Biomiehet ja penissota

Olen tässä miettinyt saamaani palautetta ankrasti, sitä palautetta, joka liittyi toiveeseeni seurustella ja harrastaa seksiä biomiehen kanssa. Ilmeisesti ei saisi tällaista toivoa, koska sukupuoli ei ole vain se mitä alapäästä löytyy ja kyllähän minä sen tiedän. Kuitenkin se toive biomiehestä kumpuaa ihan vain siitä, että haluan seksiä jossa on mukana penis. Edes kokeilla, että millaista se on, kun tuo Kristian on edelleen minun ainoa seksikumppani. Strap-onillakin tökkiminen on vähän... No, ei se niin mukavaa kuitenkaan ole kun tiedän, ettei Kristian siitä kuitenkaan muuta kuin henkistä mielihyvää saa.

Olenkin siis ihmetellyt, että miksi sen ääneen sanominen, että haluaisin biomiehen, on niin tuomittavaa? Miksi on sallittua vastata kysymykseen "Millainen miesmaku sulla on?" sanomalla, ettei voisi kuvitellakaan seurustelevansa itseään lyhyemmän miehen kanssa. Pahoittaako kukaan näin pahasti mielensä, jos sanoo jalkojensa menevän ihan veteliksi, kun etelän kasvattama tummasilmäinen mies katsoo niillä nappisilmillään, mutta harmaat silmät eivät niinkään innosta? Entä 200-kiloa ylipainoa? Siitäkin varmasti saa sanoa, ettei sellaista kumppania itselleen kauhean mielellään ottaisi. Miksi siis minä en saa sanoa missään nimessä, että olisi kauhean kiva jos miehellä olisi penis.

Penis on kuitenkin vain toive muiden joukossa, itsekin olen aina pitänyt enemmän itseäni pidemmistä miehistä ja sellaisen halusin, kunnes törmäsin itseäni lyhyempään Kristianiin. Pidin myös tummahiuksisista miehistä, no kappas vain Kristianilla on vaaleat hiukset. Olisihan se treenattu miesvartalokin kiva, mutta tuollainen pehmeä pulliainen sattui matkaan tarttumaan. Silti, vaikka Kristian ei minun miesmakua varsinaisesti vastannut, aloin sen kanssa seurustella ja Kristian myös veti jalat täysin minun alta kun siihen rakastuin.
Jos ei selväksi tullut, niin biomiehenä olo on minun kategoriassa samaa sarjaa, kuin pituus ja hiusten väri, ne vain nyt sattuvat olemaan toiveita tulevalle kumppanille. En mie sitten mitään mahda, jos satunkin ihastumaan ja rakastumaan uudestaan itseäni lyhyempään peniksettömään mieheen, kuten Kristianin kanssa tein.

Kesän alusta ja Kristianin helmikuusta

Oho, pidin tuossa omaksikin yllätyksekseni kahden viikon loman, jonka aikana meillä oli porukkaa ja minä olin muilla mailla. Olen valvonut myöhään ja nukkunut ainakin yhtä myöhään, kun ei ole töitäkään koko kesäksi tiedossa, vetänyt yllätyskännit mikä oli oikein mukavaa kun totta kai samalla oli yllätysjoraukset, ja nauttinut erityisesti tästä auringottomasta ajanjaksosta. Itse asiassa en tykkää kesästä yleensä yhtään, inhoan auringonpaistetta yli kaiken, on kuuma ja hiostaa koko ajan, iho palaa monta kertaa viikossa (eli joka päivä suojakertoimista huolimatta).
Tähän kesään liittyy myös jotain aivan ihmeellistä, ainakin siis minun mielestä. Olen jälleen ottanut askelia naisellisempaa tyyliä kohden. Olen käynyt vaateostoksilla, ihan vain siksi että mulla ei kertakaikkiaan enää ole mitään siistejä vaatteita ollut kaapissa, enkä ole kertaakaan edes vilkaissut miesten vaatteita. Ostin myös luomiväriä, olen siis ajatellut alkaa meikkaamaan vähän enemmän ensimmäisen kerran ehkä viiteen vuoteen. Yleensä siis olen vain joraamaan lähtiessä laittanut vähän ripsiväriä. Tiedän, olen aika hurja.

