torstai 15. marraskuuta 2012

Leikkausjälki, joka ei miellytä

Nyt on taas vaikea käsittää Kristianin aivoituksia parissakin asiassa.
Ensinnäkin nyt ollaa päästy tutkimaan paranevaa rintakehää, jossa ei juurikaan arpia näy, paikallispuudutuksella tehdyssä leikkauksessa ihoa poistettiin nännien ympäriltä. Ei se leikkaus kuitenkaan kauheasti näytä parantaneen tuota rinnan ulkonäköä. Oikea puoli roikkuu edelleen jonkin verran ja vaikka luultiin, että lääkäri olisi saanut vasemmalta puolelta kuopan pois (arpikudos veti ihoa kuopalle), niin näyttää kuoppa tulleen ainakin jonkin verran takaisin. Niin ja kyllä siellä vasemmallakin se nänni taisi roikkua vähän.
Surettaa Kristianin puolesta ja ärsyttää samalla vähän, kun se ei voi puhua tuosta asiasta vaikka tietää, että kyllä se voi mulle puhua ihan mistä tahansa. Jos jotain rintakehään liittyvää tulee puheeksi, niin heti sillä on surkea ilme kasvoilla, mutta silti en ole siitä oikein saanut kauheasti irti. Kyllä se puhumattomuuttaan kommentoinut sen verran, että hällä ei kuulemma saisi olla paha mieli tuosta kun on muuten päässyt niin helpolla kaikesta ja joillain muilla transihmisillä prosessi on kauhean hankala. Ei auta yhtään, vaikka kuinka sanoisi että kun se Kristianin oma prosessi on sen oma prosessi eikä kenenkään muun ja kyllä saa olla surullinen epätyydytävästä leikkauksen lopputuloksesta jos siltä tuntuu.
Sitä Kristian ei tiennyt, että vieläkö tuo meinataan leikata eikä se oikein sitäkään tiennyt, että pitääkö sen käydä näyttämässä tuota jälkeä vielä Helsingissä... Mutta noh, ehkä se joskus selviää. Taisi se kuitenkin puhua, että sitten kun ollaan työelämässä ja on tarpeeksi rahaa, niin se haluaisi käydä yksityisellä korjaamassa rintakehän kuntoon. En estele, jos se tekee Kristianin onnelliseksi niin kyllä se minulle käy.

Toinen asia... Meillä on mennyt nyt hetken aikaa tosi hyvin parisuhteessa. Ehkä liiankin hyvin, koska kun heitin jotain sormusläppää Kristianille, niin se tuntui olevan aika tosissaan että "Pitäisikö mennä ostamaan?"
No ei pitäisi, häät olisivat vasta aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua ja haluan, että meillä muutenkin olisi ollut pidemmän aikaa asiat hyvin, kuin nyt jokusen viikon.
Ehkä Kristian joskus vielä järkeentyy, vaikka epäilen kyllä. Järkeilee vain ihan väärissä asioissa, kuten kolmannen kissan hankkimisessa.