Uusi rakastuminen

Loppukevät ja tämä kesän alku on tällaista aikaa, että hormonit hyrrää ja kaikkea tapahtuu, erojakin kuulemma sattuu enemmän kun hormonit hyrrää ihan väärään suuntaan. Avaudunkin siis omaksi ilokseni, että mulla sentään hormonit ovat minun mielenkiinnon suunnanneet siihen oikeaan suuntaan, eli Kristianiin. Ei siis huolta, eroa ei ole tullut. ^^
Viimeviikkoina on tuntunut, että alkuvuoden ja varsinkin helmikuun huonommasta vaiheesta, jolloin oltiin tosi lähellä eroa, ollaan tosi kaukana. Kristian on ollut kiva, ihana, hyvännäköinen jne. eikä parempaa ole ollut. Pitkästä aikaa on tuntunut, ettei toisen käsiä tarvitse aina iskeä pois jos vähän meinaa silittää, eikä halauksista kiemurrella pois, ei pusuttelustakaan tule oloa että nyt kauas pois tai saat turpaan. Vaikka seksi ei ihan kauheasti innostakaan, niin ei sekään ole kauhea hirvitys, eikä jokainen käden kosketus tunnu vonkaukselta. Ei tee mieli itkeä ja mennä jonnekin kauas pois, jos toinen vähän lähestyy. Väkivaltaisiakaan mielitekoja ei ole hetkoseen ollut, enkä myöskään ole toista unissani enää muksinut... (Älkää käsittäkö väärin, en ole harrastanut parisuhdeväkivaltaa hereillä, mutta joskus Kristian on minun unissakävelymitäliemuksimisia joutunut pelkäämään.)
Kaikenkaikkiaan olo on hyvin vastarakastunut, mitä on viimeksi sattunut joskus varmaan lähemmäs vuosi sitten. On ollut oikein mukavaa huomata, että voihan sitä itsekin lähestyä. Kainalossa on mukava olla, on kiva antaa hellyyttä poikaystävälleen eikä vain miettiä, että ehkä jonkun muun kanssa olisi parempi. Vaikka ainahan sitä miettii, että ehkä jonkun muun kanssa sittenkin olisi parempi, niin juuri nyt kuitenkin tiedostaa Kristianin olevan parasta mitä nyt vain voi olla. Vaikka mistä sitä tietää mitä tässä kerkiää tapahtua, kun lähtee viihteelle ja muistaa sinkkukesien kesä-/bilesäädökset. :o

Ai että kesä voi sittenkin olla kivaa aikaa, vaikka oikeasti kesää vuodenajoista eniten inhoankin. :)

Mutta noh, jätetääs nyt tämä blogi taas hetkeksi tällaisiin iloisiin tunnelmiin. Loppuviikosta suuntaan kohti kotipaikkakuntaa ja vietän siellä viikon, jolloin netissä tuskin käyn puhelimen Facebook-toimintoja kummemmin. Toivottavasti tämä rakastunut tunne ei lopu sinä aikana. :)

Blogin tilanne ja muuta roskaa

Oho, ilmeisesti tämän viikon aikana on ulkopuolisen laskurin mukaan käynyt tuhannes (ja muutama yli) kävijää vilkaisemassa, että mitä täällä blogissa tapahtuu. Paljon, paljon. Tuo laskee minun käsittääkseni jokaisen kävijän vain kerran, eikä jokaista sivupäivitystä uudeksi kävijäksi yms.

