Blogitilastoista

Hmm, blogin tilastot nyt vähän hämmentävät. Vaikka en kesän aikana ole ollut lainkaan aktiivinen, vain pari kirjoitusta, on päivittäinen kävijämäärä noin keskimäärin noussut huimasti. Eilen kävijöitä oli yllättävän vähän muihin päiviin verraten, vain 13, kun yleensä nyt parin kuukauden aikana kävijöitä on ollut 20-30. 40 tai edes 50 kävijää ei ole myöskään ollut mitenkään tavatonta. Tai no, sivun päivityksiähän tämä Bloggerin oma laskuri listaa, mutta kuitenkin.

En tiedä, ehkä sitten ihmiset haluavat käydä nyt kyttäämässä, että mitä tänne on kommentoitu ja haluaisivat myös oman kärkkään kommenttinsa jättää. Tai sitten... No, en oikeastaan edes keksi muuta, syynsä kullakin. Omituista kuitenkin.

Äh, kauheasti on ollut niitä piirustusideoitakin kesän aikana, mutta mitään en ole saanut eroprosessin keskellä tehtyä niiden toteuttamisen eteen. Lopulta olenkin melkein kaikki ideat unohtanut, pitäisi kai pitää jotain muistilistaa mukana, mihin kirjoittaisi aina uudet ideat kun sellaisia tulee.

Biomiehet ja penissota

Olen tässä miettinyt saamaani palautetta ankrasti, sitä palautetta, joka liittyi toiveeseeni seurustella ja harrastaa seksiä biomiehen kanssa. Ilmeisesti ei saisi tällaista toivoa, koska sukupuoli ei ole vain se mitä alapäästä löytyy ja kyllähän minä sen tiedän. Kuitenkin se toive biomiehestä kumpuaa ihan vain siitä, että haluan seksiä jossa on mukana penis. Edes kokeilla, että millaista se on, kun tuo Kristian on edelleen minun ainoa seksikumppani. Strap-onillakin tökkiminen on vähän... No, ei se niin mukavaa kuitenkaan ole kun tiedän, ettei Kristian siitä kuitenkaan muuta kuin henkistä mielihyvää saa.

Olenkin siis ihmetellyt, että miksi sen ääneen sanominen, että haluaisin biomiehen, on niin tuomittavaa? Miksi on sallittua vastata kysymykseen "Millainen miesmaku sulla on?" sanomalla, ettei voisi kuvitellakaan seurustelevansa itseään lyhyemmän miehen kanssa. Pahoittaako kukaan näin pahasti mielensä, jos sanoo jalkojensa menevän ihan veteliksi, kun etelän kasvattama tummasilmäinen mies katsoo niillä nappisilmillään, mutta harmaat silmät eivät niinkään innosta? Entä 200-kiloa ylipainoa? Siitäkin varmasti saa sanoa, ettei sellaista kumppania itselleen kauhean mielellään ottaisi. Miksi siis minä en saa sanoa missään nimessä, että olisi kauhean kiva jos miehellä olisi penis.

Penis on kuitenkin vain toive muiden joukossa, itsekin olen aina pitänyt enemmän itseäni pidemmistä miehistä ja sellaisen halusin, kunnes törmäsin itseäni lyhyempään Kristianiin. Pidin myös tummahiuksisista miehistä, no kappas vain Kristianilla on vaaleat hiukset. Olisihan se treenattu miesvartalokin kiva, mutta tuollainen pehmeä pulliainen sattui matkaan tarttumaan. Silti, vaikka Kristian ei minun miesmakua varsinaisesti vastannut, aloin sen kanssa seurustella ja Kristian myös veti jalat täysin minun alta kun siihen rakastuin.
Jos ei selväksi tullut, niin biomiehenä olo on minun kategoriassa samaa sarjaa, kuin pituus ja hiusten väri, ne vain nyt sattuvat olemaan toiveita tulevalle kumppanille. En mie sitten mitään mahda, jos satunkin ihastumaan ja rakastumaan uudestaan itseäni lyhyempään peniksettömään mieheen, kuten Kristianin kanssa tein.

Boys and the "v"

9GAG, tuo minun öitteni valo ja viihdyke, tarjoaa tämänkin huvin.