Tosiaan, Kristianistakin piti kirjoittaa! Se poika sai sovittua romppeidenpoistosta vihdoin. Helmikuulle sopivat leikkausaikaa, ilmeisesti olisi ollut jo syksyllä mahdollista mutta Kristian itse halusi sen ajoittaa helmikuulle, jotta saisi kaikkia asioitaan hoidettua hyvälle mallille ennen leikkausta.
Tällä hetkellä Kristianin itsetunto on aika pohjalla, se on lihonut aika monta kiloa lyhyessä ajassa ja lantio on tullut takaisin. Kuulemma ei halua enää olla minun seurassa ilman boksereita joten yhteiset suihkut ovat nyt pannassa. En oikein tiedä onko se hyvä vai huono juttu, hyvästä kauesta ja viimeaikojen kovasta pusuttelusta ja koskettelusta huolimatta ollaan taas puhuttu erosta. Saa nähdä mitä kesä tuo tullessaan.

Phalloplastiamietteitä

En tiedä, että miksi olen tehnyt itselleni tällaista kiusaa, mutta olen etsinyt googlesta kaikilla keksimilläni hakusanoilla kuvia phalloplastiasta. Parina päivänä peräti on itseään pitänyt kiusata ja katsella kuvia kokoonkursituista, hmm, lihakimpaleista. Ei riitä, että penis jo ihan luonnostaan ei ole mitenkään erityisen kaunis, mutta sitten lisätään joukkoon tikit, aukinaiset haavat ja ties mitä. Kai mie sitten olen vain utelias näkemään, että millainen jälki tuosta leikkauksesta on mahdollista saada.
Antaa tämä myös vähän lisäkuvaa siitä, kuinka iso operaatio oikeasti on kyseessä. En siis edelleenkään kannusta Kristiania kyseiseen operaatioon. Asia ei tosiaan ole lainkaan ajankohtainen edelleenkään, Kristian ei tällä hetkellä mokomaa harkitse muuten, kuin sanomalla että ehkä sitten joskus harkitsee mikäli leikkaustekniikka kehittyy tarpeeksi. Onneksi näin, haluan vielä pitää Kristianin tuollaisena kuin se on, varmasti seksuaalisesti toimivana ja terveenä, eikä pahimmassa tapauksessa mihinkään käyttökelvoton lihakimpale pöksyissään ja avannepussi mukana roikkuen.

Tyhmät bindaukset

Katselin kuvia parin vuoden takaa, kun Kristian vielä bindasi tissit piiloon. Saatoin lievästi naurahdella, kun huomasin binderin vetävän rintakehän aivan liian lyttyyn verraten sitten vatsaröllykkään. Kristianhan ei niitä pitkän mallisia bindereitä vetänyt vatsan päälle, koska kuulemma ahdisti, mihin kyllä luulen että se olisi tottunut jos olisi yrittänyt.
Joka tapauksessa aika tyhmältähän tuo nyt jälkikäteen kuvia katsoessa näyttää, vaikka ei sitä silloin ajatellut. Älkää te muut binderiä käyttävät pojat sortuko samaan mokaan.

Mahakarvaa

Yyh, en pidä karvoista muutenkaan, mutta nyt kyllä tuli stoppi tälle karvojen sietämiselle. Kristianin vatsakarvat ovat tasaiseen tahtiin levittäytyneet ja tihentyneet, kesällä Kristian ajeli niitä jonkin verran poiskin mistä pidin. No, nyt tosiaan karvat ovat levittäytyneet niin paljon, että ne keräävät kaiken nukan mitä irtoaa, ja kasaavat ne Kristianin napaan. Hyh, joka päivä saan vähintään kerran nypätä napanöyhdät pois.
Taidan pitää Kristianille puhuttelun, onhan tässä jo kesäkin tulossa ja ilmat lämpenevät. Ei se Kristian niitä vatsakarvoja noin paljoa tarvitse.

