Loppukevät ja tämä kesän alku on tällaista aikaa, että hormonit hyrrää ja kaikkea tapahtuu, erojakin kuulemma sattuu enemmän kun hormonit hyrrää ihan väärään suuntaan. Avaudunkin siis omaksi ilokseni, että mulla sentään hormonit ovat minun mielenkiinnon suunnanneet siihen oikeaan suuntaan, eli Kristianiin. Ei siis huolta, eroa ei ole tullut. ^^
Viimeviikkoina on tuntunut, että alkuvuoden ja varsinkin helmikuun huonommasta vaiheesta, jolloin oltiin tosi lähellä eroa, ollaan tosi kaukana. Kristian on ollut kiva, ihana, hyvännäköinen jne. eikä parempaa ole ollut. Pitkästä aikaa on tuntunut, ettei toisen käsiä tarvitse aina iskeä pois jos vähän meinaa silittää, eikä halauksista kiemurrella pois, ei pusuttelustakaan tule oloa että nyt kauas pois tai saat turpaan. Vaikka seksi ei ihan kauheasti innostakaan, niin ei sekään ole kauhea hirvitys, eikä jokainen käden kosketus tunnu vonkaukselta. Ei tee mieli itkeä ja mennä jonnekin kauas pois, jos toinen vähän lähestyy. Väkivaltaisiakaan mielitekoja ei ole hetkoseen ollut, enkä myöskään ole toista unissani enää muksinut... (Älkää käsittäkö väärin, en ole harrastanut parisuhdeväkivaltaa hereillä, mutta joskus Kristian on minun unissakävelymitäliemuksimisia joutunut pelkäämään.)
Kaikenkaikkiaan olo on hyvin vastarakastunut, mitä on viimeksi sattunut joskus varmaan lähemmäs vuosi sitten. On ollut oikein mukavaa huomata, että voihan sitä itsekin lähestyä. Kainalossa on mukava olla, on kiva antaa hellyyttä poikaystävälleen eikä vain miettiä, että ehkä jonkun muun kanssa olisi parempi. Vaikka ainahan sitä miettii, että ehkä jonkun muun kanssa sittenkin olisi parempi, niin juuri nyt kuitenkin tiedostaa Kristianin olevan parasta mitä nyt vain voi olla. Vaikka mistä sitä tietää mitä tässä kerkiää tapahtua, kun lähtee viihteelle ja muistaa sinkkukesien kesä-/bilesäädökset. :o
Ai että kesä voi sittenkin olla kivaa aikaa, vaikka oikeasti kesää vuodenajoista eniten inhoankin. :)
Mutta noh, jätetääs nyt tämä blogi taas hetkeksi tällaisiin iloisiin tunnelmiin. Loppuviikosta suuntaan kohti kotipaikkakuntaa ja vietän siellä viikon, jolloin netissä tuskin käyn puhelimen Facebook-toimintoja kummemmin. Toivottavasti tämä rakastunut tunne ei lopu sinä aikana. :)