http://9gag.com/gag/aPv4jWQ

Fiiliksiä

Ollaan nyt monena päivänä puhuttu erosta ja kaikesta mitä siihen liittyy. Muutoista, tavaroiden pakkaamisesta ja jakamisesta, kissojen huoltajuudesta yms. Ollaan me puhuttu myös tulevista parisuhteista, kumpikin ainakin tässä vaiheessa vielä toivoo toiselle onnea tulevaisuudessa.
Puhuttiin tuossa yhtenä aamuna varmaan viiteen asti myös niistä ihmissuhteista, Kristiania hermostuttaa tulevaisuuden miettiminen ja jo nyt sitä raukkaa, että löytääkö se jonkun ja miten. Minä olen Kristianin ensimmäinen (ja oho, ainoa) "oikea" tyttöystävä tämän transprosessin aikana, aiemmin joskus teininä Kristian oli tyttöystävä toiselle tytölle. Sitä niin mietitytti jo nyt, että mistä ihmeestä hän naisia lähtee etsimään ja iskemään itselleen, niin kyllä miekin vähän mietin. Se on niin arka tällaisissa asioissa eikä sen ole muutenkaan kauhean helppo tutustua kunnolla muihin ihmisiin. Harrastuksessakin täällä aina kuulemma tuntui ulkopuoliselta, vaikka ovatkin pari kertaa vapaa-ajallakin viettäneet porukassa aikaa.
En tiedä, toivon että Kristianin itsevarmuus kasvaa jossain vaiheessa, harmittaa että se on niin epävarma kaikesta, eikä vain transsukupuolisuuden takia. No, ehkä se sitten saa rakennettua paremmin varmuutta kunhan joskus päästään erilleen muuttamaan ja haavat paranevat.
Ai niin, Kristian on suunnitellut että kun vain kämppä löytyy, niin hän muuttaa sitten Helsingin hoitopiiriin johtuvaan kaupunkiin. Saa nähdä, että mitä sen leikkauksen kanssa käy jota helmikuulle suunniteltiin.

Itsessäni minua huolettaa jo nyt lähinnä. On ollut liiankin helppoa Kristianin kanssa, kun sellaista ei ole tarvinnut eikä raskauden pelkoa ole mitenkään päin ollut. Pillereitä en halua ympäristöongelmien takia käyttää ja no, kondomeita, joita Kristian oli joku kerta halunnut ostaa, katselin tässä yhtenä päivänä miettien, että "Mitenkäs helvetissä näitä käytetään."
Tällaiset mietteet nyt siksi, etten ole voinut ja halunnut kauheasti paneutua varsinaisen eron prosessointiin, kun ollaan Kristianin kanssa koko ajan saman katon alla. Yritän siis keskittyä johonkin muuhun, kuten tulevaisuuteen Kristianin jälkeen, enkä siihen mitä pään sisällä juuri nyt tapahtuu. Paljon synkkiä ajatuksia kuitenkin, päivät ovat madelleet ennennäkemättömän hitaasti, tiistaina tuntui kuin erosta olisi ollut jo kuukausi, kun aika vain ei tunnu kuluvan.


Voi kalaraukkoja
Lukekaa se älkääkä enää käyttäkö pillereitä. Itse yritän välttää särkylääkkeitäkin, kun vaikka sitten ne kalat on niin mielessä aina.

Juhannus

Juhannuksen kunniaksi erosimme Kristianin kanssa, tai ainakin nyt kokeilemme pelkästään kämppiksinä eloa. Viikon tai parin päästä varmaan katsotaan, että onko ratkaisu lopullinen. Vähän luulen, että on lopullista, koska kuten täälläkin olen moneen kertaan kertonut, on meno ollut aika kuoppaista pidemmän aikaa. Vaikka tilanne toisaalta itkettää, niin kyllä tämä helpottaa jo nyt hurjasti, vaikka erosta ei ole ihan vuorokautta vielä.
Loppusilauksen päätökselle antoi, kun heräsin vieraan miehen vierestä aamuyöllä ja tajusin, että vaikka seksiä ei ollutkaan, niin olisin sitä todella halunnut. Kristianin kanssa seksi on ollut pitkän aikaa pelkkää pakkopullaa, mitä sen ei pitäisi olla koska hei, seksin kuuluisi olla kauhean kiva juttu. Ei mitään sellaista, mitä haluaisi vain vältellä ja vältellä, vaikka edellisestä kerrasta on kuukausi tai kaksi. Kun sitten ynnäsin tuota tunteiden täydelliseen sammumiseen, niin eropäätös syntyi pitkän jaappauksen jälkeen vihdoin melko kivuttomasti. Tarkoitus oli miettiä vielä pari päivää rauhassa, ettei darrapäivä teettäisi hätiköityä päätöstä, mutta asia oli pakko hoitaa heti alta. Valitettavasti tämä vain paljastaa vielä senkin, kuinka paha ihminen olen. Heti eron jälkeen en pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin seksiä (mielellään biomiehen kanssa).

Blogin kirjoitusta jatkanen normaalisti, elämme Kristianin kanssa kämppiksinä ja olen muutenkin meinannut alkaa piirtää tänne jotain sarjakuvien tapaisia tai pelkkiä yksittäiskuvia, kun ei ole kauheasti enää ollut Kristianin prosessiin liittyen asiaa.

Näihin tunnelmiin hiljenen taas, kunnes saan inspiraation piirroksiin, ja kunhan myös kynä ja paperi löytyisivät.

Kesän alusta ja Kristianin helmikuusta

Oho, pidin tuossa omaksikin yllätyksekseni kahden viikon loman, jonka aikana meillä oli porukkaa ja minä olin muilla mailla. Olen valvonut myöhään ja nukkunut ainakin yhtä myöhään, kun ei ole töitäkään koko kesäksi tiedossa, vetänyt yllätyskännit mikä oli oikein mukavaa kun totta kai samalla oli yllätysjoraukset, ja nauttinut erityisesti tästä auringottomasta ajanjaksosta. Itse asiassa en tykkää kesästä yleensä yhtään, inhoan auringonpaistetta yli kaiken, on kuuma ja hiostaa koko ajan, iho palaa monta kertaa viikossa (eli joka päivä suojakertoimista huolimatta).
Tähän kesään liittyy myös jotain aivan ihmeellistä, ainakin siis minun mielestä. Olen jälleen ottanut askelia naisellisempaa tyyliä kohden. Olen käynyt vaateostoksilla, ihan vain siksi että mulla ei kertakaikkiaan enää ole mitään siistejä vaatteita ollut kaapissa, enkä ole kertaakaan edes vilkaissut miesten vaatteita. Ostin myös luomiväriä, olen siis ajatellut alkaa meikkaamaan vähän enemmän ensimmäisen kerran ehkä viiteen vuoteen. Yleensä siis olen vain joraamaan lähtiessä laittanut vähän ripsiväriä. Tiedän, olen aika hurja.

