Poikkeuksellisesti kaksi päivitystä saman päivän aikana, mutta minun täytyy kertoa, kuinka ylpeä olen nyt Kristianista. :) Kristian nimittäin uskaltautui viimein ihmisten ilmoille packerin kanssa ja oli asiasta hyvin varmakin.
Aiemmin Kristian on pikkukaverinsa kanssa ollut vain kotona, vaikka on se tainnut kerran käydä lähikaupassa sen kera. Tuolloin kauppareissulla Kristian kuitenkin oli tosi epävarma ja sen huomasi, ettei olo ollut parhain pikkukamun kanssa. Nyt kuitenkin kotoa lähtiessä katsoin Kristiania vähän ihmeissäni ja kysyin, että meinaako se ihan oikeasti mennä packerin kanssa kylille, kun oltiin lähdössä ulos. Kyllä aikoi, ja niinhän se sitten lopulta tekikin. Tyytyväisyys paistoi kasvoilta, kun ajeltiin autolla minne oltiinkin menossa. :)
Kuulemma silloin joskus aikaa sitten pikkukaveri aiheutti ihottumaa ja muutenkin tuntui, että koko ajan joku tuijottaisi hänen haaruksiaan (toivottavasti ei, jos en miekään sinne koko ajan töllötä...) Minä sitten näppäränä tyttönä sujautin pikkukamun sukan kärkeen ja leikkasin ylimääräisen varren pois, niin enää ei aiheuta mitään oireita.
Olen tyytyväinen, olen iloinen, tosi ylpeä kun Kristian on noin rohkaistunut. Eikä se oikeastaan edes tuntunut huomaavan koko packeria kun ihmistenilmoilla oltiin, vaikka olihan se reissu aika lyhyt. Huomenna uudestaan liikkeelle, toivottavasti Kristianilla on samanlainen rohkeus silloinkin. :) Ja meinas se tuossa äsken, että ehkä hän uskaltais sitä pitää koulussakin, ehkä.
