Läheisryhmät, missä olette?

Olin tosi yllättynyt, kun huomasin ettei täällä big cityssä mitään läheisryhmiä olekaan. Olisin olettanut, että Tampereen kokoisessa paikassa olisi edes jotain (kyllä, uusi asuinkaupunkini on Tampere). Muistelen että Oulussakin on ryhmä läheisille ja olisin sinne ollut joskus menossa, mutta menot estivät, vaan ei täällä. Ihme menoa. Enkä kyllä mihinkään Helsinkiin ole yhden ryhmän takia menossa käymään, ellei sitten ole jotain muutakin asiaa pääkaupunkiseudulle.
Jos jollakulla on erilaista tietoa noista rymistä, niin saa toki informoida.

Tauko suhteesta

Tuotas noin... Meillä on sellainen tilanne, että on pitänyt todeta ettei tästä tule mitään ellei pidetä pientä taukoa. Koko kesän ja alkusyksyn stressit, muuttohässäkät, kiireet, kaikki on repiny parisuhteen ihan riekaleiksi ja me vain äkistään toisillemme pienimmästäkin asiasta. Siksi me nyt vielä tämä päivä katsotaan fiiliksiä ja puhutaan asioista vähän lisää ennen kuin ryhdytään tauolle. Omasta puolestani toivon, että alkaisin taas arvostaa Kristiania enemmän ihmisenä, nyt Kristianista on tullut minulle enemmän itsestäänselvyys kuin pitäisi olla.
Vaikka tauko ei ajatuksena mukavalta tunnu, varsinkaan kun mie pelkään kuollakseni nukkua yksin, niin uskon että tässä päästään edes johonkin kunnon lopputulokseen. Ero tai päätös pysyä yhdessä, kumpi tahansa on parempi vaihtoehto kuin vain riidellä jatkuvasti.
Blogista en tiedä miten tämän tauon ajan jatkuu, saman katon allahan me asutaan eikä ne aiemmatkaan asiat ole mihinkään kadonneet. Ehkä mie sitten kirjoitan välillä jotain, eihän sen välttämättä tarvitse juuri Kristianiin liittyäkään, kun ei tähän mennessä jokainen muukaan postaus ole sitä koskenut. :)

"Sinä olet nainen"

Tein Transtukipisteen Testaa sukupuolesi -kyselyn ja vastauksena oli, että olen nainen.

"Olet nainen. Sinussa on paljon naisellisuutta, naisellisia persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Sinulla ei juuri lainkaan ole miehekkäitä persoonallisuuden piirteitä tai toiminnan tyylejä. Naisellisuus on sinulle hyvin tärkeää ja osaat nauttia naiseudestasi.

Haluat liittyä naisten ryhmään ja selkeästi erottautua miesten ryhmästä. Olet valinnut feminiinisen ja hyvin epämaskuliinisen kohdan. Mieheytesi ja naiseutesi eivät siis ole tasapainossa, vaan feminiinisyys hallitsee persoonaasi. Jos haluat olla sukupuolisesti harmonisempi ja tasapainoisempi, sinun on syytä kehittää maskuliinisia puoliasi."

Koska nettitesti näin minulle sanoi, niin pakkohan sen on olla totta.

No ei, mutta myönnän olevani kuitenkin nainen. En kuitenkaan myönnä, ettäkö naiseuteni työntäisi maskuliinisuuteni syrjään tai että nuo kaksi olisivat jotenkin epätasapainossa. Osaan nauttia naisellisuudesta (wuhuu laadukkaat alusvaatteet joissa on pitsiä ja jotka ovat samaa settiä jne.), mutta en kuitenkaan halua mitenkään yltiönaisellistaa itseäni. Kristianin kautta olen toki alkanut haluta olla vähän naisellisempi, ehkä vähän muodokkaampikin (koska nyt olen tasapaksu pullukka), mutta siihen se jääkin. Ennenhän siis minua luultiin aina rekkalesboksi.
Hmm, miehekkäistä toiminnantyyleistä... Tykkään koulussa ihan kauheasti käyttää kaikkia puuntyöstökoneita, kun taas mitään nyt muodikkaita geelikynsihommia näin esimerkiksi en voisi kuvitella alkavani väsätä.

