Voi harmitus

Jälleen kerran minua vähän harmittaa, kun jää kertomatta niin paljon asioita uusille koulukavereille. Harmittaa kauheasti, kun olisi kaikenlaisia hyviä (tai "hyviä") juttuja kerrottavana, mutta ei vain voi kertoa koska ne eivät avaudu ellei tiedä Kristianin transtaustasta. Ja no, tietenkin sekin, että näiden ihmisten kanssa pitäisi opiskella seuraavat kolme vuotta mutta niidenkään kanssa voi puhua näistä asioista. :/
Eli edelleen olisi jonkinlainen tarve keskustella transasioista jonkun kanssa, mutta en sitten tiedä että onko se läheisten ryhmä mulle oikea paikka. Ajatuksena ainakin tällä hetkellä se tuntuu kovin ahdistavalta paikalta ja muutenkin tuntuu, etten mie muihin läheisiin haluaisi ainakaan ryhmässä olla tekemisissä (hui, kasa vieraita ihmisiä tuollaisessa kokouksessa). Tai no... No joo, jääköön toiseen kertaan minun selitykset, että "Olisihan se toisaalta kiva, mutta sitten taas näin, vaikka siltikin ne läheiset, eikä siltikään..." jne. :)

Pikkukaverin ulkoilutus 2

Edelliseen postaukseen lisäten, että toden totta - Kristian kulkee jo koulussa packeri boksereissa. Eilen nähtiin parin päivän erossaolon jälkeen niin tämä autossa tosi tyytyväisen oloisena kehaisi, että hän käytti toista päivää packeriä koulussakin.

Ei kai mulla nyt oikein muuta asiaa ole. Vieläkin meillä on parisuhteessa vaikea jakso meneillää mutta jospa se menisi ohi.
Blogia tuskin päivitän enää loppukuun aikana, uudessa asunnossa ei ole vielä nettiä enkä välttämättä koulussa viitsi alkaa kirjoitella kauheasti. Jospa sitten ensi kerralla olisi jotain oleellisempaakin asiaa.

Pikkukaverin ulkoilutus

Poikkeuksellisesti kaksi päivitystä saman päivän aikana, mutta minun täytyy kertoa, kuinka ylpeä olen nyt Kristianista. :) Kristian nimittäin uskaltautui viimein ihmisten ilmoille packerin kanssa ja oli asiasta hyvin varmakin.
Aiemmin Kristian on pikkukaverinsa kanssa ollut vain kotona, vaikka on se tainnut kerran käydä lähikaupassa sen kera. Tuolloin kauppareissulla Kristian kuitenkin oli tosi epävarma ja sen huomasi, ettei olo ollut parhain pikkukamun kanssa. Nyt kuitenkin kotoa lähtiessä katsoin Kristiania vähän ihmeissäni ja kysyin, että meinaako se ihan oikeasti mennä packerin kanssa kylille, kun oltiin lähdössä ulos. Kyllä aikoi, ja niinhän se sitten lopulta tekikin. Tyytyväisyys paistoi kasvoilta, kun ajeltiin autolla minne oltiinkin menossa. :)
Kuulemma silloin joskus aikaa sitten pikkukaveri aiheutti ihottumaa ja muutenkin tuntui, että koko ajan joku tuijottaisi hänen haaruksiaan (toivottavasti ei, jos en miekään sinne koko ajan töllötä...) Minä sitten näppäränä tyttönä sujautin pikkukamun sukan kärkeen ja leikkasin ylimääräisen varren pois, niin enää ei aiheuta mitään oireita.
Olen tyytyväinen, olen iloinen, tosi ylpeä kun Kristian on noin rohkaistunut. Eikä se oikeastaan edes tuntunut huomaavan koko packeria kun ihmistenilmoilla oltiin, vaikka olihan se reissu aika lyhyt. Huomenna uudestaan liikkeelle, toivottavasti Kristianilla on samanlainen rohkeus silloinkin. :) Ja meinas se tuossa äsken, että ehkä hän uskaltais sitä pitää koulussakin, ehkä.

Koulut alkakoon

Juu no, ensin kerron vähän Kristianin sattumuksesta ja sitten omasta vähäpätöisestä huomiostani.

Kristian jatkaa koulua ja siinäkin voi sattua ja tapahtua. Nimittäin koska Kristianin hetu ei ole vieläkään vaihtunut (eikä se edelleenkään ole asiaa mitenkään ajanut, vaikka niin mulle meinasi kesän alussa, että kun työt loppuu....), näkyy Kristian tiedoissa naisena. Jotain listoja niillä oli tietokoneelta valkokankaalle isketty ja totta kai Kristian oli siellä tyttöjen joukossa. Hilpeyttä se oli ilmeisesti aiheuttanut, mutta ei sen kummempia kyselyitä. Tiedostovirheeksi se kai tulkittiin. :)

Mulla taas on tuollainen ruutupaita, joka on ollut pitkän aikaa jäähyllä, enkä ole sitä ollenkaan pitänyt. Paitaa olen käyttänyt eniten aikana, jolloin kaikki luulivat minua rekkalesboksi ja olin sinkku, yleensä yhdistin toki paitaan myös jonkin vähemmän tyttömäisen t-paidan ja farkut.
Nyt, kun kiireessä ensimmäisenä koulupäivänä puin kyseisen paidan päälle, tuli kiireen hellitettyä junassa sellainen olo, että "Hello ladies." Varsin epähetero fiilis eikä nyt muutenkaan sellainen olo, että olisin yhtä selvästi nainen kuin nykyään olen (tai edes sinkku, mitä).
Ajattelin vain kertoa, oli niin hassu olo kun yksi paita voi tuolleen muuttaa oloa. ._."

Kristianin random aihe-ehdotus

Taas kerran olen miettinyt, että haluaisin kirjoittaa mutta mitään ei tule mieleen. Kristian sitten katsoi minua ja ehdotti, että "No kerro siitä kun mie en osaa enää sanoa mitään romanttista."
Kristian on tuosta aiemminkin puhunut, että hän ei osaa enää leperrellä ja puhua romanttisia lällyjuttuja minulle. Mie olen kovasti yrittänyt vakuuttaa Kristiania, että se johtuu varmasti siitä että ollaan seurusteltu pian kaksi vuotta ja jossain välissähän ne vaaleanpunaiset lasit pitää ottaa pois ja lepertelykin vähenee.
Kaikista minun vakuutteluista huolimatta Kristian tosiaan sanoo, että kaikki johtuu testoista. Kuulemma vaikka kuinka miettii, niin mitään romanttista ei siltikään tule mieleen, vaikka silloin ennen testojen alkua ja niiden jälkeenkin vielä vähän aikaa sain kuulla kaikkea siirappista useamman kerran päivässä. Mulle itelle se ei ehkä ole niin suuri ongelma kuin Kristianille, ylipäätään olen aina ollut huono kestämään kaikkea liian siirappista.
Ehkä tuo kuitenkin menee osittain sitten siihen tunteiden tasaantumiseen testojen myötä, ken tietää. Onhan nuo itkemiset ja muut tunteiden heittelytkin helpottaneet, joten miksi ei hempeilykin. Vaikka viime aikoina meillä onkin itketty paljon, mutta taitaa mennä puhtaasti stressin ja riitelyn piikkiin...

Niin joo, käytiin katsomassa meidän tulevaa asuntoa, rakastuin siihen täysin. Aivan ihana, kissatkin varmasti tulee tykkäämään kun saavat loikoilla leveällä ikkunalaudalla ja katsella vilkkaan tien hulinaa. :)