Parta kasvaa ja tyttöystävän kukkaro tyhjenee kohta

Parina viime viikkona ollaan löydetty monta ysinäistä ja vähemmän yksinäistä partakarvaa lisää. :) Vaikka aluksi olin tosi paljon parran kasvatusta vastaan, niin nyt odotan innolla, että niitä haivenia olisi enemmän. Edelleenkään en missään nimessä viiksiä hyväksy, mutta pieni parta.
Nyt niitä karvoja kasvaa leuan ympärillä parina länttinä, eikä niitä karvoja ihan tarpeeksi niilläkään alueilla ole. Eilen kuitenkin taas silittelin leukaa ja huomautin Kristianille, että ne karvaset ovat ihan aavistuksen levitäytyneet keskemmäs leukaa. Ehkä siinä huulen alla olevassa pienessä kuopassakin on myös muutama karva?
Kyllä se kunnon sänki ja lopulta parta sieltä varmasti joskus tulee, vaikka ilmeisesti sitä täytyy odottaa aika kauan. Tähän karvamäärään pääsemiseen kesti yli puolitoista vuotta, mistä Kristian on vähän katkera kun joillekin kuulemma kasvaa puolessa vuodessa oikein kunnon parta. :o Toisaalta suurimmat muutokset parrankasvussa on tapahtunut nyt ihan viimeaikoina, joten toivottavasti se nyt jatkaisi samaan malliin ja tekisi vähän lisää spurttia.

Tästä kaikesta tulikin mieleen, että ostin Kristianille talvella ennakkosynttärilahjana Täydellinen herrasmies -nimisen kirjan, jota se lueskelee jo ties monettako kertaa läpi. Itsekin olen sitä selaillut ja meinasin, että jos joskus pääsisin toteuttamaan haaveen Englannin reissusta, jossa yhdistyy maalaismaisemat ja Lontoon kaupunkiloma, hankkisin Kristianille tuliaisiksi oikean kunnon partasudin ja puurasiaan pakatun partasaippuan.

Tyylikäs saippua

Kallis suti

Vaikka toisaalta, nyt kun näitä kuvia etsiessä vähän googlailin, voisin oikeastaan hankkia Kristianille nämä netin ihmeellisestä maailmasta... Suti vain näytti yhdellä sivulla maksavan ~80€, mutta oli niitä muualla vähän halvemmallakin. Selaan uudestaan sitten joulun alla ja toivon olevani varoissa silloin.
Ihan vain siksi, että miksi niiden muutamankin haivenen vuoksi ei voisi olla vähän hienommat pelit ja vehkeet, kuin lähikaupan halvimmat välineet. :) (Ei, mahdollinen yllätys ei ole pilalla, koska luotan Kristianin lupaukseen, ettei se käy tätä blogia lukemassa.)

Ongelmia aiheen kanssa

Näin ilmoitusluontoisesti, että koko kevään ja kesän olen yrittänyt, mutta mitään ei tule. Eilen ei tullut yhtään mitään, pelkkää asiaanliittymätöntä jaaritusta vain.
Aiheena siis seksi. Jostain syystä mahdoton aihe minulle kirjoittaa niin, että siitä saisi tolkkua. :(

Lopputulos eiliselle kamppailulle on siis se, että seksi saa jäädä aiheena käsittelemättä ellen keksi, miten aihetta käsittelisin. Tai ellei jollain muulla ole jotain ideaa? Ajatuksia otetaan vastaan, jos niitä halutaan jakaa. :)

PS: Kristianin miespuoleinen työkaveri puristelee sen takamusta. Kuulemma jotain poikien vitsailuentiiätouhua. Kristian on sitten yksi pojista ilman kyseenalaistuksia, jee, mutta kyllä se takamuksen puristelu on minun etuoikeus. >:(