Eilen vähän houkuttelin Kristiania, josko se voisi tänne myös tehdä jonkin pienen kirjoituksen suurinpiirtein mistä van. Suostui, mutta saa nähdä kuin kauan sen aloittamisessa kestää. Ei kannata varmaan hengitystä pidätellä. Luultavasti siitä tulee itsellekin uusia mietteitä, joita ei muuten mieleen olisi tullut. Niitä sitten kiva pohdiskella, kunhan kirjoituksesta ensin selvän saa. Tai ainakin niin Kristian uhkasi, että hänen teksteistään ei saa mitään tolkkua varsinkaan, kun ei ole jaksanut ja muistanut omaa blogiaan päivitellä kuin... No, kauan aikaa sitten. Elämme jännän äärellä. :D

Sen lisäksi, että Kristian saattaa tänne kirjoittaa, olisi varsinkin meidän vanhempi kissa myös kovin innokas kirjoittelemaan kuulumisia. Paha vain, ettei raukka ole moiseen kouluja käynyt. Mokoma sitten varmaan kostoksi aina vaikeuttaa minun kirjoitusprosessia.

Pitää muuten kertoa, että olen jo pidemmän aikaa haaveillut, josko piirtäisin sarjakuvan, jossa joko pää- tai sivuosassa olisi transsukupuolinen hahmo. Valitettavasti projektista ei tule mitään seuraavista syistä:

1. En ole piirtänyt pariin vuoteen. Nyt olen harjoitellut jonkin verran, mutta kyllä minun ihmishahmot ovat aika kökköjä. (Enkä ole koskaan sarjakuvia piirtänyt, hmm...)
2. En osaa käsikirjoittaa mitään. Olen huono keksimään tarinoita, varmaan sekin johtuu osittain siitä, etten ole pariin vuoteen kirjoittanutkaan. En ollut kyllä siinä mitenkään erityisen hyvä silloin kun harrastin, mutta kuitenkin. Nyt vielä huonompi.
3. Minulla on kaveri, joka kyllä on kirjoittanut minulle pienen pätkän jonka kanssa harjoitella, mutta se ei liity mitenkään transasioihin eikä kyseistä kaveria koko homma taida ihan kauheasti kiinnostaakaan. Ehkä se on myös se, kun tuolla kaverilla ei ainakaan minun käsittääkseni ole kauheasti kokemusta transasioista.

Täytynee siis lykätä tätä projektia vielä paljon lisää, kunnes taikaiskusta osaan kaiken. :) Saahan sitä kuitenkin haaveilla ja suunnitella.

Testomuutokset 4: Karhuntalja

Laitetaan nyt sekalaisena seurakuntana tämä seuraavaksi muutokseksi, eli karvat. Jossain vaiheessa sitä vain huomasi, että Kristianin säärissä alkoi karvat levittäytyä hitaasti edestä myös pohkeiden alueelle, ja siitä ylöspäin kohti reisiä. Reisissä karvat taisivat levittäytyä ylhäältä alas, edestä taakse. Ehkä jopa viisi rintakarvaa näkivät päivänvalon ennen Kristianin rintaleikkausta, eikä vatsakaan ole jäänyt täysin karvojen huomiotta, kuten hyvin valitettavasti myöskään alapää ei ole siltä välttynyt. Tällä hetkellä naamassa taitaa sojottaa hurjat kymmenen tummaa sänkeä, koska eilen oli naamanajopäivä. Sitä ei ole joka viikko, ehkä kahdesti viikossa.
Ite en kauheasti arvosta kaikkea tuota karvaa, mikä Kristianille on kasvanut. Sitä alkaa olla vähän joka paikassa, viimeisimmät löydöt sijoittuvat selkään ja olkapäille pitkinä tummina karvoina, sitä ennen järkytyin takamuksen karvaisuudesta. Puristelu on jäänyt housujen ja boksereiden päälle, en kauheasti laita käsiä enää pöksyihin.
Alussa Kristian vähän minun mieliksi ajeli rintakarvoja, kun ne muutama hahtuvaa näyttivät hupsuilta, mutta nykyään ne saavat jäädä. Sen sijaan ihan omasta tahdostaan, mitä en toki valita kuitenkaan, Kristian ajelee vatsakarvojaan vähemmäksi. Sitä karvaa on ihan hurjasti ja tosiaan, näyttää hiukan hölmöltä kun rinnassa ei ole paljoa mitään karvaa. Sen lisäksi, että vähän karsittuna näyttää kivemmalta, niin kuulemma myös kesällä hiostaa vähemmän ja tuntuu mukavammalta. Yöllä selkää pistelevä sänki ei tosin minusta ole kauhean kiva, mutta aina voi pitää paitaa.
Massun lisäksi höylän uhreiksi joutuvat aika-ajoin myös alapään karvat minun vaatimuksesta. Ilman minun "käskyä" taitaisi jäädä tekemättä, mutta minkäs teet jos ei suuseksiä heru ilman ajelua. Sen yhden kerran, kun Kristian on suuseksiä saanut ilman ajeluja, mie olen meinannut tukehtua. Kurkku oli täynnä karvaa ja meinasin oksentaa. Ei kiitos, olen ehdoton nykyään tämän asian suhteen, ja asia kiinnostaa kaikkia ihan kauheasti. Mutta eipä se kyllä ole sekään kivaa, jos käsi on ihan karvoissa seksin jälkeen...
Niistä selkäkarvoista nyt vielä sen verran, että olen joskus saanut luvan poistaa niitä. En tiiä, että muistaako Kristian sitä, mutta kovasti odotan sitä hetkeä kun minun pinsetit löytyvät ja pääsen selkäkarvojen kimppuun. Onneksi niitä ei ole kuin muutama hajanainen, mutta onpahan kuitenkin.

