Lomalla sain puhua yhden minun ja Kristianin yhteisen kaverin kanssa, joka tosin on ehkä enemmän "minun kaveri", jos niin voi sanoa. Puhuttiin tästä minun ja Kristianin suhteen tilasta ja kaikesta muustakin ja siinä sitten tämä kaveri sai tiivistettyä mulle sen, mitä en ole saanut selvennettyä itselleni. Olen Kristianille jonkinlainen ihmiskilpi, turva ja tuki, johon voi luottaa vaikka olisin kuinka paska tyttöystävä tahansa. Tärkeintä minussa on, että olen se tyttöystävä.
Monesti näiden vaikeiden kuukausien aikana kun ollaan puhuttu ja keskusteltu, ja mie olen ollut jo jättämässä Kristianin ja sanonut, etten rakasta sitä, on Kristian saanut minut pyörtämään päätökseni. Tätä me erityisesti pohdittiin, että mitä Kristian sillä saavuttaa, kun se roikkuu tyttöystävässä joka ei rakasta sitä enää, ei ainakaan siinä määrin missä pitäisi jotta suhteessa olisi järkeä. Kristian on myös sanonut, ettei hän halua jäädä yksin koska ei tulisi ikinä enää saamaan ketään minun jälkeen.
Kun me sen kaverin kanssa puhuttiin, niin tajusin että mie tosiaan olen se tuki ja turva. Kun Kristianilla on ollut kurja päivä, niin mie olen kuitenkin kotona ja minun olkapää on käytettävissä vaikka kukaan muu ei huolisi Kristiania. Tuota, ettei Kristian saisi enää koskaan ketään, poika perustelee transtaustallaan. Noh, voi vain kuvitella että mie en enää kestä tuota transkilpeä joka tulee vähän joka välissä esille. Tuntuu, ettei Kristiankaan enää minua halua minuna, vaan vain sinä tyttönä joka huolii sen transasioista huolimatta, ja sen avulla se yrittää myös minut pitää. Pitäisikö minunkin Kristianin asemassa sanoa, ettei minua voida jättää koska olen lihava enkä muutenkaan vastaa modernia naisihannetta joten kukaan ei huoli minua...
Pitää yrittää puhua Kristianille tästäkin asiasta, kunhan se tulee kotiin. Kaiken muun lisäksi mie en enää kestä tätä transkilven taakse piiloutumista, kun prosessin aktiivinen aika alkaa Kristianin osalta periaatteessa olla loppusuoralla.
Ps. Kyllä se saadaan tämä parisuhdeasia jossain välissä ratkaistua, että mitä tehdään. Uskokaa pois...
