Fiiliksiä

Ollaan nyt monena päivänä puhuttu erosta ja kaikesta mitä siihen liittyy. Muutoista, tavaroiden pakkaamisesta ja jakamisesta, kissojen huoltajuudesta yms. Ollaan me puhuttu myös tulevista parisuhteista, kumpikin ainakin tässä vaiheessa vielä toivoo toiselle onnea tulevaisuudessa.
Puhuttiin tuossa yhtenä aamuna varmaan viiteen asti myös niistä ihmissuhteista, Kristiania hermostuttaa tulevaisuuden miettiminen ja jo nyt sitä raukkaa, että löytääkö se jonkun ja miten. Minä olen Kristianin ensimmäinen (ja oho, ainoa) "oikea" tyttöystävä tämän transprosessin aikana, aiemmin joskus teininä Kristian oli tyttöystävä toiselle tytölle. Sitä niin mietitytti jo nyt, että mistä ihmeestä hän naisia lähtee etsimään ja iskemään itselleen, niin kyllä miekin vähän mietin. Se on niin arka tällaisissa asioissa eikä sen ole muutenkaan kauhean helppo tutustua kunnolla muihin ihmisiin. Harrastuksessakin täällä aina kuulemma tuntui ulkopuoliselta, vaikka ovatkin pari kertaa vapaa-ajallakin viettäneet porukassa aikaa.
En tiedä, toivon että Kristianin itsevarmuus kasvaa jossain vaiheessa, harmittaa että se on niin epävarma kaikesta, eikä vain transsukupuolisuuden takia. No, ehkä se sitten saa rakennettua paremmin varmuutta kunhan joskus päästään erilleen muuttamaan ja haavat paranevat.
Ai niin, Kristian on suunnitellut että kun vain kämppä löytyy, niin hän muuttaa sitten Helsingin hoitopiiriin johtuvaan kaupunkiin. Saa nähdä, että mitä sen leikkauksen kanssa käy jota helmikuulle suunniteltiin.

Itsessäni minua huolettaa jo nyt lähinnä. On ollut liiankin helppoa Kristianin kanssa, kun sellaista ei ole tarvinnut eikä raskauden pelkoa ole mitenkään päin ollut. Pillereitä en halua ympäristöongelmien takia käyttää ja no, kondomeita, joita Kristian oli joku kerta halunnut ostaa, katselin tässä yhtenä päivänä miettien, että "Mitenkäs helvetissä näitä käytetään."
Tällaiset mietteet nyt siksi, etten ole voinut ja halunnut kauheasti paneutua varsinaisen eron prosessointiin, kun ollaan Kristianin kanssa koko ajan saman katon alla. Yritän siis keskittyä johonkin muuhun, kuten tulevaisuuteen Kristianin jälkeen, enkä siihen mitä pään sisällä juuri nyt tapahtuu. Paljon synkkiä ajatuksia kuitenkin, päivät ovat madelleet ennennäkemättömän hitaasti, tiistaina tuntui kuin erosta olisi ollut jo kuukausi, kun aika vain ei tunnu kuluvan.


Voi kalaraukkoja
Lukekaa se älkääkä enää käyttäkö pillereitä. Itse yritän välttää särkylääkkeitäkin, kun vaikka sitten ne kalat on niin mielessä aina.