Tosiaan, Kristianistakin piti kirjoittaa! Se poika sai sovittua romppeidenpoistosta vihdoin. Helmikuulle sopivat leikkausaikaa, ilmeisesti olisi ollut jo syksyllä mahdollista mutta Kristian itse halusi sen ajoittaa helmikuulle, jotta saisi kaikkia asioitaan hoidettua hyvälle mallille ennen leikkausta.
Tällä hetkellä Kristianin itsetunto on aika pohjalla, se on lihonut aika monta kiloa lyhyessä ajassa ja lantio on tullut takaisin. Kuulemma ei halua enää olla minun seurassa ilman boksereita joten yhteiset suihkut ovat nyt pannassa. En oikein tiedä onko se hyvä vai huono juttu, hyvästä kauesta ja viimeaikojen kovasta pusuttelusta ja koskettelusta huolimatta ollaan taas puhuttu erosta. Saa nähdä mitä kesä tuo tullessaan.

Nimen valitseminen

Oho, kuva! Piirsin nyt aikani kuluksi tällaisen erittäin nopean sarjakuvan siitä, miten näen monen, erittäin monen, transjätkän valitsevan nimensä. Missä on Mikot ja Antit, kai ne sitten on katoava luonnonvara.

Phalloplastiamietteitä

En tiedä, että miksi olen tehnyt itselleni tällaista kiusaa, mutta olen etsinyt googlesta kaikilla keksimilläni hakusanoilla kuvia phalloplastiasta. Parina päivänä peräti on itseään pitänyt kiusata ja katsella kuvia kokoonkursituista, hmm, lihakimpaleista. Ei riitä, että penis jo ihan luonnostaan ei ole mitenkään erityisen kaunis, mutta sitten lisätään joukkoon tikit, aukinaiset haavat ja ties mitä. Kai mie sitten olen vain utelias näkemään, että millainen jälki tuosta leikkauksesta on mahdollista saada.
Antaa tämä myös vähän lisäkuvaa siitä, kuinka iso operaatio oikeasti on kyseessä. En siis edelleenkään kannusta Kristiania kyseiseen operaatioon. Asia ei tosiaan ole lainkaan ajankohtainen edelleenkään, Kristian ei tällä hetkellä mokomaa harkitse muuten, kuin sanomalla että ehkä sitten joskus harkitsee mikäli leikkaustekniikka kehittyy tarpeeksi. Onneksi näin, haluan vielä pitää Kristianin tuollaisena kuin se on, varmasti seksuaalisesti toimivana ja terveenä, eikä pahimmassa tapauksessa mihinkään käyttökelvoton lihakimpale pöksyissään ja avannepussi mukana roikkuen.

Partakarvat ja hiukset

Minusta alkaa jo tuntua, etten jaksa enää yhtään Kristianin partakarvajuttua. Vähintään kerran viikossa se hivelee laukaansa ja osoittelee, että "Kato, tähän on kasvanut uusi karva." Viimeksi se kehui, kuinka on ajanut ne haivenensa kolme päivää sitten ja nyt täytyy taas tarttua höylään.
Arrr! Ei joka hemmetin uudesta haituvasta tarvitse kehua, kehuisi sitten kun sillä kasvaa keskelle leukaa karvoja, eikä vain ympärille.

No joo, toinen juttu mistä ollaan prosessiin liittyen puhuttu on Kristianin hiukset. Kristian on katsellut muiden transmiesten kuvia ja lukenut juttuja ja huomannut, että tosi monella on hiusraja lähtenyt vetäytymään. Kristianilla ei mitään tällaista ole tapahtunut, edelleen on tuuheat hiukset ja hiusraja on entisellään. Vähän se on pettyneeltä vaikuttanut, ettei ole nyt 24-vuotiaana alkanut kaljuuntua, niin mitä ihmettä? Itsestänihän näin on paljon parempi, että Kristianin geenit sallivat hiusten kasvavan vielä pitkään siellä, mistä ne muilta näyttää kadonneen. Kerrassaan omituista kadehtia kaljuuntumista...

Sähköposti

Jos joku on sattunut lähettämään minun sähköpostiin (narhi@hotmail.fi) jotain, niin valitan, se ei millään suostu toimimaan. Jostain syystä tili on jäähyllä enkä ole saanut yrityksistä huolimatta sitä uudelleen auki moneen viikkoon, puhelimeen ei tule mitään vahvistusviestiä eikä toiseen sähköpostiin lähetetty vahvistuskoodi suostu toimimaan. :/ Joten, koska en saanut asiaa pelittämään, tein uuden sähköpostiosoitteen:
narhi2@hotmail.com
Kuten näkyy, ryhdyin erittäin luovaksi.

