Kesän alusta ja Kristianin helmikuusta

Oho, pidin tuossa omaksikin yllätyksekseni kahden viikon loman, jonka aikana meillä oli porukkaa ja minä olin muilla mailla. Olen valvonut myöhään ja nukkunut ainakin yhtä myöhään, kun ei ole töitäkään koko kesäksi tiedossa, vetänyt yllätyskännit mikä oli oikein mukavaa kun totta kai samalla oli yllätysjoraukset, ja nauttinut erityisesti tästä auringottomasta ajanjaksosta. Itse asiassa en tykkää kesästä yleensä yhtään, inhoan auringonpaistetta yli kaiken, on kuuma ja hiostaa koko ajan, iho palaa monta kertaa viikossa (eli joka päivä suojakertoimista huolimatta).
Tähän kesään liittyy myös jotain aivan ihmeellistä, ainakin siis minun mielestä. Olen jälleen ottanut askelia naisellisempaa tyyliä kohden. Olen käynyt vaateostoksilla, ihan vain siksi että mulla ei kertakaikkiaan enää ole mitään siistejä vaatteita ollut kaapissa, enkä ole kertaakaan edes vilkaissut miesten vaatteita. Ostin myös luomiväriä, olen siis ajatellut alkaa meikkaamaan vähän enemmän ensimmäisen kerran ehkä viiteen vuoteen. Yleensä siis olen vain joraamaan lähtiessä laittanut vähän ripsiväriä. Tiedän, olen aika hurja.

Tosiaan, Kristianistakin piti kirjoittaa! Se poika sai sovittua romppeidenpoistosta vihdoin. Helmikuulle sopivat leikkausaikaa, ilmeisesti olisi ollut jo syksyllä mahdollista mutta Kristian itse halusi sen ajoittaa helmikuulle, jotta saisi kaikkia asioitaan hoidettua hyvälle mallille ennen leikkausta.
Tällä hetkellä Kristianin itsetunto on aika pohjalla, se on lihonut aika monta kiloa lyhyessä ajassa ja lantio on tullut takaisin. Kuulemma ei halua enää olla minun seurassa ilman boksereita joten yhteiset suihkut ovat nyt pannassa. En oikein tiedä onko se hyvä vai huono juttu, hyvästä kauesta ja viimeaikojen kovasta pusuttelusta ja koskettelusta huolimatta ollaan taas puhuttu erosta. Saa nähdä mitä kesä tuo tullessaan.

Toinen seurustelukumppani?

En nyt ole ihan varma, että pitäisikö tässä huolestua Kristianin henkisestä voinnista. Olen kyllä tiennyt, että sillä on hieman huono itsetunto, mutta nyt tuntuu, että se on ihan pohjalla.
Olen saattanut aiemmin kirjoittaa, että Kristian on antanut minulle luvan johonkin pienen pieneen säätöön, jos ollaan vaikka kavereiden kanssa baarissa. Nyt kuitenkin, kun aihe on tullut taas puheeksi tässä viikon aikana, Kristian on päättänyt höllätä rajoja aika rutkasti. Tavallaan olen toivonut jo pidempään, että saisin kokeilla jonkinasteista polyamoristista suhdetta, lähinnä niin, että se jäisi vain tapailuasteelle jos jotain tapahtuu. Nyt vain tuo Kristian on päättänyt, että saisin hankkia niinsanotusti "oikean" toisen tyttö- tai poikaystävän, tapailla, harrastaa seksiä ja kaikkea. Tämän Kristian selittää sillä, että kun hänestä tuntuu, ettei hänessä ole minulle tarpeeksi miestä eikä hän pysty seksuaalisesti tyydyttämään minua. Totta toinen puoli, meidä seksi ei ole yli puoleen vuoteen ollut varsinaisesti mitään ilotulitteita ja mahtavaa oloa.
Niin, itsetunto. Siinä se tulikin, Kristianista tuntuu ettei hän ole tarpeeksi mies ja siksi antaisi tyttöystävänsä hankkia toisen seurustelukumppanin. Kuulemma Kristianilla on joku kaveri, joka myös tapailee pitkäaikaisen poikaystävänsä, avopuolisonsa, lisäksi muitakin ja näillä tämä toimii hyvin. En nyt kuitenkaan tiedä sitten, pitäisi jotenkin yrittää boostata Kristianin miehistä itseluottamusta, mutta en vain tiedä miten. Ehdotuksia?

