Partakarvat ja hiukset

Minusta alkaa jo tuntua, etten jaksa enää yhtään Kristianin partakarvajuttua. Vähintään kerran viikossa se hivelee laukaansa ja osoittelee, että "Kato, tähän on kasvanut uusi karva." Viimeksi se kehui, kuinka on ajanut ne haivenensa kolme päivää sitten ja nyt täytyy taas tarttua höylään.
Arrr! Ei joka hemmetin uudesta haituvasta tarvitse kehua, kehuisi sitten kun sillä kasvaa keskelle leukaa karvoja, eikä vain ympärille.

No joo, toinen juttu mistä ollaan prosessiin liittyen puhuttu on Kristianin hiukset. Kristian on katsellut muiden transmiesten kuvia ja lukenut juttuja ja huomannut, että tosi monella on hiusraja lähtenyt vetäytymään. Kristianilla ei mitään tällaista ole tapahtunut, edelleen on tuuheat hiukset ja hiusraja on entisellään. Vähän se on pettyneeltä vaikuttanut, ettei ole nyt 24-vuotiaana alkanut kaljuuntua, niin mitä ihmettä? Itsestänihän näin on paljon parempi, että Kristianin geenit sallivat hiusten kasvavan vielä pitkään siellä, mistä ne muilta näyttää kadonneen. Kerrassaan omituista kadehtia kaljuuntumista...

Vaatepulmia

On ollut ihan positiivista huomata, kuinka tämä koko prosessi on muokannut Kristianin itseluottamusta ihan muuksi kuin mitä se on ollut. Sen johdosta vaatteetkin on vaihtanu olemustaan täysin, mie ainakin tykkään että muutos on ollut paljon paljon parempaan suuntaan. :D
Tänään siis käytiin vaate- ja kenkäkaupoissa, eikä tällä kertaa katseltu vain ja ainoastaan kenkiä ja vain ja ainoastaan minulle.. Oikeastaan varsinaisesti tällä reissulla etsittiin vaatteita Kristianille, farkkuja ei löytynyt mutta pari t-paitaa ja kengät löytyi. Ihan aluksi kehun, että kengät on taas nahkaa. Kyllä tuo poika oppii, että muovikenkiä ei suosita, kun melkein samalla hintaa saa nahkaiset ja kun suutarilla joskus käyttää, niin ne kestää vuosia. <3 Suosittelen hyviä nahkakenkiä muillekin, maksavat itsensä takaisin vuodessa-parissa verraten kympin tennareihin jotka kestää kuukauden.
T-paitojen kanssa Kristian on tosiaan myös vaihtanut tyyliä, kuten mainitsinkin. Osasi jo ennen minun arviota sanoa, että "Tätä ei oteta, ei istu ja on iso." Isot t-paidat olikin aiemmin se suurin kirous minun mielestä, pussittavat vaatteet kun ei peitä tyttömäisiä muotoja, vaan pikemminkin vain korostaa että jotain niillä peitellään. Valitettavasti vain niitä paitoja sattuu olemaan hiukan vaikea löytää noin 169cm pitkälle pojalle, joka on vuoden aikana laihtunut hurjasti. Halppiksen vaikoimasta, ja markettien yleensäkin, on vaikea löytää mitään. S-koon paidat ovat usein isoja eikä xs taida olla ollenkaan valmistuksessa miesten vaatteissa. Pitäisi löytää kaikki slim fit -malliset paidat, mutta niissäkin sitten karsii väri tai kuva monta pois. Ehkä pitäisi suosiolla mennä johonkin lastenvaateosastolle, ite ainakin muistelen kaiholla viime tai toissavuonna H&M:ssa näkemiäni Star Wars -paitoja.
Farkuista sen verran, että itteäkin meinaa turhauttaa kun suurin osa farkuista taidetaan valmistaa vähintään 180cm pitkille pitkäjalkaisille ja kapeatakamuksisille miehille. Kristianin takamus on vieläkin vähän leveämpi, mutta kyllä se siitä. Jaloilleen tosin ei mitään mahda, kun ne on niin lyhytet. Lyhyemmät kuin minulla, vaikka poika on minua sentin pidempi. Kaikki sovitetut housut oli ihan hirveitä, lyhensivät jalkoja entisestään ja levensivät persettä. Harmi etten osaa itse vaatteita tehdä, muuten ihan mielelläni auttaisin Kristiania tuossa housuongelmassa.
Joka tapauksessa, kuten alussa sanoinkin, tykkään enemmän noista tyköistuvammista paidoista. Tähän mennessä moni paita on näyttänyt valitettavasti siltä, kuin ne olisi isän kaapista napattu...

Loppuhuomautuksena:
Kolmen kuukauden Sustanonit kaapissa ja alle kolme kymppiä niihin käytetty. Kun kaikesta pitää säästää niin onneksi se tässäkin onnistuu.

Kuontalo

Se nyt vain on niin, että hiukset tekevät miehen. Ainakin Kristianin tapauksessa. Minua on jo tässä ainakin kuukauden häirinnyt kun se ei ole käynyt leikkauttamassa hiuksiaan ja samalla se syö haluja vähän kerrallaan pois. Aika naurettavaahan se on, että hiuksista riippuu niin paljon, mutta niin se vain on.
En ole koskaan pitänyt pitkistä hiuksista miehellä, eivät ollenkaan säväytä minua toisin kuin tuntuu että suurinta osaa minun kavereista/tutuista/mitä lie. Tällä hetkellä Kristianilla on vain ylikasvaneet ns. perushiukset, joka kuitenkin luonnonkiharien takia näyttää aika mummomaiselta kampaukselta. Kristian ei mummokampauksessa näytä varsinaisesti kauhean miehekkäältä, jos totta puhutaan... Vaikka itse en aina jaksa käydä hiuksiani leikkauttamassa silloin kun niissä vielä jotain pelastettavaa olisi, niin kuitenkin vaadin sitä miehekkeeltäni. Ihan vain siksi, että minusta sentään vielä tunnistaa että olen (ikäiseni?) tyttö(?), mutta Kristianin ikä alkaa tippua uhkaavasti 16 ikävuoden alle. Ihan mielelläni haluaisin tulla nähdyksi itseäni vanhemman poikaystävän kanssa, enkä 20-vuotiaana puumanaisena.
Pitäkää tekin harvat lukijat peukkuja mulle, että Kristian lupaustensa mukaisesti saa käytyä leikkauttamassa ne hiukset, kuten on mulle kovasti lupaillut.

Näillä ongelmilla jatkan töihin ihan pian, bussille alkaa tulla jo kiire.