Siinä pieni karvakertomus, toivottavasti saatte selvää, koska kirjoitin tämän nyt silmät ristissä sairaslomalta...

Uni tästä blogista

Ihan vain viimeöiseen uneen liittyen, kai sitä pitäisi huolestua kun blogi tulee uniin.
Lyhyesti virsi kaunis:
Olin tehnyt jo kauan sitten postauksen otsikolla "Liikakilot" tai "Herkkulakko", johon oli joku Joonas-niminen käyttäjä kommentoinut. Ihan omituisuuksia tämä perushetero kapeakatseinen herra oli runoillut ja kertonut kaikkia neuvoja, joilla saa kiloja vähennettyä, ja mitkä on hyviä ruokia herkkujen tilalle yms.

En yhtään tiiä, että miten herkkulakot liittyvät tähän blogiin, mutta unessa ilmeisesti se oli tosi oleellista. Tai sitten se oli enneuni ja joku Joonas tulee kommentoimaan tänne omituisuuksiaan. Paljasta itsesi, Joonas!

Ps: Olen heikko, Kristian saa tänään uuden jyrsijän, kun enhän mie voi siltä mitään kieltää... En tykkää, mutta en halua toisen itkevän ja mököttävänkään. Olisin tosi huono äiti.

Miten? Miksi?

Amin kommentin innoittamana mie oon nyt miettinyt töissä haravoidessa tätä aihetta, liikaa yksinäistä aikaa kun en mp3-soitintakaan ole tänne hoksannut muuttaa. Huomaa, kuinka tärkeä juttu mokoma kapistus on minulle ollut. :P Kerrataan nyt vielä kommentit.

Mitä Ami sanoi:
Ei nyt liity tähän postaukseen ollenkaan (tsemii Kristianille!! :)), mut mua on askarruttanut tämmönen asia juurikin transläheisen näkökulmasta ja muutenkin tyttöjen mielipide siitä, pystyiskö kukaan seurustelemaan tai perustamaan vakavampaa parisuhdetta (mahdollisesti perhettä) transsukupuolisen miehen kanssa. Oon kai liikaa pyöriny nuorten foorumeilla salaa ja sieltä jäänyt semmonen mielikuva tyttöjen näkökulmasta et se peniksen koko ja pojan fyysinen komeus + SEKSI on kova sana seurustelusuhteessa. Operoidulla peniksellä ei paljoa seksiin kykene tai se ei ole samanlaista kuin cis-miehen kanssa. Päällisin puolin vois muuten olla tunnistettava mies, mutta alapää ei toimi samalla tavalla.