Asiassa kuitenkin eteenpäin, nimittäin Kristian tosiaan mieluummin näkisi minut sitten cis-naisen tai -miehen kanssa. Transmiehestä tämä ei kuulemma kauheasti ilahtuisi, jos toista samanlaista alkaisin tapailla. Aiemmin, kun olen kysynyt, tuo asia ei ole ollut ongelma, mutta nyt Kristian on kuulemma miettinyt asiaa enemmän. Kristian kuulemma vain jäisi siinä vaiheessa miettimään, että mikä hänessä on niin vikana, että toinen transmies voi tyydyttää minun tarpeet mutta hän ei. Yritin silloin aiemmin itse kysyä samaa, että eikö tuollainen asia häiritsisi, mutta ilmeisesti nyt aika on eri.

Noooh, ehkä asia on nyt kuitenkin niin, että vaikka haluaisin yrittää boostata Kristianin itsetuntoa, niin annan itselleni todella luvan katsella muitakin siinä samalla. Katsoo miten onnistuu kumpikaan, varsinkin kun haluaisin jonkinlaisen tyttöystävän tapaisen, mutta enpäs nyt tunne ketään sopivaa, en liiku sellaisissa piireissä että kauheasti varteenotettavia (toisinsanoen lesboja/biseksuaaleja) kandidaatteja löytyisi.

Minä vain

Ajattelin nyt kirjoittaa vaihteeksi ihan vain itsestäni, vaikka sitten sadannen postauksen kunniaksi. Vaikka voinhan minä Kristianista sen verran mainita, ettei se ole saanut soitettua sinne Helsinkiin steriiliystodistuksen perään.

Niin, minä. Toisaalta minulle kuuluu ihan hyvää, mutta sitten toisaalta ja suurimmaksi osaksi ei ollenkaan hyvää. Koulun aiheuttama stressi on helpottanut hurjasti, enää en itke joka päivä koulutiden aiheuttaman stressin takia ja nukunkin suurinpiirtein rauhallisesti ilman, että tarvitsee nähdä painajaisia koulusta. Mutta mutta, kyllä sitä on kaikenlaista kuitenkin ilmassa. Olen nyt pari kertaa käynyt psykiatrin luona puhumassa, joka on sitten todennut että vähintään lievää masennusta on havaittavissa. Lääkkeistä on kysytty, että haluanko sellaiset, mutta en kyllä mielelläni sellaisia ylimääräisiä myrkkyjä kroppaani laittaisi ainakaan vielä. Lisäksi meillä ei psykiatrin kanssa kemiat kohtaa, täytyy ensi kerralla käydessä sanoa, että haluan vaihtaa psykiatria jos mahdollista. Tästä ei meinaan ole mitään hyötyä, että tulen psykiatrikäynnin jälkeen kotiin ja suren Kristianille, että "Onko minun pakko mennä sen naisen luokse taas?"

Toinen ongelma, mitä nyt olen ehkä viikon ajan pyöritellyt mielessä, on huolestuttavampi ainakin jossain määrin. Löysin toisesta rinnastani pienen patin, jota en ole aiemmin huomannut olevan. Huolta lisää se, että kyseisessä rinnassa olen havainnut joskus niin pahoja kipuja, jotka säteilevät nopeasti rinnan (nimenomaan rinnan, ei rintakehän) läpi. Käyn joku päivä terveydenhoitajan luona kysymässä, että mitäs nyt. Toivotaan nyt kuitenkin parasta, että kyse olisi vain jostain turvonneesta imusolmukkeesta eikä mistään vakavammasta.

Iloisempi uutinen on se, että näen viikonloppuna pitkästä aikaa yhtä kaveriani. Tämä tulee meille viikonlopuksi ja ilmeisesti se meinasi, että meidän täytyy käydä lauantaina täällä Tampereella Leimareissa. Eh, huraa? :D Kristian ei ole innoissaan tulossa mukaan, luultavasti jää sitten vain kotiin odottamaan.

Minäkö transvestiitti? No joskus ehkä

Joskus minusta tuntuu, kuin olisin transvestiitti. Toisinsanoen kerron nyt vaihteeksi itsestäni lisää, kun ei muistu mitään Kristianiin liittyviä asioita mieleen, vaikka varmaan pitäisi. Ensi kerralla sitten.