Ei mulla muuta, tätä voisi jatkaa loputtomiin mutta kukaan ei sitä jaksaisi sitten lukea.
Olisikohan minun miehekkyyspisteet nousseet jos olisin vastannut myöntävästi, että fantasioin itseni paljastelusta? :o

No voi hämmennys

Koska aihe on niin sekava ja hämmentävä, niin postauskin on sitä samaa sarjaa. Tästä tuskin saa mitään selvää, pahoittelen, mutta jonnekin haluan tätäkin miettiä...

Hämmennän itseäni jatkuvasti, kun yritän selittää Kristianille jotain asiaa, joka liittyy (löyhästi) transasioihin. Tänään aihe käsitteli varsinkin nuorten transpoikien ulkonäköä silloin, jos kasvonpiirteiksi ei ole sattunut siunaantumaan kovinkaan poikamaiset ominaisuudet.
Usein tällaisiin aiheisiin liittyy sellaisia lauseita, kuin "Se olis tosi söpö tyttönä" ja "Jos se ei olis trans, niin vähän olisi suloinen", sekä "Mutta nyt transpoikana..." Hämmennän itseäni tällaisilla mietteillä, aina en oikein tiedä että saanko edes miettiä tuollaisia "Mitä jos" -asioita. Kristian yleensä kyllä liittyy keskusteluun ja esittää oman arvionsa aiheesta, välillä hyvinkin hienosti sanoiksi pukien, toisinaan vain viitotaan käsin ja suusta pääsee vain "Niin niin", "sitten silleen niin", "just niin" jne. ja ymmärrämme kuitenkin mitä toinen tarkoittaa.
Niin Kristian tänäänkin liittyi minun ulkonäköpohdintoihin, saimme ihan tyydyttävän keskustelun aikaan. Vielä keskustelun päätteeksi kuitenkin yritin vielä selittää omia ajatuksiani, vaikka toki olivat selväksi käyneet, ja hämmennyin. En osaa selittää, saanko selittää, miten selittää, miksi selitän... Kristianin mielestä on se kauhean söpöä, kun mie hämmennyn tällaisten transpohdintojen edessä, itse en niinkään siitä pidä. Haluaisin osata puhua pohdinnoistani Kristianille siten, miten niitä mietin sen kummemmin selittelemättä selittelyn perään, mutta noh. Kaikkea ei voi saada.

Kuten Kristianille edellisen tekstinpätkän ajatuksen selitin, niin kerron sen teillekin:
"Tämä kertoo minun hämmentymisestä hyvin hämmentävästi, tässä ei ole mitään järkeä eikä tästä saa mitään selvää kun se poukkoilee ja on... Hyvin hämmentävä, kuten aiheensakin."

Testomuutokset 6: Immuniteetti

Jossain vaiheessa, ehkä parin kuukauden päästä testojen aloittamisesta, Kristian alkoi sairastella flunssaa jatkuvasti. Aiemmin kuulemma Kristian oli sairastanut ehkä kerran talvessa jos sitäkään, mutta testojen aloittamisen jälkeen flunssa tuntui iskevän parin-kolmen viikon välein. Kyse ei suinkaan ollut siitä, että Kristian olisi puolipukeissa hyppinyt ensimmäisenä kuumeettomana päivänä hangessa, vaan kyllä se lepäsi, joi Finrexiä, söi Ibumaxia, piti villasukkia jalassa jne. ja oli poissa koulusta sen verran kuin oli tarvis, kunnes parani. Sama toistui taas sitten vähän ajan päästä, ja taas, ja taas, ja taas.
Viime talvena Kristianilla oli ihan sama juttu, eli parisen kertaa kuukaudessa piti olla flunssan takia poissa koulusta ja no, tälle syksylle se kerkesi alkaa joitain viikkoja sitten. Viikon se oli poissa, jäi pahasti koulujutuista jälkeen. Voittekin arvata, että minun tämänhetkinen flunssa on tehnyt Kristianille tosi hyvää, on silläkin siihen malliin meinannut olla jo oireita juuri, kun mie olen omasta taudistani pois pääsemässä.