Testomuutokset 5: Massojen liikkumiset

Kristianin massat ovat liikkuneet reippaasti, eikä se johdu vain kymmenen kilon laihtumisesta, vaikka toki silläkin on saleilun kanssa osansa. Lihakset ovat muuttaneet vähän muotoaan, vatsa on löllökerroksineen muuttunut miehekkäämmäksi. Reidet ja takamus ovat edelleen vähän epäsopusuhdassa muuhun vartaloon nähden, mutta ei läheskään niin pahasti kuin ennen, eri tavalla kuin naisen päärynävartalossa. Leveä lantio on melkein kokonaan kadonnut, mutta vielä on jotain jäljellä, mistä ottaa kiinni. Ihan positiivista sinänsä, en voisi kuvitellakaan enää seurustelevani kauhean rimppakintun kanssa. Edellinen poikaystävä kun oli pitkä ja laiha, luut vain kolisivat kun sitä halasi. Kaikkea muuta kuin haluttavaa, sanon minä.
Täytyy kyllä sanoa, että tämäkin pelotti silloin ennen testoja, että onko kumppani enää miehekkäämmän kropan kanssa haluttava. Tulenko tykkäämään siitä, että naisellinen pehmeys on poissa yms. mutta, kuten tästä merkinnästä varmaan ilmi käy, niin kyllä tämä miehekäs röllyttelijä on paljon parempi.

Onhan tuo minun mieheke tosiaan toki jonkin verran käynyt talvella salilla, mutta se jäi keväällä kun tuli pitkät työharjoittelupäivät ja nyt ruummiillinen kesätyö. Silti ne massojen alta hiljakseen paljastuvat lihakset ovat tosiaan enemmän miehekkäät, kuin mitä ne ilman testoja olisivat. Näin ainakin minun mielestä.
Tykkään, tykkään tosi paljon tästä miehistymisestä. Kun Kristianin itsetunto on parantunu miehekkyyden myötä, niin kaikki koskettelu ja kropasta puhuminen yms. on ollut helpompaa. Miehekäs röllykkävatta ja kivat hauikset, jotka ovat alkaneet näkyä ilman erillistä esittelyä. On kiva, kun hartiatkin ova ehkä aavisuksen levenneet, kun mulla itsellä on aika leveät hartiat.

Vähän kyllä harmittaa, että käde eivät miehisty, tai että Kristian ei heti silloin testojen alkaessa lähtenyt salille. Olisi voinut lihasta kerääntyä aika nopeasti, kun saleilu olisi ollu uutta ja siihen vielä lisättynä uudet vieraat hormonit. :D
Nyt tätä kirjoittaessa, kun on miettinyt kaikkia Kristianin hyviä muutoksia kropassa, on ollut vaikea pitää näpit irti kun se vieressä istuu. Että pitikin tällaista aihetta miettiä. >:(

Unia

Olen kauhean huono kertomaan unistani, eikä tämä oikeastaan sisällä mitään tärkeää informaatiota, mutta jos ihan välttämättä joku uhkarohkea haluaa lukea niin mikäs siinä.

Eilinen Todistettavasti syyllinen -jakso aiheutti vähän levottoman yön. Kyseisessä jaksossa käsiteltiin transtytön kuolemaa vuonna -79 (vaikka ensin koko transasia ei ollutkaan selvillä, ensin sitä tutittiin ihan vaan kadonneen Jane Doen tapauksena yms yms yms...)
No, yöllä tämä samainen tyttö, Daniela, oli kauhean ihastunut Täykkäreiden Gabrielaan. Gabby lähinnä vain härnäsi toista, Daniela oli unessa miehekkäämpi. "Tätä en olisi halunnut nähdä" -reaktio tuli, kun ensin Gabriela meni uimaan ja sitten Daniea päätti seurata perässä päällään alushousut ja jokin aamutakintapainen. Ei kai siinä mitään, mutta niille rintalihaksille ja sille parransängelle ei missään nimessä olisi sopineet satiinialushousut ja avonainen pitsiaamutakki päälle... ö___ö Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan enempää sitä katsella, vaikka seuraava uni oli vielä kamalampi.