Iltalehden otsikoita

Tällaiseen törmäsin melkein ensimmäisenä, kun avasin Iltalehden sivut. Itse luin aiemmin jossain vaiheessa aiheeseen liittyvän blogikirjoituksen ja on kyllä ollut todella asiatonta käytöstä uimahallin henkilökunnalta käskeä ensimmäisenä ottaa uikkarit pois. Ymmärrän kyllä, että siellä pukkarissa/suihkutiloissa tulee hämminkiä ja joku nainen on käynyt henkilöstä jollekin valvojalle kertomassa, itsekin varmaan olisin näin toiminut, mutta olisihan asiaa voinut edes vähän selvittää ennen kuin niitä uikkareita käsketään riisumaan.

Transnainen ajettiin ulos uimahallista

Vähän alempaa löytyi tällainen otsikko, tiedä sitten mitä tällaisissakin tapauksissa ollut takana.

Sukupuolenkorjaus voi jäädä kesken

Löysin myös nämä kaksi vuosi sitten julkaistua uutista:

Kanadalaismissi diskattiin: Olikin syntyjään mies

Hyväksytäänkö Suomessa transnainen missikisoihin?

Sen kummemmin asiaa kommentoimatta totean vain, että diskattu Jenna Talackova näkyy ainakin minun selaamissa kuvissa olevan paljon kauniimpi, kuin Miss Canada 2012 -voittaja.

Nyt räjähti

Kaduttaa, nolottaa, melkein itkettää ja oikeasti hävettää, että olen näin mennyt tekemään, mutta kai se täytyy kertoa että näinkin voi käydä. Nyt on pari kuukautta mennyt parisuhteessa hyvin, Kristianin kanssa on ollut mukavaa, ollaan pitkästä aikaa naurettu yhdessä ja minäkin nauttinut sen läheisyydestä, mutta pari päivää sitten räjähti taas.
Riideltiin, riideltiin lisää, sanottiin pahasti, kunnes minä sitten sanoin pahiten ja jossain yhteydessä menin sanomaan sensuuntaisesti, ettei Kristian ole oikea mies. Ennen en ole mielestäni niin sanonut, saatika sitten että olisin kehdannut tosissani Kristianille päin naamaa sanoa, ettei se ole oikea/kunnon mies, mutta nyt sanoin. Tuntuu pahalta edes ajatella, miten mie saatoin niin sanoa sellaiselle, jonka kanssa elän ja jota rakastan. Sillä hetkellä vain tuntui, että täytyi saada sanoa jotain, mikä satuttaa, ja sanoin sitten mielestäni kaikkein pahimman suutuksissani.
Totta kai Kristianillekin tuli paha mieli mutta sanoi antavansa anteeksi, itse en ole vielä antanut itselleni anteeksi että olen noin sanonut. :/ Kaikkein eniten rassaa varmaan se seksittömyys, siihen tuo minun möläytys jotenkin liittyi, mutta en enää tarkkaan muista miten. Päässä vain humisi, äh en tiedä mitä enempää tästä sanoa...

Tyhmät bindaukset

Katselin kuvia parin vuoden takaa, kun Kristian vielä bindasi tissit piiloon. Saatoin lievästi naurahdella, kun huomasin binderin vetävän rintakehän aivan liian lyttyyn verraten sitten vatsaröllykkään. Kristianhan ei niitä pitkän mallisia bindereitä vetänyt vatsan päälle, koska kuulemma ahdisti, mihin kyllä luulen että se olisi tottunut jos olisi yrittänyt.
Joka tapauksessa aika tyhmältähän tuo nyt jälkikäteen kuvia katsoessa näyttää, vaikka ei sitä silloin ajatellut. Älkää te muut binderiä käyttävät pojat sortuko samaan mokaan.

Kristianin kirjaura

Ahaa, taas todettiin viime viikolla, että kyllä Suomi on pieni paikka. Kristian on ollut jonkin verran mukana Elävässä kirjastossa ja tuossa yks päivä eräs minun kaveri tuli sanomaan, että on joskus lainannut Kristianin. Kiitollinen olin siitä, ettei Facebookissa tai muualla tullut yleisesti kysymään, että oliko Kristian se Transsukupuolinen-kirja, vaan mainitsi mulle ohimennen lainanneensa kun nähtiin. Tämä kaveri ja Kristian eivät siis ole tavanneet toisiaan muuten.

Mahakarvaa

Yyh, en pidä karvoista muutenkaan, mutta nyt kyllä tuli stoppi tälle karvojen sietämiselle. Kristianin vatsakarvat ovat tasaiseen tahtiin levittäytyneet ja tihentyneet, kesällä Kristian ajeli niitä jonkin verran poiskin mistä pidin. No, nyt tosiaan karvat ovat levittäytyneet niin paljon, että ne keräävät kaiken nukan mitä irtoaa, ja kasaavat ne Kristianin napaan. Hyh, joka päivä saan vähintään kerran nypätä napanöyhdät pois.
Taidan pitää Kristianille puhuttelun, onhan tässä jo kesäkin tulossa ja ilmat lämpenevät. Ei se Kristian niitä vatsakarvoja noin paljoa tarvitse.

