Hedelmättömyystodistuspompottelua

Eikä, nyt oikeasti Tampereen ja Helsingin transpolit!
Aiemmin kerroin, kuinka täällä Tampereella Kristianille oli sanottu, että sen täytyy soittaa Helsinkiin saadakseen todituksen hedelmättömyydestä. No, nyt Kristian oli vihdoin saanut soitettua Helsinkiin todistuksensa perässä, ja sieltä nyt ei tullut mitenkään erityisen hyviä uutisia. Kuulemma Kristianin pitäisi käydä uudestaan TAYSissa, koska Kristian on siirretty TAYSiin.
Ärh, voi miten minua raivostuttaa tällainen jaappaaminen, että ensin käsketään toiseen paikkaan ja sieltä käsketään takaisin ensimmäiseen, ihan oikeasti suututtaa tosi paljon Kristianin puolesta. Viimeisetkin luotot Tampereen minkäänlaiseen terveydenhuollon palveluun alkavat karista, miksi tämäkään asia ei voinut mennä oikein Kristianin prosessissa. Saa nähdä, että miten tässä käy. Kristian tarvitsisi sen hetun jo ihan uutta passiakin varten, ettei tulisi mitään sekaannuksia kun se lähtee ulkomailla käymään keväämmällä.

Toinen seurustelukumppani?

En nyt ole ihan varma, että pitäisikö tässä huolestua Kristianin henkisestä voinnista. Olen kyllä tiennyt, että sillä on hieman huono itsetunto, mutta nyt tuntuu, että se on ihan pohjalla.
Olen saattanut aiemmin kirjoittaa, että Kristian on antanut minulle luvan johonkin pienen pieneen säätöön, jos ollaan vaikka kavereiden kanssa baarissa. Nyt kuitenkin, kun aihe on tullut taas puheeksi tässä viikon aikana, Kristian on päättänyt höllätä rajoja aika rutkasti. Tavallaan olen toivonut jo pidempään, että saisin kokeilla jonkinasteista polyamoristista suhdetta, lähinnä niin, että se jäisi vain tapailuasteelle jos jotain tapahtuu. Nyt vain tuo Kristian on päättänyt, että saisin hankkia niinsanotusti "oikean" toisen tyttö- tai poikaystävän, tapailla, harrastaa seksiä ja kaikkea. Tämän Kristian selittää sillä, että kun hänestä tuntuu, ettei hänessä ole minulle tarpeeksi miestä eikä hän pysty seksuaalisesti tyydyttämään minua. Totta toinen puoli, meidä seksi ei ole yli puoleen vuoteen ollut varsinaisesti mitään ilotulitteita ja mahtavaa oloa.
Niin, itsetunto. Siinä se tulikin, Kristianista tuntuu ettei hän ole tarpeeksi mies ja siksi antaisi tyttöystävänsä hankkia toisen seurustelukumppanin. Kuulemma Kristianilla on joku kaveri, joka myös tapailee pitkäaikaisen poikaystävänsä, avopuolisonsa, lisäksi muitakin ja näillä tämä toimii hyvin. En nyt kuitenkaan tiedä sitten, pitäisi jotenkin yrittää boostata Kristianin miehistä itseluottamusta, mutta en vain tiedä miten. Ehdotuksia?

Asiassa kuitenkin eteenpäin, nimittäin Kristian tosiaan mieluummin näkisi minut sitten cis-naisen tai -miehen kanssa. Transmiehestä tämä ei kuulemma kauheasti ilahtuisi, jos toista samanlaista alkaisin tapailla. Aiemmin, kun olen kysynyt, tuo asia ei ole ollut ongelma, mutta nyt Kristian on kuulemma miettinyt asiaa enemmän. Kristian kuulemma vain jäisi siinä vaiheessa miettimään, että mikä hänessä on niin vikana, että toinen transmies voi tyydyttää minun tarpeet mutta hän ei. Yritin silloin aiemmin itse kysyä samaa, että eikö tuollainen asia häiritsisi, mutta ilmeisesti nyt aika on eri.

Noooh, ehkä asia on nyt kuitenkin niin, että vaikka haluaisin yrittää boostata Kristianin itsetuntoa, niin annan itselleni todella luvan katsella muitakin siinä samalla. Katsoo miten onnistuu kumpikaan, varsinkin kun haluaisin jonkinlaisen tyttöystävän tapaisen, mutta enpäs nyt tunne ketään sopivaa, en liiku sellaisissa piireissä että kauheasti varteenotettavia (toisinsanoen lesboja/biseksuaaleja) kandidaatteja löytyisi.