Niin siis minä transvestiittina, mitä? No kun tänään se tuli siinä mieleen, kun kävelin kaupungilla saappaat ja pillifarkut jalassa. Tokikaan saappaat eivät olleet kovin naiselliset, mutta en mie ole koskaan saappaita pitänyt, saatika sitten pillifarkkuja. Siinä vain tuli mietittyä ohikulkevista ihmisistä, että mitähän ne ajattelevat. Katsovat varmasti oudosti, pitävät friikkinä. Tällainen kulkee kaupungilla naisten vaatteissa, takinkin alla on (minun mittapuulla) tosi naisellinen t-paita.
Ongelmahan on pään sisällä, kuten kaikki varmasti tietävätkin. Ensinnäkään kukaan ei näe sitä t-paitaa minun takin alta, eikä toisekseen minua kukaan tässä kaupungissa tunne. Kukaan ei katso, että "Tuossa menee se lukion rekkalesbo, juuri se, joka kulki aina miesten vaatteissa pojannäköisenä." Tuskin näin kotopuolessakaan, ainakaan lakkiaismekkoyllätyksen jälkeen. Minun naamasta ei paista neonvärein ja kovaäänin, että "Tässä kulkee tyttö, joka ei näytä ikinä tytöltä", vaan tässä kaupungissa voin ihan vapaasti vetää päälleni kukkamekon ilman, että kukaan kiinnittäisi siihen ihmeempää huomiota. Se tunne kuitenkin, että kaikki tuo paistaisi naamasta, on aika ahdistava ja olen vasta nyt kyennyt sen hahmottamaan, että mikä se viimekin kesänä vellonut tunne oli, kun kuljin korkokengät jalassa kylillä.

Tämän pohdinnan tuloksena ei voi muuta sanoa, kuin että minun puolesta on ihan pakko kaiken kunnioituksen kääntyä jokaiselle transihmiselle (transsukupuolinen tai transvestiitti, trans-liite siinä kuitenkin on), joka kulkee kadulla pää pystyssä ja viestii ulkomaailmalle:
"Bitch, I'm fabulous."
... Tai sitten vain sulautuu massaan.

Miehekäs minä

"Voitte koittaa haastaa itsenne ja miettiä omia ominaisuuksianne, jotka olisivat enempi eduksi vastakkaisen sukupuolen edustajana."
Näin sanoi Ami omassa blogissaan ja minähän sitten kilttinä tyttönä tottelen. En sitten tiiä onko näistä asioista mitään etua, mutta mietin nyt kuitenkin jotain miehekästä itsestäni.

Pomo tässä yks kerta sanoi, että mulla on "miehinen asenne työhön", eli minusta ei olisi esimerkiksi kosmetologiksi valkoisessa takissa kynsiä näpräämään ja kyselemään, että "Laitetaanko tänään vaikka vähän tällaista kimalletta? Voi vitsi kun tää vaaleanpunainen korostaa sinun ihon kuulautta" jne. (Todellisuudessa en oikein tiiä mitä kosmetologit tekee, mutta tuollaista sen kuviteltiin olevan, kuten leffoissa.) Mie sotken käteni kauhean mielelläni ja kannan ylpeänä jokaista maalitahraa ja viikon kestävää mustaa sävyä kynsinauhoissa ja muualla käsissä. Tänään tosin eilen syödessä käydessä vähän mietin, että voisihan sitä siistimpikin olla...
Joka tapauksessa tykkään ahertaa ja puurtaa, eikä raskaampikaan työ ole minulle painajaista. Joidenkin mielestä olen vähän omituinen siksi, tai tällaisen käsityksen mie ainakin olen saanut.

(Tiputinpa tässä välissä muuten Kristianin vanhan läppärin aika pahasti lattialle. Vielä ei mitään vikaa näy tai kuulu, muuta kuin jokin osa lähti irti... Ei vissiin ollut tärkeä. Toivottavasti.)

En nyt tiiä onko tämä eduksi, mutta kun on kyse tv-sarjoista (ja vielä sitäkin enemmän mangassa ja animessa ilmenee), niin tykkään selkeästi enemmän mäiskinnästä ja toiminnasta. Kristian tykkää ainakin animen osalta kaikesta romanttisesta siirapista ja taikatyttösarjoista, mutta sitten mie tulen ja isken pöytään Battle Royalea, Dexteriä ja kaikkea muuta vastaavaa.

