Juhannuksen kunniaksi erosimme Kristianin kanssa, tai ainakin nyt kokeilemme pelkästään kämppiksinä eloa. Viikon tai parin päästä varmaan katsotaan, että onko ratkaisu lopullinen. Vähän luulen, että on lopullista, koska kuten täälläkin olen moneen kertaan kertonut, on meno ollut aika kuoppaista pidemmän aikaa. Vaikka tilanne toisaalta itkettää, niin kyllä tämä helpottaa jo nyt hurjasti, vaikka erosta ei ole ihan vuorokautta vielä.
Loppusilauksen päätökselle antoi, kun heräsin vieraan miehen vierestä aamuyöllä ja tajusin, että vaikka seksiä ei ollutkaan, niin olisin sitä todella halunnut. Kristianin kanssa seksi on ollut pitkän aikaa pelkkää pakkopullaa, mitä sen ei pitäisi olla koska hei, seksin kuuluisi olla kauhean kiva juttu. Ei mitään sellaista, mitä haluaisi vain vältellä ja vältellä, vaikka edellisestä kerrasta on kuukausi tai kaksi. Kun sitten ynnäsin tuota tunteiden täydelliseen sammumiseen, niin eropäätös syntyi pitkän jaappauksen jälkeen vihdoin melko kivuttomasti. Tarkoitus oli miettiä vielä pari päivää rauhassa, ettei darrapäivä teettäisi hätiköityä päätöstä, mutta asia oli pakko hoitaa heti alta. Valitettavasti tämä vain paljastaa vielä senkin, kuinka paha ihminen olen. Heti eron jälkeen en pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin seksiä (mielellään biomiehen kanssa).
Blogin kirjoitusta jatkanen normaalisti, elämme Kristianin kanssa kämppiksinä ja olen muutenkin meinannut alkaa piirtää tänne jotain sarjakuvien tapaisia tai pelkkiä yksittäiskuvia, kun ei ole kauheasti enää ollut Kristianin prosessiin liittyen asiaa.
Näihin tunnelmiin hiljenen taas, kunnes saan inspiraation piirroksiin, ja kunhan myös kynä ja paperi löytyisivät.