Toisessa unessa, jonka yöltä muistan, Kristian raiskattiin. Oltiin mökillä ja jossain vaiheessa tapahtui niin, että Kristian joutui raiskatuksi. Mie en jälkikäteen voinut oikein mitään, en voinut lohduttaa tai muutakaan, mikään ei auttanut. Tuo uni loppui lyhyeen, heräsin siinä vaiheessa kun yritin vain parhaani mukaan toisen oloa helpottaa. Sen nyt tiedän kuitenkin, kun unilla on hassuja taipumuksia, että tuon tapauksen jälkeen me ei enää koskaan harrastettu seksiä.
Onneksi minun unet eivät ole enneunia, vaikka mie aina välillä olen siitä tosi vakuuttunut. Ainakin silloin, kun uni on ollut harvinaisen todentuntuinen. .___.''

Voi urheilumaailma

Eilen taas unohdin, mutta tällainen sattui silmään:

http://www.iltalehti.fi/urheilu/2012061515714287_ur.shtml

"Testi vahvisti epäilyn: Naisurheilija on mies!

Perjantai 15.6.2012 klo 20.35

Intialaisen naisurheilijan sukupuolitestin tulos on vahvistettu.

Ex-juoksija Pinki Pramanikin sukupuolen tutkimukset ovat Deccan Chroniclen mukaan osoittaneet, että naisten sarjoissa urallaan kilpaillut Pramanik olikin todellisuudessa mies. Pramanikin tunteva nainen syytti tätä raiskauksesta. Lisäksi nainen kertoi Pramanikin luvanneen mennä naisen kanssa naimisiin. Pidätyksen jälkeen yksityisessä hoitolaitoksessa suoritettu tutkimus osoitti Pramanikin sukupuolen. Itse hän on asiasta ymmällään.
- Tämä on salaliitto. Minut on lavastettu ilman syytä, Pramanik kertoi.
Intialaisen yleisurheilujärjestön edustaja Kamal Moitra on myös ihmeissään.
- Pinki on kansainvälinen urheilija ja on ollut lukuisia kertoja samanlaisissa testeissä. Miksi niissä testeissä ei ole huomattu mitään erikoista, Moitra hämmästelee.
IL"

Tästä muistui elävästi mieleen kohu parin vuoden takaa:

http://www.iltalehti.fi/kisaextra/2009081910104745_ki.shtml?ref=leiki

"Poikatyttö Semenyan sukupuoli tutkitaan kisojen jälkeen

Keskiviikko 19.8.2009 klo 15.36 (päivitetty klo 20.51)

Eteläafrikkalaisjuoksija Caster Semenya saa juosta MM-kisoissa naisten sarjassa, mutta hänet tutkitaan kisojen jälkeen.

Sukupuolitesti on erittäin monimutkainen toimenpide. Meillä ei ole tällä hetkellä mitään konkreettisia todisteita, ettei hän saisi osallistua kilpailuun. Kun toimenpide kestää viikkoja, olisi väärin kieltää häntä nyt kilpailemasta, kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n tiedottaja Nick Davies kertoi.

Semenya on herättänyt kummastusta vahvasti miehisellä ulkonäöllään. Nuoren eteläafrikkalaisen manageri on suomalainen Jukka Härkönen.
Nick Daviesin mukaan Semenyan sukupuoli herätti kysymyksiä jo Afrikan nuorten mestaruuskisoissa heinä-elokuun vaihteessa.
Semenya juoksi silloin 800 metrin voittoon kauden kärkiajalla 1.56,72. Vuosi sitten sama matka taittui häneltä parhaimmillaan aikaan 2.04,23. Manageri Härkönen tosin totesi Helsingin Sanomissa, että "hän on todistettavasti nainen, kromosomeilleen hän ei voi mitään".
IAAF:n sääntöjen mukaan naisten sarjassa kilpailevan täytyy olla täysin naisia, mutta joillain ihmisillä on kromosomeissa synnynnäisesti poikkeuksia.
IL"

