaus on vailla päätä ja häntää, niin syytän siitä flunssaa.

Pari haapaa

Kristian kävi eilen Helsingissä pienessä operaatiossa, jossa poistettiin sitä ylimääräistä ihoa paikallispuudutuksen voimin. :) Vielä ei olla otettu lappuja pois, mutta myöhemmin sitten. Jonkin verran on kyllä verta vuotanut lappujen läpikin, toivottavasti ei nyt ole kovin pahassa kunnossa ne haavat.
Mie itse olen tänään kotona myös, alunperin Kristianin apuna, mutta nyt mulla onkin flunssa... No, kuitenkin, kipuja tuntuu olevan ja eilen rahtasin Kristianille jatkuvasti Ibumaxia kun se ei saanut reseptiä mihinkään vahvempiin kipulääkkeisiin. Ongelmallinen asia ovat myös meidän kaksi kissaa, jotka aamun aikana kerkesivät pariinkin otteeseen hyppimään kipeän rintakehän päälle. Koko ajan on pitänyt yrittää huitoa niitä pois Kristianin rintakehän läheltä, ne kun ovat tottuneet että kun me maataan sängyllä, niin silloin erityisesti saa tulla vatsan ja rinnan päälle tassuttelemaan.
Tosiaan, myöhemmin päivällä tai illalla viimeistään otetaan nuo laput pois ja katsotaan, että miltä näyttää. Lääkäri oli sanonut, että oli saanut vasemmalla puolen olevan kuopan pois, mikä johtui arpikudoksesta, odotan innolla miltä näyttää. :)

Transkilpi

Lomalla sain puhua yhden minun ja Kristianin yhteisen kaverin kanssa, joka tosin on ehkä enemmän "minun kaveri", jos niin voi sanoa. Puhuttiin tästä minun ja Kristianin suhteen tilasta ja kaikesta muustakin ja siinä sitten tämä kaveri sai tiivistettyä mulle sen, mitä en ole saanut selvennettyä itselleni. Olen Kristianille jonkinlainen ihmiskilpi, turva ja tuki, johon voi luottaa vaikka olisin kuinka paska tyttöystävä tahansa. Tärkeintä minussa on, että olen se tyttöystävä.
Monesti näiden vaikeiden kuukausien aikana kun ollaan puhuttu ja keskusteltu, ja mie olen ollut jo jättämässä Kristianin ja sanonut, etten rakasta sitä, on Kristian saanut minut pyörtämään päätökseni. Tätä me erityisesti pohdittiin, että mitä Kristian sillä saavuttaa, kun se roikkuu tyttöystävässä joka ei rakasta sitä enää, ei ainakaan siinä määrin missä pitäisi jotta suhteessa olisi järkeä. Kristian on myös sanonut, ettei hän halua jäädä yksin koska ei tulisi ikinä enää saamaan ketään minun jälkeen.
Kun me sen kaverin kanssa puhuttiin, niin tajusin että mie tosiaan olen se tuki ja turva. Kun Kristianilla on ollut kurja päivä, niin mie olen kuitenkin kotona ja minun olkapää on käytettävissä vaikka kukaan muu ei huolisi Kristiania. Tuota, ettei Kristian saisi enää koskaan ketään, poika perustelee transtaustallaan. Noh, voi vain kuvitella että mie en enää kestä tuota transkilpeä joka tulee vähän joka välissä esille. Tuntuu, ettei Kristiankaan enää minua halua minuna, vaan vain sinä tyttönä joka huolii sen transasioista huolimatta, ja sen avulla se yrittää myös minut pitää. Pitäisikö minunkin Kristianin asemassa sanoa, ettei minua voida jättää koska olen lihava enkä muutenkaan vastaa modernia naisihannetta joten kukaan ei huoli minua...
Pitää yrittää puhua Kristianille tästäkin asiasta, kunhan se tulee kotiin. Kaiken muun lisäksi mie en enää kestä tätä transkilven taakse piiloutumista, kun prosessin aktiivinen aika alkaa Kristianin osalta periaatteessa olla loppusuoralla.

Ps. Kyllä se saadaan tämä parisuhdeasia jossain välissä ratkaistua, että mitä tehdään. Uskokaa pois...

Peruutus

Tänään olisi pitänyt olla Kristianilla se aika, kun oltaisiin käsitelty hetun vaihtumista. No, lääkäri olikin sairastunut ja aika peruuntui. :/ Uudesta ajasta ei osattu oikein sanoa.
Kristiania harmittaa, mutta taitaa minua harmittaa vähän enemmän. Tai sitten Kristian ei ilmaise harmistustaan, se kun on niin tasainen ja asiat sisäänsä säilövä ihminen.

Hetu, nips naps ja epäonnistunut tauko

Kristian sai tänään kirjeen, jossa ilmoitettiin tapaamisajan olevan ensi viikolla. Ilmeisesti siellä hoidetaan niitä hetu-asioita. :) Vaikka no, vähän Kristiania epäilyttää ilmeisesti kun lääkärin/sairaanhoitajan/kuka onkin tittelu on OL. ö__Ö

Rinnasta napsaistaan palat vähän yli kolmen viikon kuluttua. Ajattelin että olisin siitä seuraavana päivänä kotona Kristianin kanssa, vaikka noin "virallisesti" Kristianin pitäisi ilmeisesti pärjätä yksin. Että ei mitään monen viikon sairaslomaa tai muuta, kuten silloin varsinaisen rintakehäoperaation aikaan. Kuitenkin Kristian nytkin arastelee edelleen aiemman leikkauksen jäljiltä niin minusta ainakin tuntuisi mukavammalta olla toiselle apuna. Samaten Kristian ei mielellään olisi yksin napsautusta seuraavana päivänä. Toivottavasti opettaja on tuon kanssa sitten ymmärtäväinen.

Ja noh... Mitä voin sanoa? Meidän tauko on täysin epäonnistunut yritys. Mie pelkään ihan mielettömästi yksin nukkumista, joten joudutaan kuitenkin nukkumaan samassa sängyssä, kun muuten mie valvoisin koko yön. Sitten on kaikkea muutakin, mutta niin. Ei me nyt jakseta samassa asunnossa niin kauheasti muutenkaan taukoilla. Sen sijaan sitten päätettiin, että tässä riitelyn lomassa saadaan hyvällä omallatunnolla katsella muita yms.. En nyt kaikkea jaksa selittää, mutta syvin pointti tämänhetkisessä tilassa on kuitenkin se, että annetaan toisillemme vähän enemmän tilaa kuin aiemmin ja Kristiankin antaa minun paremmin miettiä asioita.
Syyslomasta kuitenkin ajateltiin, että kun ollaan puolisentoista viikkoa erossa toisistamme niin ei lähetellä toiselle viestejä tai soitella kuin jos on oikeasti tärkeää asiaa.
Tästä aiheesta ei sen enempää, tuntuu muutenkin epäonnistuneelta kun ei edes tauko onnistu.