Viehtymys naissukupuoleen. Joskus kieltentunneilla harjoiteltiin "jos olisin" -lauserakennetta, ja minun kohdalle sattui "jos olisin mies." Opettaja hämmentyi kovasti, kun sanoin opiskelemallani kielellä "Jos olisin mies, pitäisin naisista hyvin paljon", ei selkeästikään ymmärtänyt minun huumoria.
Naisia voisi olla huomattavasti helpompi löytää, vaikka toisaalta en erityisemmin välitäkään ns. "tosi heteronnököisistä" naisista. En nyt vain jaksa alkaa määritellä, mitä ne sellaiset on. Miehenä voisinkin pitää. Rinnatkin on kivoja, joten rintojen vertailuun voisi löytyä muutakin seuraa kuin Jokeri. Näin ainakin luulen.

Ns. "multitaskaus" ei oikein luonnistu, ainakaan jos kyse on töissä olosta. Töissä on pikkuhiljaa ollut ihan pakko sanoa ihan ääneen, että "Teen tämän asian nyt, kysyn vähän ajan päästä mitä minun piti tuon kanssa tehdä." Monesti myös asiakkaille tulee sanottua "Odotas hetki, teen tämän nopeasti sulle ja katsotaan sitten tuota toista asiaa", ja sitten selitän etten ole oikein kunnon nainen vissiin. :D Yleensä mulle nauretaan siinä vaiheessa ja sanotaan että asia okei, ei mitään hätää.
Kyllä minua nytkin tosiaan ymmärretään kun asian selitän, mutta ehkä miehenä saisin enemmän ymmärrystä selittelemättäkin. ;)

Sori Ami, mutta nyt muistui mieleen jotain mistä olit aiemmin puhunut blogissasi, eli miesten vaatteet. Ehkä mulle kuitenkin annetaan anteeksi se, että tykkään niistä miesten vaatteista kovin, kun en kerta ole ns. "neitityttö" tekokynsineen ja ripsipidennyksineen?
Minun farkkuvarasto esimerkiksi on viime vuodet koostunut lähinnä miesten farkuista, eikä suinkaan tästä kaiketi pari vuotta kestäneestä boyfriend cut -tyttöjen farkuista. Kovalla työllä olen löytänyt miesten farkuistakin muutamat sopivat ja istuvat, ja mielessäni itkin verta kun viime kuussa lankesin ja ostin naisten farkut. Levikset, 501-malliset. Vihaan stretch-kangasta, sitä kun on kaikissa naisten farkuissa ja se venyy muodottomaksi parissa päivässä, vaikka myyjätädit kuinka väittää ettei se niin tee.
Niin siis piti sanoa, että miehenä hyötyisin tuosta sen verran, että olisi tietenkin miehen kroppa, eikä sitä istuvuutta tarvitsisi miesten vaatteista sovittaa kymmenistä ja taas kymmenistä vaihtoehdoista. T-paitojen kaula-aukko on kovin kurja, kun se tissien takia siirtyy aika kuristavaksi useimmissa paidoissa. Yleensä vielä niissä kaikkein hienoimmissa.

Kakarana minun aggressiivisuutta olisi saatettu enemmän antaa anteeksi, että "pojat on poikia ja pojat tappelee poikien kanssa", nyt tyttönä kun minua katsottiin aina ihan friikkinä. Eihän tytöt tappele melkein verissä päin poikien kanssa. Tai en tiiä, vähän vaikea tietenkin sanoa että olisiko se lapsuus sittenkään ollut sen erilaisempi tappelevana poikana kuin tappelevana tyttönä. Jotenkin vain on sellainen olo, että pojille annetaan tappelu melko pitkälle helpommin anteeksi, kuin mitä tytöille. Kuten sanoin - tytöt ei tappele.

Enempää ei nyt oikein tule mieleen, mutta olihan tuossakin varmasti tarpeeksi.
Loppukevennyksenä mainittakoon, että kesäisin minulla on oikein komeat viikset, jotka muodostuvat pisamista. Valitettavasti minun pisamat keskittyvät kevyesti nenän päälle ja käsivarsille, ja ainakin ennen on melko voimakkaasti "viiksialueelle". Kerron toki, jos tämä onkin tänä kesänä muuttunut.

