Taas kerran olen miettinyt, että haluaisin kirjoittaa mutta mitään ei tule mieleen. Kristian sitten katsoi minua ja ehdotti, että "No kerro siitä kun mie en osaa enää sanoa mitään romanttista."
Kristian on tuosta aiemminkin puhunut, että hän ei osaa enää leperrellä ja puhua romanttisia lällyjuttuja minulle. Mie olen kovasti yrittänyt vakuuttaa Kristiania, että se johtuu varmasti siitä että ollaan seurusteltu pian kaksi vuotta ja jossain välissähän ne vaaleanpunaiset lasit pitää ottaa pois ja lepertelykin vähenee.
Kaikista minun vakuutteluista huolimatta Kristian tosiaan sanoo, että kaikki johtuu testoista. Kuulemma vaikka kuinka miettii, niin mitään romanttista ei siltikään tule mieleen, vaikka silloin ennen testojen alkua ja niiden jälkeenkin vielä vähän aikaa sain kuulla kaikkea siirappista useamman kerran päivässä. Mulle itelle se ei ehkä ole niin suuri ongelma kuin Kristianille, ylipäätään olen aina ollut huono kestämään kaikkea liian siirappista.
Ehkä tuo kuitenkin menee osittain sitten siihen tunteiden tasaantumiseen testojen myötä, ken tietää. Onhan nuo itkemiset ja muut tunteiden heittelytkin helpottaneet, joten miksi ei hempeilykin. Vaikka viime aikoina meillä onkin itketty paljon, mutta taitaa mennä puhtaasti stressin ja riitelyn piikkiin...
Niin joo, käytiin katsomassa meidän tulevaa asuntoa, rakastuin siihen täysin. Aivan ihana, kissatkin varmasti tulee tykkäämään kun saavat loikoilla leveällä ikkunalaudalla ja katsella vilkkaan tien hulinaa. :)