Semenyan testeissähän ei sitten tosin mitään ihmeellistä ollut, puhtaat paperit tuli. :)

Tyttökavereita

En todellakaan ole mustasukkainen, mutta olen erittäin tyytyväinen siitä, että Kristianilla on kesätöissään miesseuraa. Tai no, itseään joitain vuosia nuorempia poikia, mutta silti.
Lapsuudenkaverithan tuolla ovat tyttöjä, mitä jotkut varmaan ihmettelevät kun puhun että "Joo sinne se Kristian meni Suvia ja Raisaa koko viikonlopuksi moikkaamaan, saattaa sinne myös Elisa tulla." On joskus vähän kysytty, että miten mie sen päästin menemään. Kai se olisi normaalimpaa sitten olla kauhea pirttihirmu. :D
Koulussakinhan tuo viettää kaiken aikansa tyttöjen kanssa, on luokkansa ainoa poika. Jos totta puhutaan, niin en ole oikeastaan koskaan kuullut Kristianin kunnolla puhuvan kenestäkään kaverista, joka olisi poika. Tuttuja kyllä löytyy sitäkin enemmän, mutta niitäkään se ei ole minun käsittääkseni aikoihin nähnyt.
Joten, kuten sanoin, vaikka en mustasukkainen ole, niin miesseura on hyväksi. Ehkä Kristian siinä oppii jotain miehekästä, ehkä mie olen jo jotain positiivista huomannut. Ainakin se meni taas pitkästä aikaa salille ja meinaa vähän saada lihaksia aikaan.

Ps: Eilen pitkästä pitkästä aikaa sain taas huomata, että kai sitä jotain kammoa kroppaa kohtaan Kristianilla vielä on. Meinasi, että paitansa on liian tyttömäinen ja se korostaa tyttömäisyyttä. Tai jotain sellaista. Sain kuitenkin vakuutettua, että paita on hyvä eikä se näytä tyttömäiseltä. Ei siihen kuitenkaan paljoa tarvittu, matkaa jatkettiin ilman että poika edes meinasi kääntyä takaisin kotiin vaihtamaan vaatteita. Olin tyytyväinen, Kristian näyttää niin hyvältä kun se on vaatekaappiaan uusinut oikein urakalla (koska on laihtunut ihan hurjasti...) <3

Muutto?

Meidän parisuhteessa tulee mitä todennäköisimmin tapahtumaan merkittävä muutos. Mie sain kuin sainkin koulupaikan, joka on aivan toisella paikkakunnalla Kristianin koulusta. Olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen, viimein kouluun. :)
Jollain tasolla mie olen iloinen iloinen siitä, että tulee vähän otettua etäisyyttä Kristianiin ja koko suhteeseen transasioineen kaikkineen. Surullistahan se kyllä on, että samalla mie menetän tiskikoneeni, vaikka kyllähän Kristian tulee luultavasti kerran kuussa käymään.
Ainakin nyt tuntuu, että tämä asumusero on jo nyt Kristianille rankempaa kuin minulle, vaikka se ei mitään myönnä niin kyllä se on kovasti näyttänyt siltä että meinaa alkaa itkemään...  Itse en voi oikein muuta siihen sitten sanoa, kuin että jossain vaiheessa tämän on pakko tapahtua. Mie haluan asua hetken itsekseni ja nyt se on parempi, kun on jokin "oikea syy", niin ei tarvitse itse miettiä viikon jälkeen että pitäisikö sittenkin muuttaa takaisin yhteen, eikä muillakaan tietenkään ole mitään mukisemista ja kyselemistä nyt.