Hirveitä vaivoja 2

Nyt Kristianilla on hirveät vaivat jo toisen kerran melko lyhyen ajan sisällä. Mie yritin sille eilen sanoa, että soittaisi nyt hormonipolille tai jonnekin, mutta ei se meinaa mihinkään soittaa. Miehet, sitten vasta soitetaan jonnekin kun jalka on poikki ja menossa kuolioon. Ei kai tässä sitten auta kuin olla koskematta Kristianiin kauhean intiimisti, mikä kyllä ei ole mikään ongelma, jos ihan totta puhutaan. Ainoa huumorin aihe tässä kyllä oli se, kun heitin Kristianille että "Hei meillä sentään kierto synkkaa."

Leimareista sen verran, että oli kyllä tosi kivaa. Hyvät bileet pidettiin kaverin ja sen kaverin kanssa, ei siinä mitään. Vaikka Kristian ei tullut paikalle, niin kysyin siltä kuitenkin, että olisiko pahempi juttu jos vaikkapa siellä Leimareissa sitä tulisi miehet vai naiset iskemään. Poikaparka ei oikein osannut mitään vastata, eikä se sitten suostunut asiaa enempää edes miettimään. Voi minkä tylsimyksen kanssa asun.

Hirveitä vaivoja

En oikein halua Kristianin kohdalla puhua naistenvaivoista, joten keksin kutsua menkkoja hirveiksi vaivoiksi. Nyt kahden vuoden tauon jälkeen Kristian tosiaan koki eilen kauheita, kun sillä alkoi tiputteluvuotoa tulemaan, itsekin olin aika hämmentynyt kun kuulin. Ala siinä poikaystävältä kysellä että "Tarvitsetko siteitä?" ja muistuttamaan, että missä niitä on jos tarve tulee, saatika sitten selittämään että "Tässä paketissa on tällaista sorttia." Viimeisimpään Kristian tosin tokaisi, että hän osaa kyllä lukea jos siteille tulee tarve.
Aamulla olimme siinä tilanteessa, missä yleensä ollaan toisin päin, eli kävin kyselemässä Kristianilta vointia, onko mahakipuja yms. Kuskasin sille särkylääkettä ja vettä ja kouluu lähtiessä vielä muistutin käymään vessassa, ettei se unohdu kun Kristian jäi vain nukkumaan. Olin siis aikamoinen hössö, ihan kuin Kristian ei itse muistaisi vessassa käydä, muistutin kuitenkin myös niistä siteistä ja kyselin, että tarvitseeko suklaata tuoda. Toin koulusta tullessani suklaata poikaparalle ja mieli oli jo parempi, toivottavasti tämä nyt kuitenkin loppuisi pian eikä Kristianin tarvitsisi hirveistä vaivoista kärsiä pitkään.
Täytyy kyllä sanoa, että kyllä tämä vähän hämmensi, kun tällä tavalla muistutetaan että "Hei, ei se Kristian ihan täysin mies olekaan." Toivottavasti se pääsisi mahdollisimman pian sinne romppeidenpoistoon.

Makkaripuuhat

No, mitä mie osaisin kertoa. Ennen seksiä oli ja nyt sitä ei ole. Keväästä alkaen Kristian on saanut varmaan yhden käden sormilla laskettavan verran, kun mie vain en pysty enkä kykene. Kristianin kroppa on käynyt jotenkin aivan ylivoimaiseksi käsitellä ja seksi on jäänyt melkein täysin. Mie vain en kykene enää edes kuvittelemaan, että koskisin Kristiania muuten kuin vaatteiden päältä.
Helpompaa asiaa olisi käsitellä, jos Kristian olisi ihan alusta asti hämmentänyt näin paljon, että seksi on vaikeaa, mutta kun se on alkanut vasta viimekuukausina. On alkanut tuntua, että se seksi mitä meillä on, on jotenkin vääränlaista. Ehkä se jotenkin johtuu siitä, että silloin seksielämän alkaessa Kristian aloitti testot vähän myöhemmin eikä ollut mitenkään yltiömaskuliininen, mitä ei kyllä nytkään ole. Nykyään Kristian vain on paljon poikamaisempi, itsevarmempi ja ties mitä mikä on niin paljon ristiriidassa alapään kanssa.
Olen kyllä saanut työstettyä ajatuksiani sen verran, että haluaisin edes jotenkin harrastaa Kristianin kanssa seksiä, mutta teoiksi en ole saanut niitä ajatuksia. Ihan selvää en kyllä saa, että pitäisikö sen seksin olla sellaista mikä meillä on mahdollista, vai jotain aivan muuta.
Jään työstämään ajatuksiani...

