Ollaan nyt monena päivänä puhuttu erosta ja kaikesta mitä siihen liittyy. Muutoista, tavaroiden pakkaamisesta ja jakamisesta, kissojen huoltajuudesta yms. Ollaan me puhuttu myös tulevista parisuhteista, kumpikin ainakin tässä vaiheessa vielä toivoo toiselle onnea tulevaisuudessa.
Puhuttiin tuossa yhtenä aamuna varmaan viiteen asti myös niistä ihmissuhteista, Kristiania hermostuttaa tulevaisuuden miettiminen ja jo nyt sitä raukkaa, että löytääkö se jonkun ja miten. Minä olen Kristianin ensimmäinen (ja oho, ainoa) "oikea" tyttöystävä tämän transprosessin aikana, aiemmin joskus teininä Kristian oli tyttöystävä toiselle tytölle. Sitä niin mietitytti jo nyt, että mistä ihmeestä hän naisia lähtee etsimään ja iskemään itselleen, niin kyllä miekin vähän mietin. Se on niin arka tällaisissa asioissa eikä sen ole muutenkaan kauhean helppo tutustua kunnolla muihin ihmisiin. Harrastuksessakin täällä aina kuulemma tuntui ulkopuoliselta, vaikka ovatkin pari kertaa vapaa-ajallakin viettäneet porukassa aikaa.
En tiedä, toivon että Kristianin itsevarmuus kasvaa jossain vaiheessa, harmittaa että se on niin epävarma kaikesta, eikä vain transsukupuolisuuden takia. No, ehkä se sitten saa rakennettua paremmin varmuutta kunhan joskus päästään erilleen muuttamaan ja haavat paranevat.
Ai niin, Kristian on suunnitellut että kun vain kämppä löytyy, niin hän muuttaa sitten Helsingin hoitopiiriin johtuvaan kaupunkiin. Saa nähdä, että mitä sen leikkauksen kanssa käy jota helmikuulle suunniteltiin.
Itsessäni minua huolettaa jo nyt lähinnä. On ollut liiankin helppoa Kristianin kanssa, kun sellaista ei ole tarvinnut eikä raskauden pelkoa ole mitenkään päin ollut. Pillereitä en halua ympäristöongelmien takia käyttää ja no, kondomeita, joita Kristian oli joku kerta halunnut ostaa, katselin tässä yhtenä päivänä miettien, että "Mitenkäs helvetissä näitä käytetään."
Tällaiset mietteet nyt siksi, etten ole voinut ja halunnut kauheasti paneutua varsinaisen eron prosessointiin, kun ollaan Kristianin kanssa koko ajan saman katon alla. Yritän siis keskittyä johonkin muuhun, kuten tulevaisuuteen Kristianin jälkeen, enkä siihen mitä pään sisällä juuri nyt tapahtuu. Paljon synkkiä ajatuksia kuitenkin, päivät ovat madelleet ennennäkemättömän hitaasti, tiistaina tuntui kuin erosta olisi ollut jo kuukausi, kun aika vain ei tunnu kuluvan.
Voi kalaraukkoja
Lukekaa se älkääkä enää käyttäkö pillereitä. Itse yritän välttää särkylääkkeitäkin, kun vaikka sitten ne kalat on niin mielessä aina.
