Ajattelin nyt käsitellä vähän sitä, kun minua itseäni luullaan välillä pojaksi - ja Kristiania homoksi.
Eli itse en tosiaan ole koskaan ollut erityisen naisellinen, melkein kaikki vaatteeni ovat olleet joitakin vuosia nyt melkein kaikki miesten puolelta. Eivät nyt kuitenkaan mitenkään yltiömaskuliinisia, vaan enemmänkin sitä fruittarityyliä, mutta kuitenkin. Hiuksetkin ovat lyhyet, välillä menevät aikalailla Justin Bieber -tyylillä, joten en oikeastaan sekaannuksia ihmettele. :P Joka tapauksessa pari vuotta sitten olin itse asiassa melko tyytyväinen, kun minut sekoitettiin pojaksi. Tyytyväiyys oli huipussaan, kun pari vuotta sitten silloisen kaverin äiti kyseli tyttäreltään, että kenen pojan kanssa tämä oli kävellyt. Tai kun yhtä minusta otettua kuvaa kommentoitiin, että näytin homolta sisustussuunnittelijalta (mieheltä joka tapauksessa). :D Viime vuoden kesälläkin katselin Tampereella ollessani katukuvaa, ja totesin itsekseni, etten oikeastaan eroa kauheasti "muista" pojista kesäisessä asussani, johon kuuluivat miesten puolelta Seppälästä ostetut polveen pitkät housut, sininen fruittaripaita ja tennarit. Tietenkin tissit olivat tallella, kuten ovat edelleenkin, mutta noin muuten sitten.
Nykyään olen sortunut ostamaan jotain vähän tyttömäisempää, kuten takamuksen alapuolelle ulottuvat pari paitaa, kesäksi ostetut korkokengät... Kaikki oikeastaan lähinnä Kristianin vaikutuksen vuoksi. En oikeastaan tunne oloani kauhean kotoisaksi, jos olen pukeutunut kauhean naiselliseksi, mutta en koe enää hyväksi näyttää myöskään pojalta. Kristianin vaikutuksen mainitsin siksi, että jotenkin koen velvollisuudekseni näyttää edes vähän naisellisemmalta kuin ennen. Kristian tosiaan ei ole mitenkään erityisen miehekäs, pojaksi kyllä tunnistaa, mutta jos esimerkiksi hiukset pääsevät vähänkin kasvamaan, niin miehekkyyspisteitä ropisee pois. Vielä on myös lantiota jäljellä, joten sekin vaikuttaa. Koulussa kuulemma Kristianin koulukaverit epäilevät minua oikeasti pojaksi, eivät siis ole minua nähneet, ja tämä siksi, että Kristian on noin muutenkin aika homohtava. Pitää aivan erityisen paljon musikaaleista, kaikista ällöromanttisista mangoista ja muutenkin "tyttöjen animeista", eikä aina muutenkaan anna itsestään yltiöheteroa vaikutelmaa. Mikäänhän siis yksistään ei tee kenestäkään homohtavaa, mutta tätä kokonaisuutta vain on vähän hankala selittää, kun ei oikein mitään todistavaa näytettäkään ole. :)
Kuitenkin pääsen siihen, että kun yksi lähiaikojen tapauskin ynnätään mukaan, meitä luullaan Kristianin kanssa homopariksi. Minähän siis olin tutustumassa yhteen ammattikouluun parisen viikkoa sitten, kun siellä paikkoja meille esitelleelle miehelle piti kaikkien vähän esitellä itseään. Itse en huomannut vuoroni tulleen, joten mietiskelin omiani.
Mies: "Sinä oletkin niin nuori ettei sinulla varmaan ole tutkintoa pohjalla."
Närhi: "Häh, minäkö?"
M: "Niin juuri, sinä nuorimies siinä. Olet niin nuori ettet ole varmaan kerennyt kauheasti opiskella."
N: "Jaa no, mie olen kyllä nainen ja onhan mulla tuo lukio pohjalla.."
Vielä meidän lähtiessä tuo mies pahoitteli kovasti ja totesi sitten, että "No mehän eletään tätä sukupuolineutraalia aikakautta", kunhan sain sanottua ettei haitannut sekaannus. Oli kyllä uutisensa mies lukenut. :)
Kuitenkin tuon tapauksen perusteella, vaikka en mitenkään pojaltanäyttämiseen/androgyyniyteen pyri, voin päätellä, että olen edelleen sekoitettavissa poikaan. Kun siitä päästään vielä vähän päättelemään, niin en voi tehdä muita johtopäätöksiä, kuin että minua ja Kristiania pidetään homoina kun kävelemme kaupungilla käsi kädessä. Ja äitini piti meitä lesboparina ainakin jossain vaiheessa, mikäli saan oman pääni mukaan tulkita reaktioita.. Mutta siitä kuitenkin toisessa postauksessa.