Kaikki hyvin valtakunnassa - navan yläpuolella

Vaikka tässä on mennyt ihan mukava aika niin, ettei minulla ole ollut mitään varsinaista (tai ainakaan suurempaa) ongelmaa Kristianin prosessiin liittyvien asioiden kanssa, niin nyt on taas ollut vaikea olla. Kristianin peniksettömyys on alkanut vaivaamaan, vaikka pitkän aikaa siinä ei ollut mitään vikaa.
Nyt tekee melkein pahaa nähdä Kristian alasti, en ennenkään ole navan alapuolelle kauheasti suihkussa halunnut katsella, mutta nyt jopa vielä vähemmän. Tulee omituinen olo. Seksikin on aikalailla minimissä, koska en halua koskea Kristianin alapäähän. Koska nyt Kristian on poissakaupungista, niin seuraavan kerran kun nähdään, niin edellisestä kerrasta kun se on saanut, on kulunut vähintään kolme viikkoa. Minulle ei tee yhtään tiukkaa olla panematta Kristiania, mutta kyllä se toisaalta tuntuu pahalta, kun ei halua poikaysävänsä kanssa harrastaa seksiä. Jotenkin tämä suhde tuntuu nyt vajavaiselta, kun noin ylipäätään muuten haluaisin harrastaa seksiä, mutta en Kristianin kanssa.
Ei toiselle voi kuitenkaan sanoa, että "Haluan että sulla on penis, ettet olisi niin hämmentävä", vaikka kyllä Kristian sen varmasti tietää. Tämä on kai niitä asioita, jotka tiedetään, mutta niitä ei ääneen sanota. Vähän ehkä helpottaa välillä se, että Kristian on alkanut pitää packeria kotioloissa enemmän. Moneen kuukauteen se ei sitä käyttänyt oikeastaan ollenkaan, kun se ärsytti ihoa, mutta laitettiin se sukkaan niin auttaa paljon. Vaikka se ei olekaan sama asia kuin oikea penis, niin voin mie niin kuvitella. Kun mokoma boksereissa pysyy, enkä näe mitään sukkia tai muuta, niin kyllä se siitä, yritän vain olla miettimättä asiaa.

Binderi-ikävää

Vanhat binderit on kaivettu esille ja laitettu siistiksi kasaksi seuraavaa käyttäjää varten. Tai siis olivat siististi, kunnes kissat tulivat ja levittelivät binderit pitkin kämppää... Vähän minua harmittaa se, ettei binderit mene tavallaan niitä eniten tarvitseville, vaan ilmeisesti Kristian meinaa postittaa ne jollekin kaverilleen larppitarkoitukseen. Kaikki, ainakin viisi tai kuusi niitä minun muistaakseni on. Ehkä vain yritän tuon seikan sulkea mielestäni, kun ei Kristian muutenkaan minun käsittääkseni kauheasti muita transihmisiä tunne, ei ainakaan mitenkään läheisesti.
Mulla on kuitenkin tässä on jo pidemmän aikaa ollut sellainen omituinen fiilis, että haluaisin palata binderiaikaan. Kun binderit on jo melkein matkalla kauas pois sitä vain tajuaa, että "Hei, ne binderit on oikeasti historiaa. Ei niitä nytkään olla melkein vuoteen tarvittu, mutta ihan oikeasti niitä ei tarvita enää ikinä. Ei ole paikkoja, joihin ei saa koskea."
Luulen, että mulla on ikävä nimenomaan sitä, kun binderiaikaan oli jokin ns. "jännä alue", johon ei saa ihan kunnolla koskea, mutta jota voi yrittää varovasti totuttaa kosketukseen. Se piti jännitystä yllä ja jonkinlaista, miten sen sanoisi, alku-ujostelua, tuntui että vasta tutustuttiin toisiimme. Mie kun olen niin utelias ihminen, kun jotain kielletään niin totta kai se alkaa kiinnostaa. Ikinä en rintakehää saanut nähdä, viimeisenä päivänä ennen leikkausta olin huono tyttöystävä ja sain luvan puristaa paidan läpi. Ei ollut kivaa kummastakaan, mutta tulipahan tehtyä. Näihin aikoihin vuosi sitten olin saanut totutettua Kristianin olemaan sylikkäin pimeässä ilman paitaa, saatika sitten binderiä jonka kanssa se alkoi jossain vaiheessa minun kanssa nukkua. Sylikkäin oleminen muuttui aika nopeasti nukkumiseksi, kun yksinkertaisesti vain nukahdettiin ilman paitaa vahingossa, ja aamulla sitten peittoa tiukasti päälle. Jotenkin se tuntui loppuvan leikkauksen takia kesken, mie olisin halunnut tietää, että mihin tuo olisi ajan kanssa johtanut.