Hedelmättömyystodistuspompottelua

Eikä, nyt oikeasti Tampereen ja Helsingin transpolit!
Aiemmin kerroin, kuinka täällä Tampereella Kristianille oli sanottu, että sen täytyy soittaa Helsinkiin saadakseen todituksen hedelmättömyydestä. No, nyt Kristian oli vihdoin saanut soitettua Helsinkiin todistuksensa perässä, ja sieltä nyt ei tullut mitenkään erityisen hyviä uutisia. Kuulemma Kristianin pitäisi käydä uudestaan TAYSissa, koska Kristian on siirretty TAYSiin.
Ärh, voi miten minua raivostuttaa tällainen jaappaaminen, että ensin käsketään toiseen paikkaan ja sieltä käsketään takaisin ensimmäiseen, ihan oikeasti suututtaa tosi paljon Kristianin puolesta. Viimeisetkin luotot Tampereen minkäänlaiseen terveydenhuollon palveluun alkavat karista, miksi tämäkään asia ei voinut mennä oikein Kristianin prosessissa. Saa nähdä, että miten tässä käy. Kristian tarvitsisi sen hetun jo ihan uutta passiakin varten, ettei tulisi mitään sekaannuksia kun se lähtee ulkomailla käymään keväämmällä.

Toinen seurustelukumppani?

En nyt ole ihan varma, että pitäisikö tässä huolestua Kristianin henkisestä voinnista. Olen kyllä tiennyt, että sillä on hieman huono itsetunto, mutta nyt tuntuu, että se on ihan pohjalla.
Olen saattanut aiemmin kirjoittaa, että Kristian on antanut minulle luvan johonkin pienen pieneen säätöön, jos ollaan vaikka kavereiden kanssa baarissa. Nyt kuitenkin, kun aihe on tullut taas puheeksi tässä viikon aikana, Kristian on päättänyt höllätä rajoja aika rutkasti. Tavallaan olen toivonut jo pidempään, että saisin kokeilla jonkinasteista polyamoristista suhdetta, lähinnä niin, että se jäisi vain tapailuasteelle jos jotain tapahtuu. Nyt vain tuo Kristian on päättänyt, että saisin hankkia niinsanotusti "oikean" toisen tyttö- tai poikaystävän, tapailla, harrastaa seksiä ja kaikkea. Tämän Kristian selittää sillä, että kun hänestä tuntuu, ettei hänessä ole minulle tarpeeksi miestä eikä hän pysty seksuaalisesti tyydyttämään minua. Totta toinen puoli, meidä seksi ei ole yli puoleen vuoteen ollut varsinaisesti mitään ilotulitteita ja mahtavaa oloa.
Niin, itsetunto. Siinä se tulikin, Kristianista tuntuu ettei hän ole tarpeeksi mies ja siksi antaisi tyttöystävänsä hankkia toisen seurustelukumppanin. Kuulemma Kristianilla on joku kaveri, joka myös tapailee pitkäaikaisen poikaystävänsä, avopuolisonsa, lisäksi muitakin ja näillä tämä toimii hyvin. En nyt kuitenkaan tiedä sitten, pitäisi jotenkin yrittää boostata Kristianin miehistä itseluottamusta, mutta en vain tiedä miten. Ehdotuksia?

Asiassa kuitenkin eteenpäin, nimittäin Kristian tosiaan mieluummin näkisi minut sitten cis-naisen tai -miehen kanssa. Transmiehestä tämä ei kuulemma kauheasti ilahtuisi, jos toista samanlaista alkaisin tapailla. Aiemmin, kun olen kysynyt, tuo asia ei ole ollut ongelma, mutta nyt Kristian on kuulemma miettinyt asiaa enemmän. Kristian kuulemma vain jäisi siinä vaiheessa miettimään, että mikä hänessä on niin vikana, että toinen transmies voi tyydyttää minun tarpeet mutta hän ei. Yritin silloin aiemmin itse kysyä samaa, että eikö tuollainen asia häiritsisi, mutta ilmeisesti nyt aika on eri.

Noooh, ehkä asia on nyt kuitenkin niin, että vaikka haluaisin yrittää boostata Kristianin itsetuntoa, niin annan itselleni todella luvan katsella muitakin siinä samalla. Katsoo miten onnistuu kumpikaan, varsinkin kun haluaisin jonkinlaisen tyttöystävän tapaisen, mutta enpäs nyt tunne ketään sopivaa, en liiku sellaisissa piireissä että kauheasti varteenotettavia (toisinsanoen lesboja/biseksuaaleja) kandidaatteja löytyisi.

Hirveitä vaivoja 2

Nyt Kristianilla on hirveät vaivat jo toisen kerran melko lyhyen ajan sisällä. Mie yritin sille eilen sanoa, että soittaisi nyt hormonipolille tai jonnekin, mutta ei se meinaa mihinkään soittaa. Miehet, sitten vasta soitetaan jonnekin kun jalka on poikki ja menossa kuolioon. Ei kai tässä sitten auta kuin olla koskematta Kristianiin kauhean intiimisti, mikä kyllä ei ole mikään ongelma, jos ihan totta puhutaan. Ainoa huumorin aihe tässä kyllä oli se, kun heitin Kristianille että "Hei meillä sentään kierto synkkaa."