Silloin sairastelun alkaessa mie olin tietenkin aika paniikissa, kun tuota flunssakierrettä oli kestänyt joitain kuukausia. Epäilin jo kaikkia mahdollisia sairauksia syövästä ties mihin kauheuksiin. Myöhemmin sitten ollaan asiaa pohdittu ja hoksattu että kappas, tuohan alkoi vähän testojen alkamisen jälkeen, johtuu varmaan siitä.
En kyllä ole yhtään tutkinut, että miten yleistä tuollainen immuniteetin katoaminen on testojen alkaessa, onko kellään muulla parempaa tietoa? Toki Kristian voisi vaikka kysyä vähän joltain lääkäriltä mahdollisesti joskus, että miten tuo asiaan kuuluu ja palautuuko se immuniteetti sitten joskus, täytyypä ehdottaa. Onhan tämä nyt kuitenkin jo kolmas talvi, kun tuota immuniteettia ei ole. Ei kiva, Kristianilla kuitenkin ainakin puolet tästä vuodesta on harjoitteluja. :/ Ja noh, ei minustakaan ole kivaa jättää toista surkeana sairastamaan varsinkaan nyt enää, kun mulla koulupäivät venyvät pitkälle iltaan.

Päivän uutinen

Päivän suuri uutinen meni seuraavanlaisesti:
"Hmhmm, mulla menee vasempaan lahkeeseen."
Selvä homma, Kristian on varsin tyytyväinen, kun se on viimein selvittänyt, kumpaan lahkeeseen sen packeri menee. Jossain vaiheessa vielä parisen viikkoa sitten se mietti kauheasti, että missä kohtaa hänen tarkalleen kuuluisi pitää pikkukaveria. Ja no, kuten sanoin, nyt asia on selvinnyt ilmeisesti itsekseen.
Itse lähinnä mietin, että oliko tuokin nyt pakko ilmoittaa, mutta kai se sitten Kristianistakin on kiva kertoa edes jollekin tuollaiset asiat.

Paranemaan päin

Ensimmäinen askel kohti parempaa parisuhdetta otettu, harrastettiin pari päivää sitten "kunnollista" seksiä ensimmäisen kerran pariin kuukauteen niin, että Kristiankin sai. Se ei ehkä ollut sellaista, kuin mitä meillä silloin alussa oli tai edes joskus talvella, mutta ainakin siitä jäi hyvä mieli. Kuten kerroin tässä jokin kerta, niin mulle on jäänyt aika usein ainakin kesän aikana tosi huono mieli ja olen itkenyt seksin jälkeen.
Vielä en ihan täysin uskalla toivoa, että tämä suhde olisi ihan kunnolla elpymään päin, mutta ainakin on toivoa edes vähän. Niin mie ainakin haluan uskoa. Ehkä vielä enemmän uskoa luo se, että mie poden flunssaa ja yleensä kipeänä on tunnetusti aika kurja olo. Sen luulisi vain vahvistavan pahaa mieltä, jos seksi olisi terveenäkin ollut sellaista aiheuttavaa.