Hirveitä vaivoja 2

Nyt Kristianilla on hirveät vaivat jo toisen kerran melko lyhyen ajan sisällä. Mie yritin sille eilen sanoa, että soittaisi nyt hormonipolille tai jonnekin, mutta ei se meinaa mihinkään soittaa. Miehet, sitten vasta soitetaan jonnekin kun jalka on poikki ja menossa kuolioon. Ei kai tässä sitten auta kuin olla koskematta Kristianiin kauhean intiimisti, mikä kyllä ei ole mikään ongelma, jos ihan totta puhutaan. Ainoa huumorin aihe tässä kyllä oli se, kun heitin Kristianille että "Hei meillä sentään kierto synkkaa."

Leimareista sen verran, että oli kyllä tosi kivaa. Hyvät bileet pidettiin kaverin ja sen kaverin kanssa, ei siinä mitään. Vaikka Kristian ei tullut paikalle, niin kysyin siltä kuitenkin, että olisiko pahempi juttu jos vaikkapa siellä Leimareissa sitä tulisi miehet vai naiset iskemään. Poikaparka ei oikein osannut mitään vastata, eikä se sitten suostunut asiaa enempää edes miettimään. Voi minkä tylsimyksen kanssa asun.

Minä vain

Ajattelin nyt kirjoittaa vaihteeksi ihan vain itsestäni, vaikka sitten sadannen postauksen kunniaksi. Vaikka voinhan minä Kristianista sen verran mainita, ettei se ole saanut soitettua sinne Helsinkiin steriiliystodistuksen perään.

Niin, minä. Toisaalta minulle kuuluu ihan hyvää, mutta sitten toisaalta ja suurimmaksi osaksi ei ollenkaan hyvää. Koulun aiheuttama stressi on helpottanut hurjasti, enää en itke joka päivä koulutiden aiheuttaman stressin takia ja nukunkin suurinpiirtein rauhallisesti ilman, että tarvitsee nähdä painajaisia koulusta. Mutta mutta, kyllä sitä on kaikenlaista kuitenkin ilmassa. Olen nyt pari kertaa käynyt psykiatrin luona puhumassa, joka on sitten todennut että vähintään lievää masennusta on havaittavissa. Lääkkeistä on kysytty, että haluanko sellaiset, mutta en kyllä mielelläni sellaisia ylimääräisiä myrkkyjä kroppaani laittaisi ainakaan vielä. Lisäksi meillä ei psykiatrin kanssa kemiat kohtaa, täytyy ensi kerralla käydessä sanoa, että haluan vaihtaa psykiatria jos mahdollista. Tästä ei meinaan ole mitään hyötyä, että tulen psykiatrikäynnin jälkeen kotiin ja suren Kristianille, että "Onko minun pakko mennä sen naisen luokse taas?"

Toinen ongelma, mitä nyt olen ehkä viikon ajan pyöritellyt mielessä, on huolestuttavampi ainakin jossain määrin. Löysin toisesta rinnastani pienen patin, jota en ole aiemmin huomannut olevan. Huolta lisää se, että kyseisessä rinnassa olen havainnut joskus niin pahoja kipuja, jotka säteilevät nopeasti rinnan (nimenomaan rinnan, ei rintakehän) läpi. Käyn joku päivä terveydenhoitajan luona kysymässä, että mitäs nyt. Toivotaan nyt kuitenkin parasta, että kyse olisi vain jostain turvonneesta imusolmukkeesta eikä mistään vakavammasta.

Iloisempi uutinen on se, että näen viikonloppuna pitkästä aikaa yhtä kaveriani. Tämä tulee meille viikonlopuksi ja ilmeisesti se meinasi, että meidän täytyy käydä lauantaina täällä Tampereella Leimareissa. Eh, huraa? :D Kristian ei ole innoissaan tulossa mukaan, luultavasti jää sitten vain kotiin odottamaan.

Kerron sinulle kaiken -odotusta

Käytiin elokuvissa tällä viikolla kaverini kanssa ja näin siinä samalla ensimmäisen kerran trailerin Kerron sinulle kaiken -elokuvasta. Käytännössä en nyt oikein tiedä elokuvasta mitään muuta, kuin että se on suomalaista tekoa ja yksi keskeisistä hahmoista on transnainen. Odotan silti innolla elokuvan ensi-iltaa, joka on 8.3. Jossain vaiheessa ensi-illan jälkeen varmaan pitää tuo elokuva käydä katsomassa, varmaan saan Kristianinkin mukaan.

Tuo traileri muuten aiheutti kanssakatsojissa äänekkäitäkin reaktioita. Ensin siitä vähän supistiin kovaan ääneen, ja kun lopun jalkapallokeskustelu oli käyty, joku poika huusi salissa isoon ääneen "Mä arvasin sen!"
No, kivat sulle että arvasit, ennen tuota kohtaa joka tapauksessa käsitin niin, että aika moni luuli Maaritin (pääosanaisen) olevan ftm. En tiedä miten ne sellaista päättelivät, mutta tuntemattomia ovat tietämättömien tiet.