Leimareista sen verran, että oli kyllä tosi kivaa. Hyvät bileet pidettiin kaverin ja sen kaverin kanssa, ei siinä mitään. Vaikka Kristian ei tullut paikalle, niin kysyin siltä kuitenkin, että olisiko pahempi juttu jos vaikkapa siellä Leimareissa sitä tulisi miehet vai naiset iskemään. Poikaparka ei oikein osannut mitään vastata, eikä se sitten suostunut asiaa enempää edes miettimään. Voi minkä tylsimyksen kanssa asun.

Minä vain

Ajattelin nyt kirjoittaa vaihteeksi ihan vain itsestäni, vaikka sitten sadannen postauksen kunniaksi. Vaikka voinhan minä Kristianista sen verran mainita, ettei se ole saanut soitettua sinne Helsinkiin steriiliystodistuksen perään.

Niin, minä. Toisaalta minulle kuuluu ihan hyvää, mutta sitten toisaalta ja suurimmaksi osaksi ei ollenkaan hyvää. Koulun aiheuttama stressi on helpottanut hurjasti, enää en itke joka päivä koulutiden aiheuttaman stressin takia ja nukunkin suurinpiirtein rauhallisesti ilman, että tarvitsee nähdä painajaisia koulusta. Mutta mutta, kyllä sitä on kaikenlaista kuitenkin ilmassa. Olen nyt pari kertaa käynyt psykiatrin luona puhumassa, joka on sitten todennut että vähintään lievää masennusta on havaittavissa. Lääkkeistä on kysytty, että haluanko sellaiset, mutta en kyllä mielelläni sellaisia ylimääräisiä myrkkyjä kroppaani laittaisi ainakaan vielä. Lisäksi meillä ei psykiatrin kanssa kemiat kohtaa, täytyy ensi kerralla käydessä sanoa, että haluan vaihtaa psykiatria jos mahdollista. Tästä ei meinaan ole mitään hyötyä, että tulen psykiatrikäynnin jälkeen kotiin ja suren Kristianille, että "Onko minun pakko mennä sen naisen luokse taas?"

Toinen ongelma, mitä nyt olen ehkä viikon ajan pyöritellyt mielessä, on huolestuttavampi ainakin jossain määrin. Löysin toisesta rinnastani pienen patin, jota en ole aiemmin huomannut olevan. Huolta lisää se, että kyseisessä rinnassa olen havainnut joskus niin pahoja kipuja, jotka säteilevät nopeasti rinnan (nimenomaan rinnan, ei rintakehän) läpi. Käyn joku päivä terveydenhoitajan luona kysymässä, että mitäs nyt. Toivotaan nyt kuitenkin parasta, että kyse olisi vain jostain turvonneesta imusolmukkeesta eikä mistään vakavammasta.

Iloisempi uutinen on se, että näen viikonloppuna pitkästä aikaa yhtä kaveriani. Tämä tulee meille viikonlopuksi ja ilmeisesti se meinasi, että meidän täytyy käydä lauantaina täällä Tampereella Leimareissa. Eh, huraa? :D Kristian ei ole innoissaan tulossa mukaan, luultavasti jää sitten vain kotiin odottamaan.

Kerron sinulle kaiken -odotusta

Käytiin elokuvissa tällä viikolla kaverini kanssa ja näin siinä samalla ensimmäisen kerran trailerin Kerron sinulle kaiken -elokuvasta. Käytännössä en nyt oikein tiedä elokuvasta mitään muuta, kuin että se on suomalaista tekoa ja yksi keskeisistä hahmoista on transnainen. Odotan silti innolla elokuvan ensi-iltaa, joka on 8.3. Jossain vaiheessa ensi-illan jälkeen varmaan pitää tuo elokuva käydä katsomassa, varmaan saan Kristianinkin mukaan.

Tuo traileri muuten aiheutti kanssakatsojissa äänekkäitäkin reaktioita. Ensin siitä vähän supistiin kovaan ääneen, ja kun lopun jalkapallokeskustelu oli käyty, joku poika huusi salissa isoon ääneen "Mä arvasin sen!"
No, kivat sulle että arvasit, ennen tuota kohtaa joka tapauksessa käsitin niin, että aika moni luuli Maaritin (pääosanaisen) olevan ftm. En tiedä miten ne sellaista päättelivät, mutta tuntemattomia ovat tietämättömien tiet.

Ystävänpäivä

Kyllä, Kristianilla olisi voinut olla mahdollisuus käydä heti TAYS-käynnin jälkeen maistraatissa hetun vaihdon merkeissä, mutta ei, sitä ei kuitenkaan ollut.
Aloitan kuitenkin alusta, ja jatkan läpi vastoinkäymisten.