Kun kaikkia kiinnostaa ihan kauheasti

Voihan kissa kun poistit minun hienon kirjoituksen rinnoista (omistani, kaikkia kiinnostaa ihan simona). No, kun nyt alusta täytyy kirjoittaa, niin kerron lyhyesti että rinnat tuntuu taas omilta. Viime aikoina ne eivät oikein ole tuntuneet omilta ja on tuntunut, että ne pitäisi saada pois. Vika vain mulla ei ole pään sisällä siinä, millainen kehon pitäisi kokonaisuudessaan olla, vaan vaatekaapissa alusvaatehyllyllä.
Minähän siis semipidän rinnoistani, ne on ihan okei, mutta kun pitäisi muistaa aina välillä päivittää liivitilannetta. Ongelma on joka tapauksessa ratkaistu taas toistaiseksi, Kristiankin varmasti arvostaa kun jaksan tuntea itseni taas naisellisemmaksi. Ei tarvitse päällyvaatteilla minunkaan sitten korostaa naiseutta, jotta Kristian olisi miehisemmän näköinen. Ainakin minun pään sisällä tämä toimii näin, vaikka tietenkin kaikille muille me edelleen näytetään homoparilta. Kai.

Ei tällä päivityksellä pointtia oikeastaan ollut, halusin vain jotain kirjoittaa ja eniten olen rintojani miettinyt viime päivinä. Jos nyt kukaan mitään selvää tästä kirjoituksesta saa, niin ihmettelen suuresti. Jälleen mie mietin sellaisia asioita mitä en osaa sanoin kuvailla.

Ai niin... Kai tuo Kristian arvostaa myös jos alusvaatteet näyttää hyvältä, eikä ole marketin Soopy-laatua. ;) Vaikka en mie ikinä niitä trikooliivejä päälleni huolisikaan, kun laadusta ei vain yksinkertaisesti kaikessa tingitä...

Naisia, naisia, naisia

Joululoma kotipaikkakunnalla ja huomenna mie näen lukioaikaisen parhaan kaverin (samalla entinen tyttöystävä), jonka kanssa ei olla tavattu puoleentoista vuoteen. Tästä tulikin sitten mieleen keskustelu, joka Jokerin kanssa käytiin tässä kuukauden sisään mesessä. Puhuttiin naisista. Tai siis siitä, minkä tyyppisistä naisista (ja miehistä) tykätään.
Mie olen saattanu aiemmin jotain mainita, että viehätyn enemmän androgyyneistä butcheista, kuin tosi heteron näköisistä tyttöilijöistä. Näin kärjistetysti. En ole koskaan pitänyt naisella pitkistä hiuksista, hameista tai isoista rinnoista, siis muuten kuin katsoa. Tyttöytävälle en sellaisia osaisi kuvitella kuitenkaan. Tästä aiheesta keskusteltiin pitkät litaniat, Jokeri tykkää kuulemma enemmän tyttömäisemmistä tytöistä, jokin siinä viehättää kuulemma, että saisi odottaa toista ovensuussa kun toinen meikkaa ja laittaa hiuksia. Kieltämättä siinä olisi puolensa. :D
Joka tapauksessa jossain vaiheessa Jokeri kysyi minulta, että "No kestäisikö sitä, jos toinen olisi samanlainen kuin itse on?" Niin... Luultavasti ei. Vaikka androgyynit naiset ovat kiinnostavampia, niin luultavasti en kestäisi sitä. Mielletään Jokerin kanssa kumpikin itsemme suhteen miehekkääksi puoleksi (siis jos Jokeri seurustelisi ja minä seurustelisin naisen kanssa), eikä siihen yhtälöön tunnu toista samanlaista mahtuvan. Mulle luultavasti tulisi naisen kanssa seurustellessa kova tarve korostaa omaa miehekkyyttäni. Olla se butchimpi osapuoli, toinen samanlainen uhkaisi minun asemaa. Onneksi kuitenkaan tätä ongelmaa ei tarvitse miettiä, ellei eroa satu nyt yhtäkkiä tulemaan. :P
Miehistäkin oli kyllä puhetta, mutta en nyt niistä oikein osaa muuta sanoa, kuin että pidempi pitää olla kuin mie. Tyttöystävän ei tarvitsisi olla, kunhan ei ihan palosammutin olisi. Minusta tuntuu välillä aika omituiselta olla itseä 15cm lyhyemmän kaverin seurassa, ja niin kyllä muidenkin kovin lyhyiden kanssa.. ^^''

Närhi ja Kristian - homopari?

Ajattelin nyt käsitellä vähän sitä, kun minua itseäni luullaan välillä pojaksi - ja Kristiania homoksi.

