Vaikka tässä on mennyt ihan mukava aika niin, ettei minulla ole ollut mitään varsinaista (tai ainakaan suurempaa) ongelmaa Kristianin prosessiin liittyvien asioiden kanssa, niin nyt on taas ollut vaikea olla. Kristianin peniksettömyys on alkanut vaivaamaan, vaikka pitkän aikaa siinä ei ollut mitään vikaa.
Nyt tekee melkein pahaa nähdä Kristian alasti, en ennenkään ole navan alapuolelle kauheasti suihkussa halunnut katsella, mutta nyt jopa vielä vähemmän. Tulee omituinen olo. Seksikin on aikalailla minimissä, koska en halua koskea Kristianin alapäähän. Koska nyt Kristian on poissakaupungista, niin seuraavan kerran kun nähdään, niin edellisestä kerrasta kun se on saanut, on kulunut vähintään kolme viikkoa. Minulle ei tee yhtään tiukkaa olla panematta Kristiania, mutta kyllä se toisaalta tuntuu pahalta, kun ei halua poikaysävänsä kanssa harrastaa seksiä. Jotenkin tämä suhde tuntuu nyt vajavaiselta, kun noin ylipäätään muuten haluaisin harrastaa seksiä, mutta en Kristianin kanssa.
Ei toiselle voi kuitenkaan sanoa, että "Haluan että sulla on penis, ettet olisi niin hämmentävä", vaikka kyllä Kristian sen varmasti tietää. Tämä on kai niitä asioita, jotka tiedetään, mutta niitä ei ääneen sanota. Vähän ehkä helpottaa välillä se, että Kristian on alkanut pitää packeria kotioloissa enemmän. Moneen kuukauteen se ei sitä käyttänyt oikeastaan ollenkaan, kun se ärsytti ihoa, mutta laitettiin se sukkaan niin auttaa paljon. Vaikka se ei olekaan sama asia kuin oikea penis, niin voin mie niin kuvitella. Kun mokoma boksereissa pysyy, enkä näe mitään sukkia tai muuta, niin kyllä se siitä, yritän vain olla miettimättä asiaa.
