Kaduttaa, nolottaa, melkein itkettää ja oikeasti hävettää, että olen näin mennyt tekemään, mutta kai se täytyy kertoa että näinkin voi käydä. Nyt on pari kuukautta mennyt parisuhteessa hyvin, Kristianin kanssa on ollut mukavaa, ollaan pitkästä aikaa naurettu yhdessä ja minäkin nauttinut sen läheisyydestä, mutta pari päivää sitten räjähti taas.
Riideltiin, riideltiin lisää, sanottiin pahasti, kunnes minä sitten sanoin pahiten ja jossain yhteydessä menin sanomaan sensuuntaisesti, ettei Kristian ole oikea mies. Ennen en ole mielestäni niin sanonut, saatika sitten että olisin kehdannut tosissani Kristianille päin naamaa sanoa, ettei se ole oikea/kunnon mies, mutta nyt sanoin. Tuntuu pahalta edes ajatella, miten mie saatoin niin sanoa sellaiselle, jonka kanssa elän ja jota rakastan. Sillä hetkellä vain tuntui, että täytyi saada sanoa jotain, mikä satuttaa, ja sanoin sitten mielestäni kaikkein pahimman suutuksissani.
Totta kai Kristianillekin tuli paha mieli mutta sanoi antavansa anteeksi, itse en ole vielä antanut itselleni anteeksi että olen noin sanonut. :/ Kaikkein eniten rassaa varmaan se seksittömyys, siihen tuo minun möläytys jotenkin liittyi, mutta en enää tarkkaan muista miten. Päässä vain humisi, äh en tiedä mitä enempää tästä sanoa...