Ajatus siitä, että tulisin olemaan koko (lyhyen) elämäni sinkku tuntuu todella kammottavalta ajatukselta. Sekin jo helpottais jos olisi kokemusta siitä parisuhde-elämästä ja tieto siitä että kelpaa jollekulle sellaisena kuin on, tekis niin paljon enemmän vaikkei ikinä vakiintuisikaan siihen parisuhteeseen lopulta.

Se on kyl aika yksilöllinen kysymys kuinka tytöt vois kiinnostuu transmiehen kanssa seurustelusta, mutta näköjään joidenkin kohdalla sekin on mahdollista. Jos sitä kuitenkin keskittyis rakentamaan sen elämän itsensä ympärille ja kattoo sitten jos siinä matkan varrella hyppäis tyttö messii tälle elämän suurelle valtatielle kohti määrittelemätöntä määränpäätä. On the road! :)

Mitä Närhi vastasi:
No siis joo, riippuuhan tuo ihan ihmisestä ja näin, mutta kyllä se onnistuu ja aina joku on kykenevä tällaiseen hullutukseen transmiehen kanssa (kun onhan tämä homma välillä rankkaa). Fyysisestä komeudesta en tiiä, olen kyllä säädellyt paremman näköisten miespuolisten kanssa kuin mitä Kristian on, jos totta puhutaan, mutta kyllä sitä kummasti parisuhteessa alkaa miettiä luonteen ja kaiken kera, että taitaa se oma kumppani sittenkin olla parhaan näköinen kaikista. Ainakin jos ei riidellä. :D
Käsi on muuten kova sana makkarin puolella, Kristianin mieliksi välillä kokeillaan strap onilla, mutta ite en siitä oikein muuta saa, kuin sen mielihyvän että Kristian tykkää. Ehkä se peniksettömyys on joskus ongelma, kun siinä kuitenkin on se ristiriita kun alapää ja kaikki muu ei ole ihan harmoniassa keskenään, mutta suurimman osan ajasta en jaksa siitä ongelmaa itteni kanssa tehdä kun muusta en tiiä. Penis on muutenkin ruma härpäke olemassa, vaikka eipä kai tämä omakaan alapää kovin kaunis taida olla.
Ole kuitenkin ihan rauhassa, niin se meilläkin kävi, että kun samassa koulussa tavattiin niin mulla oli ajatuksena, että vuoden aikana en yhtikäs kenenkään kanssa mitään ala värkätä, ja Kristian meinasi elää loppuelämänsä yksin ilman seksiä jne. :D Vuosi myöhemmin muutettiin sitten yhteen...

En kyllä tiiä että selvensikö tää yhtään mitään, ehkä pitäisi aiheeseen liittyen kirjoittaa ihan oma postaus ja pohtia oikein kunnolla. :)

Ei nyt minunkaan mietteet taida ihan kauheasti liittyä Amin kommenttiin, mutta ehkä kuitenkin. Vaikea itse sanoa. Mutta siis sitä olen kauheasti miettinyt, että mikä Kristianissa minua alunperin kiinnosti, mikä minut innosti tekemään tuttavuutta.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin nyt kun asiaa ajattelee, niin se taisi nimenomaan olla Kristianin transsukupuolisuus, joka minussa alunperin sen kiinnostuksen herätti. Ennen kuin varsinaisesti tutustuttiin toisiimme, mietin kaverin kanssa joitain päiviä, että mikä tämä homma on. Onko Kristian trans vai mitä, pelleileekö se? Onko sillä jotain ongelmia ja se elää fantasiamaailmassa? En nyt paremmin osaa asiaa ilmaista.
Ennen kuin oltiin tyyliin edes tervehditty toisiamme, niin katseidenvaihdon yhteydessä ja siinä välillä mietin, millainen on transsukupuolinen ihminen. Kun en kerta koskaan ollut moista tietääkseni tavannut, ei voinut tietää, mitä vastassa olisi jos tutustuttaisiin. Asioista oli toki lukenut ja kehittänyt jonkinlaisen käsityksen, mutta kuitenkin. Kristian oli jotain uutta ja jännää, mitä piti ryhtyä tutkimaan. Ehkä nyt kuulostan jotenkin kauhealta, mutta keventääkö yhtään jos sanon, että oli se siltikin ihastusta lähes ensisilmäyksellä siinä kaiken sivussa?