Juhannus

Juhannuksen kunniaksi erosimme Kristianin kanssa, tai ainakin nyt kokeilemme pelkästään kämppiksinä eloa. Viikon tai parin päästä varmaan katsotaan, että onko ratkaisu lopullinen. Vähän luulen, että on lopullista, koska kuten täälläkin olen moneen kertaan kertonut, on meno ollut aika kuoppaista pidemmän aikaa. Vaikka tilanne toisaalta itkettää, niin kyllä tämä helpottaa jo nyt hurjasti, vaikka erosta ei ole ihan vuorokautta vielä.
Loppusilauksen päätökselle antoi, kun heräsin vieraan miehen vierestä aamuyöllä ja tajusin, että vaikka seksiä ei ollutkaan, niin olisin sitä todella halunnut. Kristianin kanssa seksi on ollut pitkän aikaa pelkkää pakkopullaa, mitä sen ei pitäisi olla koska hei, seksin kuuluisi olla kauhean kiva juttu. Ei mitään sellaista, mitä haluaisi vain vältellä ja vältellä, vaikka edellisestä kerrasta on kuukausi tai kaksi. Kun sitten ynnäsin tuota tunteiden täydelliseen sammumiseen, niin eropäätös syntyi pitkän jaappauksen jälkeen vihdoin melko kivuttomasti. Tarkoitus oli miettiä vielä pari päivää rauhassa, ettei darrapäivä teettäisi hätiköityä päätöstä, mutta asia oli pakko hoitaa heti alta. Valitettavasti tämä vain paljastaa vielä senkin, kuinka paha ihminen olen. Heti eron jälkeen en pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin seksiä (mielellään biomiehen kanssa).

Blogin kirjoitusta jatkanen normaalisti, elämme Kristianin kanssa kämppiksinä ja olen muutenkin meinannut alkaa piirtää tänne jotain sarjakuvien tapaisia tai pelkkiä yksittäiskuvia, kun ei ole kauheasti enää ollut Kristianin prosessiin liittyen asiaa.

Näihin tunnelmiin hiljenen taas, kunnes saan inspiraation piirroksiin, ja kunhan myös kynä ja paperi löytyisivät.

Kesän alusta ja Kristianin helmikuusta

Oho, pidin tuossa omaksikin yllätyksekseni kahden viikon loman, jonka aikana meillä oli porukkaa ja minä olin muilla mailla. Olen valvonut myöhään ja nukkunut ainakin yhtä myöhään, kun ei ole töitäkään koko kesäksi tiedossa, vetänyt yllätyskännit mikä oli oikein mukavaa kun totta kai samalla oli yllätysjoraukset, ja nauttinut erityisesti tästä auringottomasta ajanjaksosta. Itse asiassa en tykkää kesästä yleensä yhtään, inhoan auringonpaistetta yli kaiken, on kuuma ja hiostaa koko ajan, iho palaa monta kertaa viikossa (eli joka päivä suojakertoimista huolimatta).
Tähän kesään liittyy myös jotain aivan ihmeellistä, ainakin siis minun mielestä. Olen jälleen ottanut askelia naisellisempaa tyyliä kohden. Olen käynyt vaateostoksilla, ihan vain siksi että mulla ei kertakaikkiaan enää ole mitään siistejä vaatteita ollut kaapissa, enkä ole kertaakaan edes vilkaissut miesten vaatteita. Ostin myös luomiväriä, olen siis ajatellut alkaa meikkaamaan vähän enemmän ensimmäisen kerran ehkä viiteen vuoteen. Yleensä siis olen vain joraamaan lähtiessä laittanut vähän ripsiväriä. Tiedän, olen aika hurja.

Tosiaan, Kristianistakin piti kirjoittaa! Se poika sai sovittua romppeidenpoistosta vihdoin. Helmikuulle sopivat leikkausaikaa, ilmeisesti olisi ollut jo syksyllä mahdollista mutta Kristian itse halusi sen ajoittaa helmikuulle, jotta saisi kaikkia asioitaan hoidettua hyvälle mallille ennen leikkausta.
Tällä hetkellä Kristianin itsetunto on aika pohjalla, se on lihonut aika monta kiloa lyhyessä ajassa ja lantio on tullut takaisin. Kuulemma ei halua enää olla minun seurassa ilman boksereita joten yhteiset suihkut ovat nyt pannassa. En oikein tiedä onko se hyvä vai huono juttu, hyvästä kauesta ja viimeaikojen kovasta pusuttelusta ja koskettelusta huolimatta ollaan taas puhuttu erosta. Saa nähdä mitä kesä tuo tullessaan.