Eli Ystävänpäivänä Kristianin oli ollut tarkoitus käydä TAYSissa toisen mielipiteen merkeissä. Muuten hyvä, mutta lääkäri oli ollut syystä X Helsingissä, eikä täällä Tampereella kuten olisi kuulunut. Jonkin aikaa kun asiaa oli selvitetty, oli Kristian kuitenkin saanut ajan jollekin toiselle lääkärille, jonka kanssa he pikaisesti olivat asiat käyneet läpi ja Kristian sai sen toisen mielipiteen, jota oli tarvinnutkin.
Keskustelun aikana oli tullut kuitenkin ilmi, että ahaa! Kristianin olisi itse pitänyt soittaa Helsinkiin saadakseen paperit, joiden mukaan hän on lisääntymiskyvytön. Voi tätä turhautusta, kukaan ei ollut huomannut Kristianille tällaisesta asiasta kertoa missään vaiheessa, joten eihän tuo minun mies ollut tietenkään tuon paperin perään minnekään soitellut, kun oli luullut sen saapuvan automaattisesti postissa. Eli sen sijaan, että Kristian olisi päässyt käymään maistraatissa heti, ei poika sinne sitten lähtenytkään.
En nyt oikein tiedä, että onko se Kristian saanut soitettua Helsinkiin, mutta ihan miten päin vain, niin kyllä minua kyrsii niin saakelisti Kristianin puolesta. Joka välissä tuntuu tulevan jotain vastaan tämän prosessin suhteen, milloin tämä hetun vaihto siirtyy vuodella eteenpäin siitä, kun sen olisi ensin pitänyt tapahtua, milloin sitten käy näin... Ärsyttää niin paljon, ja sitten vielä tuo lääkäriselkkauskin. Tuntuu, ettei täällä Tampereella osata hoitaa ollenkaan mitään hoitoasioita, itse olen taistellut hammashoidon kanssa koko vuoden.

Ai niin, luottamus Tampereen terveydenhuoltoon ja mihin ikinä koki vielä kovemman kolauksen, kun Kristian kertoi mitä hän oli kuullut sattumalta omaa uutta aikaansa odottaessa. Joku toinen transpoika/-mies oli kuulemma tullut Oulusta asti tapaamaan samaa lääkäriä, kuin jonka olisi ensin pitänyt myös Kristianin kanssa olla tekemisissä. Tuolle oululaiselle vain ei oltu saatu uutta aikaa mistään, joten tämä oli sitten tullut Tampereelle ihan turhaan Oulusta asti. Ei ihan pieni matka, vähempikin kyrsii.

Pahoittelen, että teksti on nyt varmasti hyvin sekava ja huono. En vain usko, että pystyisin myöhemminkään tätä asiaa kovin rauhallisesti käsittelemään ja kun nyt mietinkin kaikkea, niin verenpaine vain kohoaa.

Kuvia ja sunnuntain piristys

Ärsyttää vielä sen verran Kristianin torstainen TAYS-käynti, että laitan nyt tänne jotain muuta.

Alla linkki valokuvausprojektin kuviin, joissa transihmiset poseeraavat heille esitettyjen kysymysten kanssa.

Valokuvausprojekti

Hyvää sunnuntaita, koska RuPaul.

Jealous Of My Boogie

Kyseisellä RuPaul's Drag Racen kaudella loppupuolella muuten yksi osallistujista kertoi olevansa transnainen. En ole perehtynyt, että oliko se tositarina vai sarjan pakollinen loppudraama, mutta kyllä tuo kausi muutenkin viihdytti. Saisi palata tv:seen.

Roskaa roskaa, kaikki on roskaa

Ensin Voima-lehden hyvin, hmm, hämmentävä selostus valokuvaprojektista.

http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2013/numero-1/keidas

Valokuvaprojekti kertoo neljän miehen tarinasta transseksuaaleina blablabla... Öisin nämä miehet muuttuvat naisiksi ja myyvät itseään.
Kaikki ei nyt täsmää, mitään selvää en saanut, että onko nyt kyse sitten transsukupuolisista vai transvestiiteista. Yritän nyt kuitenkin olla ärsyyntymättä tuosta lisää ja uudestaan, Kristian sai jo osansa minun ärsyyntymisestä (Ärsyynnyn nykyään kaikesta, stressi ja kaikki on niin kovaa. Pääsen kuitenkin psykologin puheille ensi viikolla.)

Seuraavaksi hävettää myöntää, että katsoin oikeasti allaolevan haastattelun melkein kokonaan ihan vain siksi, että saan selville Aitolehden mielipiteen transnaisten osallistumisesta Miss Helsinki -kilpailuun.

http://festarisaitti.seiska.fi/2013/02/martina-voiko-transsukupuolinen-osallistua-miss-helsinki-kisaan/

Kysymys ja roskahaastattelun lyhyt vastaus 2:00 alkaen.
Jos kukaan ei halua tuskastua tisseihin zoomailuun ja kömpelöön vastailuun, niin sori naiset. Ei voi.