Sinänsä harmittaa, että Kristian on ollut sitten muuton aikaan melkein kaksi vuotta testoilla, eli käytännössä muutoksia ei varmaan kauheasti tule vaikka ollaankin parisen viikkoa kerralla erillään toisistamme. Viime vuonna kesällä, kun oltiin kuukausi erossa, oli ihan hauska huomata niitä muutoksia kun eihän niitä silleen havaitse kun on koko ajan yhdessä. Mutta noh, toisaalta varmaan ihan hyväkin ettei niitä muutoksia aina tule lisää kun taas nähdään. Taisin vuosi sitten itkeä, että "Kun sinun haju on muuttunut ja sie olet ihan erilainen" yms. ^^''
Ah, odotan jo kunnon itsenäistymistä! Vaikka pelkäänkin mörköjä sängyn alla...

Taas hetuvalitusta

Hetun vaihdosta ei edelleenkään kuulu mitään ja mie onnistuin asian tiimoilta kehittämään taas eilen riitaa. Toki pelkästään tuo hetu ei ollut ainoa syy, vaan me ollaan toissapäivästä asti taas vaihteeksi riidelty ja valvottu myöhään yöhön.
No, joka tapauksessa näin lyhyesti kerrottuna minua ärsyttää edelleen ihan suunnattomasti kun siitä hetusta ei mitään kuulu, eikä Kristian voi tehdä asialle mitään. Diagnoosista on yli puolitoista vuotta, nelisen kuukautta niin tasan kaksi. Silti Kristian ei voi yksinkertaisesti soittaa asian perään, että "Hei ois kiva jos hetu vaihtuis viimein..."
Ärsyttää, että ns. "juridisella tasolla" minun poikaystävä ei edes ole poikaystävä. Vaikka ei naimisiin olla vielä menossa tai mitään, niin silti se on liian hämmentävää mulle. Jotenkin tulee omituinen olo aina, kun mietin tätä hetuasiaa ja muistan että ai niin, Kristianilla on vielä naisen hetu. En tiiä mikä siinä on, se vain on. Sekin ärsyttää, että poikaystävä ei osaa mitään miehisiä juttuja tai mitään muitakaan perusjuttuja, kuten vaikka pyörän kettareita laittaa paikalleen. Epäilen suunnattomasti, ettäkö se osaisi edes naulaa iskeä seinään Ehkä nuo asiat yhteenlaskettuna kuitenkin tekevät jollain alitajuntaisella tasolla Kristianista mulle vähemmän miehen vaikka siltä näin muuten ei tuntuisikaan..?

Kaikenkarvaiset poikaystävät

Kaveri sanoi, että Kristian on miehistynyt kovasti siitä kun ensimmäisen kerran tapasivat (siis kun pääsiäisenä näkivät, mutta nyt vastasanoi). Nyt on enemmän poika. :) Sama kaveri oli myös poikaystävälleen kertonut Kristianin transtaustasta, kuulemma oli vähän ollut epäileväinen asiaa kohtaan mutta ei sitten ollut alkanut mitään aiheesta mukista. Kai. En ole varma, asiaa oli niin paljon ja melu oli kova, etten kovin hyvin tajunnut kaikkea mitä puhuttiin. Poikaystävänsä kyllä oli vähän sen oloinen, että vähän epäilyttää jos joskus ovat Kristianin kanssa samassa tilassa, että mitä tämä siihen sanoo... Ei onneksi ole tämän hetken murhe.

Tuosta kaverin poikaystävästä muistuu mieleen serkun poikaystävä, kun ovat tosi samankaltaisia. En tiiä ovatko sukulaisia, voivat ollakin. Serkun poikaystävä oli Kristianin transtaustasta tiedon saadessaan meinannut, ettei heidän pieni tyttärensä (eikä hänen aiemman suhteen lapsetkaan varmaan) saa olla Kristianin kanssa tekemisissä. Lapsihan voi saada pahoja vaikutteita, Kristian on niin kauhean huono roolimalli transtaustansa kanssa. Serkkutyttö oli kuitenkin ollu tiukka silloin ja kyllähän tuo Kristian on meidän tulevien lasten pikkuserkun tavannut ja sen kanssa leikkinyt. Serkun poikaystävä oli Kristianin tavattuaan todennut, että "Sehän näyttikin ihan jätkältä" tai vastaavaa. Ehkä kaverin poikaystävän kanssa käy samalla tavalla joskus..?

