Koska aihe on niin sekava ja hämmentävä, niin postauskin on sitä samaa sarjaa. Tästä tuskin saa mitään selvää, pahoittelen, mutta jonnekin haluan tätäkin miettiä...
Hämmennän itseäni jatkuvasti, kun yritän selittää Kristianille jotain asiaa, joka liittyy (löyhästi) transasioihin. Tänään aihe käsitteli varsinkin nuorten transpoikien ulkonäköä silloin, jos kasvonpiirteiksi ei ole sattunut siunaantumaan kovinkaan poikamaiset ominaisuudet.
Usein tällaisiin aiheisiin liittyy sellaisia lauseita, kuin "Se olis tosi söpö tyttönä" ja "Jos se ei olis trans, niin vähän olisi suloinen", sekä "Mutta nyt transpoikana..." Hämmennän itseäni tällaisilla mietteillä, aina en oikein tiedä että saanko edes miettiä tuollaisia "Mitä jos" -asioita. Kristian yleensä kyllä liittyy keskusteluun ja esittää oman arvionsa aiheesta, välillä hyvinkin hienosti sanoiksi pukien, toisinaan vain viitotaan käsin ja suusta pääsee vain "Niin niin", "sitten silleen niin", "just niin" jne. ja ymmärrämme kuitenkin mitä toinen tarkoittaa.
Niin Kristian tänäänkin liittyi minun ulkonäköpohdintoihin, saimme ihan tyydyttävän keskustelun aikaan. Vielä keskustelun päätteeksi kuitenkin yritin vielä selittää omia ajatuksiani, vaikka toki olivat selväksi käyneet, ja hämmennyin. En osaa selittää, saanko selittää, miten selittää, miksi selitän... Kristianin mielestä on se kauhean söpöä, kun mie hämmennyn tällaisten transpohdintojen edessä, itse en niinkään siitä pidä. Haluaisin osata puhua pohdinnoistani Kristianille siten, miten niitä mietin sen kummemmin selittelemättä selittelyn perään, mutta noh. Kaikkea ei voi saada.
Kuten Kristianille edellisen tekstinpätkän ajatuksen selitin, niin kerron sen teillekin:
"Tämä kertoo minun hämmentymisestä hyvin hämmentävästi, tässä ei ole mitään järkeä eikä tästä saa mitään selvää kun se poukkoilee ja on... Hyvin hämmentävä, kuten aiheensakin."
