Ajattelin nyt kirjoittaa vaihteeksi ihan vain itsestäni, vaikka sitten sadannen postauksen kunniaksi. Vaikka voinhan minä Kristianista sen verran mainita, ettei se ole saanut soitettua sinne Helsinkiin steriiliystodistuksen perään.
Niin, minä. Toisaalta minulle kuuluu ihan hyvää, mutta sitten toisaalta ja suurimmaksi osaksi ei ollenkaan hyvää. Koulun aiheuttama stressi on helpottanut hurjasti, enää en itke joka päivä koulutiden aiheuttaman stressin takia ja nukunkin suurinpiirtein rauhallisesti ilman, että tarvitsee nähdä painajaisia koulusta. Mutta mutta, kyllä sitä on kaikenlaista kuitenkin ilmassa. Olen nyt pari kertaa käynyt psykiatrin luona puhumassa, joka on sitten todennut että vähintään lievää masennusta on havaittavissa. Lääkkeistä on kysytty, että haluanko sellaiset, mutta en kyllä mielelläni sellaisia ylimääräisiä myrkkyjä kroppaani laittaisi ainakaan vielä. Lisäksi meillä ei psykiatrin kanssa kemiat kohtaa, täytyy ensi kerralla käydessä sanoa, että haluan vaihtaa psykiatria jos mahdollista. Tästä ei meinaan ole mitään hyötyä, että tulen psykiatrikäynnin jälkeen kotiin ja suren Kristianille, että "Onko minun pakko mennä sen naisen luokse taas?"
Toinen ongelma, mitä nyt olen ehkä viikon ajan pyöritellyt mielessä, on huolestuttavampi ainakin jossain määrin. Löysin toisesta rinnastani pienen patin, jota en ole aiemmin huomannut olevan. Huolta lisää se, että kyseisessä rinnassa olen havainnut joskus niin pahoja kipuja, jotka säteilevät nopeasti rinnan (nimenomaan rinnan, ei rintakehän) läpi. Käyn joku päivä terveydenhoitajan luona kysymässä, että mitäs nyt. Toivotaan nyt kuitenkin parasta, että kyse olisi vain jostain turvonneesta imusolmukkeesta eikä mistään vakavammasta.
Iloisempi uutinen on se, että näen viikonloppuna pitkästä aikaa yhtä kaveriani. Tämä tulee meille viikonlopuksi ja ilmeisesti se meinasi, että meidän täytyy käydä lauantaina täällä Tampereella Leimareissa. Eh, huraa? :D Kristian ei ole innoissaan tulossa mukaan, luultavasti jää sitten vain kotiin odottamaan.
