Kristian sai taas pariksi kuukaudeksi Sustanonia ja geeli sai väistyä. Omien sanojensa mukaan Kristian on tuntee itsensä nyt iloisemmaksi kuin geelien kanssa, mutta mie en ole huomannut mitään. Muuttostressi on vielä niin pinnalla, että ulkoisesti Kristian on vieläkin pahantuulinen, itkuinen ja ties mitä kaikkea.
Hyvä juttuhan tässä nyt on se, että minun ei tarvitse huolehtia että koskenko vahingossa geelillä kyllästettyä massua. Ollaan joitain asioita pohtiessa mietitty, että olenkohan mie sittenkin saanut ainakin jonkin verran ylimääräistä testosteronia kehooni. Toki kaikki voi mennä edelleen ihan vain stressin piikkiin, mutta voihan olla että mulla olisikin ollut jokin uusi minimurrosikä tai en olekaan yhtäkkiä saanut sitä ylimääräistä annostani, kun ei olla oltu vähissä vaatteissa lähekkäin.
Ken tietää, nautitaan nyt kuitenkin siitä ettei meidän lavuaarin reuna ole täynnä tyhjiä geelipusseja.