Hirveitä vaivoja

En oikein halua Kristianin kohdalla puhua naistenvaivoista, joten keksin kutsua menkkoja hirveiksi vaivoiksi. Nyt kahden vuoden tauon jälkeen Kristian tosiaan koki eilen kauheita, kun sillä alkoi tiputteluvuotoa tulemaan, itsekin olin aika hämmentynyt kun kuulin. Ala siinä poikaystävältä kysellä että "Tarvitsetko siteitä?" ja muistuttamaan, että missä niitä on jos tarve tulee, saatika sitten selittämään että "Tässä paketissa on tällaista sorttia." Viimeisimpään Kristian tosin tokaisi, että hän osaa kyllä lukea jos siteille tulee tarve.
Aamulla olimme siinä tilanteessa, missä yleensä ollaan toisin päin, eli kävin kyselemässä Kristianilta vointia, onko mahakipuja yms. Kuskasin sille särkylääkettä ja vettä ja kouluu lähtiessä vielä muistutin käymään vessassa, ettei se unohdu kun Kristian jäi vain nukkumaan. Olin siis aikamoinen hössö, ihan kuin Kristian ei itse muistaisi vessassa käydä, muistutin kuitenkin myös niistä siteistä ja kyselin, että tarvitseeko suklaata tuoda. Toin koulusta tullessani suklaata poikaparalle ja mieli oli jo parempi, toivottavasti tämä nyt kuitenkin loppuisi pian eikä Kristianin tarvitsisi hirveistä vaivoista kärsiä pitkään.
Täytyy kyllä sanoa, että kyllä tämä vähän hämmensi, kun tällä tavalla muistutetaan että "Hei, ei se Kristian ihan täysin mies olekaan." Toivottavasti se pääsisi mahdollisimman pian sinne romppeidenpoistoon.

Ehkäisy

Koin itselleni kiusallisen tilanteen terveydenhoitajan luona, kun tehtiin terveystarkastus. Ihan perusjuttuja käytiin, ja lopulta tultiin ehkäisyyn. En käytä pillereitä monestakaan syystä, joten terveydenhoitaja oletti minun ja Kristianin käyttävän kondomeja. Rehellisenä ihmisenä sanoin, että ei me niitäkään käytetä kun ei ole tarvetta. Nopeasti sanoin poikaystäväni olevan steriili, mutta kiusallista se silti oli.
Itse asiassa olin jotain tuonkaltaista keskustelua odottanutkin ja jännittänyt, hölmö ilminen kun olen. Kyllä se silti yllätti miten tunsin naaman punehtuvan ja muutenkin nolottavan, kun tuosta steriiliysasiasta mainitsin. Onneksi terveydenhoitaja kuittasi sen vain kysymällä, että kauanko meidän suhde on kestänyt ja 2,5 vuotta oli hyvä juttu.

Äh, ei mulla muuta.

Dok: Olen nyt nainen

Tällaiseen dokkariin törmäsin ja olen nyt loppusuoralla, vielä melkein kuukauden päivät on katsottavana. Hyvä mieli tulee, naiset dokkarissa ovat aivan ihania, tällaisia transsukupuolisuutta käsittelevien dokkareiden pitäisi olla. :)
Tosiaan, vanhempia arvokkaita naisia kyseessä, eikä mitään botoxibimboja mihin yleensä olen roskadokkareita katsoessa törmännyt. Suosittelen lämpimästi.


Dok: Olen nyt nainen

Tavataan viisi kypsään ikään ehtinyttä naista, joille on tehty sukupuolenkorjausleikkaus ensimmäisten joukossa maailmassa. Leikkaukset tehtiin tohtori Georges Buroun klinikalla Casablancassa. O: Michiel van Erp, 2011.

http://areena.yle.fi/tv/1769039

Ystävänpäivää odotellessa

Hurraatirallaa, Helsingin suunnalta oli joululoman aikana tullut postia. Kristian on täten Helsingin lääkärin kunnian ja omantunnon kautta todettu transseksuaaliksi ja Helsingin suunnalta sukuelinkirurgialle ja sotun vaihtamiselle miehen sotuksi ei ole esteitä. Nyt odotetaankin sitten yhtävänpäivää, jolloin Kristianilla on Tampereelle aika toista mielipidettä varten. :)
Vähän tosin omaa intoani lannisti se, kun sain itse tietää näistä asioista Facebookin ja Kristianin blogin takia (jota poika päivittää harvoin enkä halua sitä laittaa jakoon täällä). Ei ollut sitten toiselle tullut mieleenkään, että mulle voisi edes kertoa, että blogissa on informaatiota päivän fiiliksistä, kun ei voinut viestillä kertoa mitä tapahtuu tai soittaa. Huono fiilis jäi. :/
No, siitä on nyt suurinpiirtein päästy ja itse olen kovasti yrittänyt Kristianilta kysellä, että haluaisiko se minut mukaan sitten kun sillä on täällä Tampereella se aika. Ei kuulemma halua, Kristianin mielestä minä olisin enemmän hermona kuin se itse, ja sitä kautta tartuttaisin hermoiluni siihen. Itse en kyllä usko tuohon hermoiluasiaan, mutta ehkä Kristianin on tehtävä tämä sitten yksin. Kuten se mulle sanoi aiemmin, niin Kristian on aiemminkin käynyt aina yksin kaikissa lääkärintapaamisissa sun muissa ja olisi outoa, jos mie olisin mukana nyt.

Kuitenkin, vielä kerran hurraa, miehekkeestäni tulee vihdoin mies ihan virallisesti. :)
Ai niin, ja olihan ne Kristianin hoitoasiat ainakin naikkarin puolelta siirretty tänne Tampereelle nyt. Ihan loogista, asutaanhan me kuitenkin vain alle viiden kilometrin päässä Taysista.