Vieraita (Ei liity paljoa mihinkään)

Tämä asia ei taaskaan mihinkään liity, mutta haluan intoilla eräästä asiasta, nimittäin meillä tulee käymään pari minun kaveria viikonlopun ajaksi ja ensimmäinen heistä saapuu tänään. Odotan huomisen party hard -illan juoruiluiden lisäksi vähän muutakin keskustelua, koska kumpikaan tytöistä ei ole minun lukiokavereit. Ehkä voisin kuvailla heitä niin, että minun mielestä heille ei esim. transjutut ole sellaisia "hys hys" -juttuja, kuten lukiokavereilleni tuntuu olevan.
No, en kuitenkaan muista että olenko toiselle ollenkaan Kristianin prosessista kertonut, mitä luultavimmin olen, mutta ainakin toiselle heistä olen varmasti kertonut. Joskus ollaan jopa puhelimessa puhuttu transasioista vähän. Toisinsanoen odotan, että saan jossain määrin enemmän omanlaistani seuraa, joille voin mahdollisesti jotain Kristianin prosessista puhua.
Juoruja juoruja, voi kuinka olenkaan niitä kaivannut. Ihan kuten vapaata puhumistakin ilman, että tarvitsee varoa möläytyksiä, kuten koulukavereiden kanssa täytyy tehdä.

Piikkien paluu

Kristian sai taas pariksi kuukaudeksi Sustanonia ja geeli sai väistyä. Omien sanojensa mukaan Kristian on tuntee itsensä nyt iloisemmaksi kuin geelien kanssa, mutta mie en ole huomannut mitään. Muuttostressi on vielä niin pinnalla, että ulkoisesti Kristian on vieläkin pahantuulinen, itkuinen ja ties mitä kaikkea.
Hyvä juttuhan tässä nyt on se, että minun ei tarvitse huolehtia että koskenko vahingossa geelillä kyllästettyä massua. Ollaan joitain asioita pohtiessa mietitty, että olenkohan mie sittenkin saanut ainakin jonkin verran ylimääräistä testosteronia kehooni. Toki kaikki voi mennä edelleen ihan vain stressin piikkiin, mutta voihan olla että mulla olisikin ollut jokin uusi minimurrosikä tai en olekaan yhtäkkiä saanut sitä ylimääräistä annostani, kun ei olla oltu vähissä vaatteissa lähekkäin.
Ken tietää, nautitaan nyt kuitenkin siitä ettei meidän lavuaarin reuna ole täynnä tyhjiä geelipusseja.

Makkaripuuhat

No, mitä mie osaisin kertoa. Ennen seksiä oli ja nyt sitä ei ole. Keväästä alkaen Kristian on saanut varmaan yhden käden sormilla laskettavan verran, kun mie vain en pysty enkä kykene. Kristianin kroppa on käynyt jotenkin aivan ylivoimaiseksi käsitellä ja seksi on jäänyt melkein täysin. Mie vain en kykene enää edes kuvittelemaan, että koskisin Kristiania muuten kuin vaatteiden päältä.
Helpompaa asiaa olisi käsitellä, jos Kristian olisi ihan alusta asti hämmentänyt näin paljon, että seksi on vaikeaa, mutta kun se on alkanut vasta viimekuukausina. On alkanut tuntua, että se seksi mitä meillä on, on jotenkin vääränlaista. Ehkä se jotenkin johtuu siitä, että silloin seksielämän alkaessa Kristian aloitti testot vähän myöhemmin eikä ollut mitenkään yltiömaskuliininen, mitä ei kyllä nytkään ole. Nykyään Kristian vain on paljon poikamaisempi, itsevarmempi ja ties mitä mikä on niin paljon ristiriidassa alapään kanssa.
Olen kyllä saanut työstettyä ajatuksiani sen verran, että haluaisin edes jotenkin harrastaa Kristianin kanssa seksiä, mutta teoiksi en ole saanut niitä ajatuksia. Ihan selvää en kyllä saa, että pitäisikö sen seksin olla sellaista mikä meillä on mahdollista, vai jotain aivan muuta.
Jään työstämään ajatuksiani...