Pohjimmiltaan luulen, että binderi-ikävän taustalla voi olla myös tyytymättömyys meidän tämänhetkiseen suhteen tilaan. Aina ei mene hyvin ja arki puskee päälle, mikään ei ole kivaa eikä aina jaksa sanoa mukavasti. Seksiä ei harrasteta enkä mie sitä kaipaakaan, saatika sitten että sitä harrastettais joka päivä, kai mie sitten olen pihtari tai tässä on eron merkkejä luettavissa, ken tietää. Vuosi sitten kaikki oli hyvin, elettiin aika huolettomasti ns. sisäoppilaitosolosuhteissa, vaaleanpunaisia pilviä oli joka paikassa ja sitä seksiä harrastettiin useampaankin otteeseen päivän aikana. Näin silloin, kun binderiä vielä käytettiin. Ehkä se vain sitten symboloi mulle sitä kivaa vatsankutitteluaikaa...

Hämmennyksiä

Minua tässä hämmennettiin joku päivä, kun olin kaupassa. Näin siis siellä minun ohi kävelemässä kaksi naista - tai siis niin mie luulin. Toisella näistä kuitenkin oli melkein siiliksi vedetyt hiukset ja parta. Muuten tällä pyöreähköllä henkilöllä oli rinnat ja naiselliset kasvot. Minua vain hämmensi se ristiriita, kun en enää hetkessä tiennytkään, miten määritellä tuo henkilö. Onko hän parrakas nainen, onko hän mies? Mitä hän on? Oliko se sittenkin tekoparta? En tiedä ja sekös minua hämmensi.

Nimenomaan se ristiriitahan minua näissä asioissa hämmentää. Kristiankin hämmentää minua omalla ristiriitaisuudellaan, muuten miehekkäällä olemuksella, mutta sitten tulee lantio ja peniksettömyys. Nämä asiat monesti häiritsevät meidän seksielämää, vaikka itse Kristianille sanonkin, että ei vain huvita. Yksi esimerkki tällaisesta hetkestä oli, kun kerran katsoin Kristianin vatsaa ja lantiota ja hetken aikaa luulin olevani tekemisissä tytön kanssa. Pienen hetken ajan pystyin täysin kuvittelemaan olevani tytön seurassa, että jos vain haluaisin, voisin joku kerta kuvitella harrastavani seksiä tytön kanssa. No, en halua, mutta voisin kuitenkin. Halut joka tapauksessa meni siinä taas hetkeksi aikaa.
En aina itsekään pysty tähän ristiriitaisuuteen suhtautumaan neutraalisti vaikka haluaisin ja aiheesta on Kristianinkin kanssa puhuttu. Kristian sanoo ymmärtävänsä, mutta minulla on huono omatunto. Välillä ruoskin itseäni henkisesti, kun näin hämmennyn tuollaisista asioista enkä aina pysty hyväksymään niitä, vaikka täydessä tietoisuudessa itse olen transmiehen kanssa alkanut seurustella ja muuttanut yhteenkin. Ehkä tästä ajatuksesta pääsee ajan kanssa eroon..

Tässä päivityksessä ei ole paljoa päätä eikä häntää, koska kolmannenkaan kirjoituskerran en saanut ajatuksiani kunnolla kokoon. Odottakaamme siis parempia aikoja taas.