Toisen kaverin poikaystävä on ollut, että asiassa ei ole mitään ongelmaa. Kolmannen poikaystävä taas on tuntenut Kristianin ennen diagnoosia ja testoja yms. Neljännestä ei mitään hajua, ehkä sekin joskus selviää.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin minun kaverit näyttävät osaavan valita varsin onnistuneesti poikaystävänsä, ainakin tämän transasiaan suhtautumisen kannalta.

Hei hei mikä mulla on...

Keskustelin tässä jokunen päivä sitten yhden tuttavan kanssa, joka on kaiketi 18- tai 19-vuotias. Ehkä jopa 20? Mutta itse luulisin sitä korkeintaan 16-vuotiaaksi jos en oikeaa ikää tietäisi. No, sivuseikka vain.
Joka tapauksessa keskustelussa tuli puheeksi transasiat, en nyt enää edes tiedä miten. Tämän tytön sanat kuitenkin muistan, "No hyi, yäk!" "Tosi oksettavaa", "Mä en ikinä vois olla jonku kanssa joka on ollu joskus nainen" jne. Jossain vaiheessa käytännössä tytön puheen sisältö oli se, ettei tyttö usko transsukupuolisuuteen.
Transmiehet kuulemma myös näyttävät naisilta, eihän naisesta voi tulla miehen näköistä. Itse kun sanoin, että "Joo, minun mielestä jotku transmiehet on tosi komeita. Voisin melkein vaihtaa Kristianin heti yhteen", viitaten erääseen aivan jumalaisen komeaan julkisuudessa vaikuttaneeseen transmieheen. Riemu ratkesi, olen friikki. Seuraava lause kummittelee varmasti pitkään mielessä:
"Närhi mikä sua vaivaa kun sä tykkäät transmiehistä??"
Nauraen se tyttö sen sanoi, muka hienonakin vitsinä, ja lisäili perään vielä joitain muitakin asiaan täysin kuulumattomia esimerkkejä, mutta tiedän tytön olleen tosissaan. Hämmentävää oli myös se, että jotenkin olen kuvitellut minun sukupolven kasvavan suhteellisen suvaitseviksi. Ainakin nyt sen verran, ettei ihmetellä että mikä toista vaivaa, jos sattuu pitämään jostain transihmisestä.
Voihan tässä kyllä vaikuttaa tämä paikkakunta, täällä tuntuu porukka olevan suhteellisen konservatiivista verrattuna muihin kaupunkeihin joissa olen käynyt/asunut. Ollaan monesti itse asiassa pohdittu sitä Kristianin kanssa ja päädytty juurikin tuohon lopputulokseen. Täällä ei suvaita kauhean hyvin erilaisuutta, täällä ihmiset näyttävät kovin samalta ja jos nyt erehdyt eroamaan massasta, niin voi kamala. Parhaiten nyt ehkä näkyy siinä, että täällä asumisen aikana, melkein vuosi, ei olla nähty kuin korkeintaan kahden käden sormilla laskettava määrä pikkuernuja. Ei hurjia hiuksia, ei rumia remmihousuja. Ei mitään.

Mutta niin, mikä minua sitten loppujen lopuksi vaivaa... Ei kai minua vaivaa mikään muu kuin se, että olen avoin asioille ja rakastan transmiestä. Kristiankin näyttää jumalaisen komealta, kun mennään juhliin ja se laittaa juhlavaatteet päälle. Hurr, odotan innolla.