Kristianissa kiinnosti, millaisen ihmisen transsukupuolisuus on siitä muokannut. Onko minulla vastassa sikamies, joita olen aiemmin kohdannut ainakin jossain määrin, vai neitipoika syvällä sisimmässään?
Entä mitä, jos vastusteluista huolimatta meille kehittyisi jotain sutinaa? Kehittyisikö siitä mitään katseidenvaihtoa kummempaa, pääsisinkö mie kuoren alle? Onko Kristian transtaustansa takia kehittänyt itselleen sellaiset muurit, ettei niitä voi läpäistä? Jos on, niin olisinko minä sittenkin se, joka pystyisi ne murtamaan? Voisinko minä olla se, joka pääsee suutelemaan, koskemaan, pystyisinkö menemään paidan alle? Voisiko takamusta puristaa ja vatsaa hyväillä? Tulisiko seksistä mitään? Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta tuosta viimeisestä voisi varmaan kirjoittaa ihan oman postauksensa joskus. Olen kyllä sitä miettinyt, mutta en oo oikein tiennyt, mitä kirjoittaisin.

Kaikenkaikkiaan koko transsukupuolisuusasia oli tosi mielenkiintoinen asia, josta halusin selvittää lisää. Jossain vaiheessa koko asiasta tuli arkea eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, mutta sitä ennen käytiin paljon keskusteluja ja mie kyselin paljon kaikenlaista. Ihan alussa tuntui hyvältä jollain tapaa, kun sai olla toisen tuki ja olkapää, kun transasiat ahdistivat. Varmaan se oli sitä, että silloin tiesi murtaneensa ne muurit ja ns. "onnistuneensa" siinä, mitä halusi. Ehkä se oli jonkinlainen "pelastusvietti", jota koen aika helposti muihin ihmisiin. Kovasti olisi pelastettavia, valitettavasti vain taidan olla huono siinä eikä minusta ole kovin moneen suuntaan menemään.
Nykyään Kristianin transtaustassa ei ole mitään uutta ja jännää. Kristianista on tullut kovin tylsä ja tavallinen, olen parisuhteessa ihan vaan pojan kanssa, suhteessa on alkanut arki aikaa sitten. Mulla ei ole enää kysymyksiä eikä mitään, mitä haluaisin enää tietää lisää. Tai jos onkin, niin jossain vaiheessa minulle on tullut jokin raja, etten enää kehtaa ja pysty niitä Kristianilta kyselemään. Ehkä se on tätä, kun ollaan yli puolitoista vuotta oltu yhdessä ja vuosi sitten oltiin melkolailla kaikki asiat selvitetty, niin tuntuisi jotenkin tyhmältä kysellä taas samoja asioita. Varmaan pitäisi olla joku muu, jolta kysellä taas, mutta sitten toisaalta ei tiedä mitä kysyä. Ehkä menisin liian henkilökohtaisuuksiin, kun on Kristianilta tottunut kysymään vähän kaikenlaista. Ei vain kehtaa.