Eli itse en tosiaan ole koskaan ollut erityisen naisellinen, melkein kaikki vaatteeni ovat olleet joitakin vuosia nyt melkein kaikki miesten puolelta. Eivät nyt kuitenkaan mitenkään yltiömaskuliinisia, vaan enemmänkin sitä fruittarityyliä, mutta kuitenkin. Hiuksetkin ovat lyhyet, välillä menevät aikalailla Justin Bieber -tyylillä, joten en oikeastaan sekaannuksia ihmettele. :P Joka tapauksessa pari vuotta sitten olin itse asiassa melko tyytyväinen, kun minut sekoitettiin pojaksi. Tyytyväiyys oli huipussaan, kun pari vuotta sitten silloisen kaverin äiti kyseli tyttäreltään, että kenen pojan kanssa tämä oli kävellyt. Tai kun yhtä minusta otettua kuvaa kommentoitiin, että näytin homolta sisustussuunnittelijalta (mieheltä joka tapauksessa). :D Viime vuoden kesälläkin katselin Tampereella ollessani katukuvaa, ja totesin itsekseni, etten oikeastaan eroa kauheasti "muista" pojista kesäisessä asussani, johon kuuluivat miesten puolelta Seppälästä ostetut polveen pitkät housut, sininen fruittaripaita ja tennarit. Tietenkin tissit olivat tallella, kuten ovat edelleenkin, mutta noin muuten sitten.

Nykyään olen sortunut ostamaan jotain vähän tyttömäisempää, kuten takamuksen alapuolelle ulottuvat pari paitaa, kesäksi ostetut korkokengät... Kaikki oikeastaan lähinnä Kristianin vaikutuksen vuoksi. En oikeastaan tunne oloani kauhean kotoisaksi, jos olen pukeutunut kauhean naiselliseksi, mutta en koe enää hyväksi näyttää myöskään pojalta. Kristianin vaikutuksen mainitsin siksi, että jotenkin koen velvollisuudekseni näyttää edes vähän naisellisemmalta kuin ennen. Kristian tosiaan ei ole mitenkään erityisen miehekäs, pojaksi kyllä tunnistaa, mutta jos esimerkiksi hiukset pääsevät vähänkin kasvamaan, niin miehekkyyspisteitä ropisee pois. Vielä on myös lantiota jäljellä, joten sekin vaikuttaa. Koulussa kuulemma Kristianin koulukaverit epäilevät minua oikeasti pojaksi, eivät siis ole minua nähneet, ja tämä siksi, että Kristian on noin muutenkin aika homohtava. Pitää aivan erityisen paljon musikaaleista, kaikista ällöromanttisista mangoista ja muutenkin "tyttöjen animeista", eikä aina muutenkaan anna itsestään yltiöheteroa vaikutelmaa. Mikäänhän siis yksistään ei tee kenestäkään homohtavaa, mutta tätä kokonaisuutta vain on vähän hankala selittää, kun ei oikein mitään todistavaa näytettäkään ole. :)

Kuitenkin pääsen siihen, että kun yksi lähiaikojen tapauskin ynnätään mukaan, meitä luullaan Kristianin kanssa homopariksi. Minähän siis olin tutustumassa yhteen ammattikouluun parisen viikkoa sitten, kun siellä paikkoja meille esitelleelle miehelle piti kaikkien vähän esitellä itseään. Itse en huomannut vuoroni tulleen, joten mietiskelin omiani.

Mies: "Sinä oletkin niin nuori ettei sinulla varmaan ole tutkintoa pohjalla."
Närhi: "Häh, minäkö?"
M: "Niin juuri, sinä nuorimies siinä. Olet niin nuori ettet ole varmaan kerennyt kauheasti opiskella."
N: "Jaa no, mie olen kyllä nainen ja onhan mulla tuo lukio pohjalla.."

Vielä meidän lähtiessä tuo mies pahoitteli kovasti ja totesi sitten, että "No mehän eletään tätä sukupuolineutraalia aikakautta", kunhan sain sanottua ettei haitannut sekaannus. Oli kyllä uutisensa mies lukenut. :)

Kuitenkin tuon tapauksen perusteella, vaikka en mitenkään pojaltanäyttämiseen/androgyyniyteen pyri, voin päätellä, että olen edelleen sekoitettavissa poikaan. Kun siitä päästään vielä vähän päättelemään, niin en voi tehdä muita johtopäätöksiä, kuin että minua ja Kristiania pidetään homoina kun kävelemme kaupungilla käsi kädessä. Ja äitini piti meitä lesboparina ainakin jossain vaiheessa, mikäli saan oman pääni mukaan tulkita reaktioita.. Mutta siitä kuitenkin toisessa postauksessa.