Niin ja asioita saa kyllä kysellä, vaikka olenkin tosi huono vastailemaan. Pompin aina aiheesta toiseen ja menen helposti sivuraiteille, mutta ehkä minusta saa jotain nyhdettyä irti. :) Aiheitakin saa toki ehdottaa, joko täällä tai sähköpostissa:
narhi@hotmail.fi

Rintakehän korjailua

Vuositarkastuksessa tänään oltiin sanottu, että syksyllä voisi paikallispuudutuksen voimin vähän ylimääräistä ihoa leikellä pois. : ) Kristian taitaa tykätä, mie tykkään vielä enemmän. Olenkin tainnut sanoa, että tuo nykyinen rintakehän tila ei ole kauhean esteettinen, ihana ja halujaherättävä, joten minun mielestä tämä on hyvä juttu. Ihan positiivista myös tuo paikallispuudutus, kun mie ainakin huolehdin sitä nukutusta vuosi sitten ihan kauheasti. Syksyllä ei sitten olekaan mitään "Entä jos Kristian ei siitä ollenkaan herää?" yms. :) Tosin onhan sitä vielä jossain vaiheessa ainakin romppeidenpoisto edessä...

Meillä muuten on nykyään neljä lasta... Kaksi isoa ja kaksi pientä, joita isommat pitävät lounaana, uusin tulokas saapui tänään. Enkä vieläkään ole muistanut laittaa toisesta kissasta esittelyä, vaikka sitä kauan sitten meinasin.

Pätkä-Kristianin kenkäkriisinen tyttöystävä

Oon saattanut joskus kertoa, että me ollaan Kristianin kanssa lähen samanmittaiset. Kristian on joidenkin mittausten mukaan sentin pidempi. Siksi mulla onkin nyt pieni kriisinpoikanen, kun kesällä ollaan menossa minun suvun puolen joukkoon juhlimaan. Hienot vaatteet, pukuja, pikkutakkeja, mekkoja... Minullekin on mekko valmistumassa, oikein tyttömäinen ja päällimmäinen kerros on läpikuultavaa ja kevyttä kangasta. Jos oikein muuttaisi väriä joksikin vaaleaksi ja kepeäksi, niin se voisi olla erittäin tytömäinen keijukaisunelma. No, koska asuvalintani on mitä on, minun täytyy hankkia sitä varten uudet kengät - korkosellaiset mielellään.

Vähän pelottaa, että vaikka Kristian sanoo sen olevan okei, jos olen sitä pidempi (koska rinnat on silmien kohdalla, mie päättelen), niin silti sille iskisi alemmuudentunne. Vaikka Kristian menee minun mielestä tosi hyvin biopojasta läpi, vaikkakaan ei yli 20-vuotiaasta, niin ehkä silti sitä katsottaisiin vähän omituisesti ja alettaisiin miettiä, että mikä tässä mättää? Sekin huolestuttaa, että vaikka nyt pituudesta ei mitään haittaa olisi, niin meneehän se nyt ihan varmasti ongelmitta läpi väkijoukossa.
Tietenkin voisin hankkia vihaamani ballerinat, jolloin en olisi Kristiania pidempi, tai ryhtyä siitä astetta hurjemmaksi ja hankkia sentin tai korkeintaan kahden korot. Valitettavasti en pidä kummistakaan, haluan vähän enemmän korkoa. Kuitenkin aina kenkäkaupassa jätän kaikki kengät sovittamatta, kun mietin että onko se sittenkään oikein Kristiania kohtaan olla pidempi. Toinen kuitenkin haluaisi olla miehekäs minun rinnalla, olla pitkä ja suojelemaankykenevännäköinen. Mitä, jos päädytään tanssimaan meidän yhteenlaskettuna neljän vasemman jalan kanssa? Entä kuvatodisteet siitä, kuinka lyhyt Kristian on? Pitäisikö sittenkin tyytyä olemaan itseni mittainen tappijalka?

Tästä päästään meidän mahdollisiin häihin joskus tulevaisuudessa: Ovatko meidän hääkuvat jotain kamalaa, vai pitääkö Kristianin käytää piilokorkoja/-korokkeita, kuten Tom Cruisen huhutaan käyttäneen häissään?

Toisaalta ärsyttää miettiä tällaisa asiaa kuin kengät, mutta toisaalta taas tuntuu, että olisin huono tyttöystävä jos en miettisi. Ehkä vain pitäisi laittaa Kristian ryhtikoulutukseen, kun siitä saa heti ainakin viisi senttiä lisää pituutta, tai ainakin sen vaikutelman.

Naikkarikäynti

Mie kuulkaa ihan unohdin kertoa täällä, kun Kristian kävi tässä yks päivä Helsingissä naikkarilla. Vaikka eipä siellä kuulemma paljoa muuta tehty kuin verikokeet tarkistettiin ja vähän kyseltiin, että miten Testogelin kanssa on mennyt. Vuoden reseptin oli kuulemma Kristianille sitten kirjoittanut.
Lääkäri oli myös vähän miettinyt, että tartteeko sisätutkimusta tehdä vai ollaanko tekemättä, kun sellainen Kristianille viime vuonna tehtiin. Ei kuitenkaan tehty, mutta lääkäri oli todennut, että viimevuotisella sisätutkimuksella oli löydetty joku kysta. Ilmeisesti se ei ole mitään vaarallista kun siitä ei sen enempää ollut puhetta, muutenkin ainakin Wikipedian mukaan ovat melko vaarattomia. Ihan hyvä kuitenkin ettei sitä sisätutkimusta tehty, viimeksi se oli aika järkyttävä kokemus ja muistan, että kun silloin kyselin että mitä siellä Helsingissä oli tehty, niin Kristian ei meinannut ollenkaan kertoa sisätutkimuksesta. Vissiin se teki kolauksen miehiselle egolle. Voi olla että se olisi myös halut vienyt ainakin päiväksi, mutta jos totta puhutaan, niin ei olisi haitannut...
Oli ne vissiin siitä minun kauan jankuttamasta hetun vaihdostakin puhuneet, lääkäri oli meinannut vissiin vähän viestiä laittaa jonnekin. Luultavasti kuitenkin unohti asian saman tien kun Kristian astui ovesta ulos ja minua vituttaa edelleen ihan jumalattomasti, kun Kristian ei tee asialle mitään. Taas päästiin sitten siihen, että miksi noin tärkeän asian vuoksi ei voi yhtä puhelua soittaa, kun sen hetun olisi puoli vuotta sitten pitänyt vaihtua...

Ei kai siinä muuta, illalla kirottiin VR:n aikatauluja, kun Kristian oli myöhästynyt ajaltaan puoli tuntia vaikka oli ylimääräistä varannut 45 minuuttia. Reseptiin lääkäri oli nyt kirjoittanut, että testogelit tulevat transsukupuolisuuden hoitoon, mitä ei ennen papereissa ole lukenut, ja mie sain mulkoilla Kristiania pahasti seuraavana päivänä. Oli kuulemma käynyt "kahvionnettomuus" juuri naikkarin leiman päälle siinä lääkäritodistuksessa, joka piti työnantajalle viedä. Ehkä sen nyt kuitenkin tämän kerran ymmärtää, en miekään varmaan riemusta kiljuen kelleään veisi papereita, joissa lukee jossain kohtaa esim. "urologi".
Ensi viikolla on muuten leikkauksen jälkitarkastus. Toivotaan parasta, että siellä ollaan sitä mieltä, että korjausleikkaus on tarpeellinen.

Lopuksi kerrottakoon, että nautin suuresti saamastani vaapapäivästä Kristianista. Vaikka kristianiton päivä oli oikeasti lyhyempi, kuin mitä olisi ollut jos Kristian olisi ollut töissä eikä naikkarilla, niin vain se tieto, ettei poika ole kaupungissa sai hengähtämään.