Elävä kirjasto

No, en mie sitten kyennytkään olemaan ihan hiljaa tammikuuhun asti. Tuli nimittäin mieleen sellainen asia kuin elävä kirjasto. Olen jo aika pitkään halunnut itsekin mukaan moiseen toimintaan, innostuin asiasta kun Kristian oli pari vuotta sitten kertomassa transsukupuolisuudestaan. Oli kuulemma ollut päivän lainatuin kirja ja oli ollut mukavaa ja positiivinen kokemus. Sitä ennen Kristian on myös joskus kauan sitten ollut elävänä kirjana, mutta silloin en ollut kuulemassa koko hommasta mitään.
Eli, nyt pari vuotta olen miettinyt itsekin elävään kirjastoon osallistumista, ensin mietin kauan että mikä kirja olisin. Tuntui vieraalta ja tyhmältä ajatukselta, että olisin "transmiehen tyttöystävä", mutta lopulta olen lämmennyt ajatukselle. Haluaisin sen yhden kokemuksen ja katsoa mitä hommasta tulee, vielä vain en ole asian eteen paljoa mitään tehnyt (suurimmaksi osaksi siksi, että minun mielestä elävällä kirjastolla on ihan tyhmät ja sekavat kotisivut joista ei selviä oikeastaan yhtään mitään ja hermo vain menee). Liityin kuitenkin elävän kirjaston postituslistalle, sitä kautta vissiin pitäisi jotain tietoa tulla tulevista elävistä kirjastoista. En tiedä, jään odottamaan mitä tuleman pitää ja tapahtuu. Ehkä ensi vuonna saan lisää selville ja pääsen mukaan touhuun, vaikka nyt taas tuntuu ehkä hiukan hölmöltä että olisin transmiehen tyttöystävänä mukana. Vai mitä sanotte?

NYT lupaan olla hiljaa ensi vuoteen asti, olkoon se vaikka ennenaikainen uudenvuodenlupaukseni ja ehkä saan sen pidettyäkin. Eli hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille tasapuolisesti. :)

Jouluun on vähän yli viikko

Kun kerta hiljaisuutta on kestänyt melkein kaksi kuukautta, on varmaan aikakin todeta, että vasta tammikuussa kirjoittelen taas lisää, jos siis saan ideaa. Olen kyllä yrittänyt kirjoittaa, mutta joko ideaa ei ole tullut, tai sitten jos onkin tullut niin en ole löytänyt sitä kuuluisan punaisen langan päätä.
Eli toisinsanoen hyvää joulua kaikille nyt jo ja pitäää kiva loma, ellen sitten keksi yllättäen jotain. :)
Jouluun liittyen sen verran, että ei. En ole kuvitellut, vaan on se äiti alkanut Kristianille lämmetä. Kovasti olisi jouluksi sen halunnut meille ja tarjoutui matkakulujakin maksamaan.

Pst, blogi täytty vähän päälle kaksi kuukautta sitten jo vuoden. En olisi uskonut että näin kauan tämä pystyssä pysyisi, mutta niin kävi. Se päälle tämä turhaakin turhempi kirjoitus on järjestyksessään 90. Välistä olen kyllä poistanut muutaman kirjoituksen, mutta luettavana on nämä 90 kirjoitusta. :)

Lukemista?

Haluaisikohan joku mahdollisesti vinkata omasta tai lukemastaan blogista?
Mulle käy aina niin, että kun alan lukemaan jotain, niin se joko a) hiljenee tai b) poistetaan kirjoittajan toimesta. Tällä hetkellä lukulistalla on kaksi blogia, joista toinen on ollut hiljainen parisen kuukautta...

Transaiheisia tai jotain muuta, samapa tuo. Vaikka en mie kyllä kakkuja leivo kuin kerran vuodessa saatikka sitten ole hevosista kiinnostunut... Mutta kuitenkin.
Kiitos jos joku vinkkailee tähän tai yksityisesti. :)

Avointa, mutta silti niin piilossa

Vähän olen alkanut nyt miettiä, että olenkohan paljastanut Kristianista liikaa koulussa. Meidän ryhmä on aika avoin kaikenlaisista asioista, ja ihan asiallisissa yhteyksissä olen tullut maininneeksi jotain mm. Kristianin testosteronihoidoista ja että se on käynyt "edellisen leikkauksen korjausleikkauksessa" yms. Tällaisia tilanteita siis ovat vaikka sellaiset keskustelut, kun ollaan puhuttu jotain sairauksista tai suurista stressinaiheuttajista. Ja ennen kuin kukaan sanoo mitään, niin kyllä, olen keskustellut Kristianin kanssa aiheesta ja se on sanonut, ettei sitä haittaa jos näitä puhun mikäli transtausta ei tule ilmi.
Olen yrittänyt pitää asiat mahdollisimman ympäripyöreinä ja antaa muuta diagnoosia Kristianin vaivalle, mutta ehkä sitten joku niistä, joiden kanssa olen puhunut henkeviä, osaa laskea 1+1=12, mikä ei tietenkään ole toivottavaa. No, en kuitenkaan ole mitään transjutuista kellekään puhunut enkä tietääkseni pahemmin sivunnutkaan, joten se ehkä lieventää tätä asiaa.
Varmaan nyt sitten lopetan tällaisten puhumisen, yritän vastaisuudessakin pitää transasiat itselläni enkä kerro Kristianin vaivoista enempää, vaikka kuinka mieli tekisi. Välillä vain haluaisin niin kovasti, että olisi joku, jolle puhua tästä ja joka mahdollisesti kyselisi, saisi vähän taas asioita päässä asetettua ja käsiteltyä. Kuitenkaan ei ole minun tehtävä kertoa Kristianin taustoista kellekään ilman Kristianin itsensä lupaa, ja tuntuu ettei ketään kaveria, joka tietää tästä transasiasta, kiinnosta kuunnella minun juttuja. Sama vanha murhe aina vain seuraa. :/

Chicks with dicks

Katsoin viime yönä taas Sexceteraa sivusilmällä ja täytyi todeta tuota 90-luvun jaksoa katsoessa, että aiheet kiertävät moneen otteeseen. Aika monessa jaksossa on sm-juttuja, bondagea, parinvaihtoa/polyamoriaa ja kyllä, transseks-- anteeksi, transsukupuolisia.
Lähinnä nuo transjutut keskittyvät "chicks with dicks" -yhtälöön, kerran Buck Angel oli mukana tekemässsä erittäin transpornoa transnaisen kanssa. Ja se jos mikä oli liian mind fuck -hetki minulle. No kuitenkin, aina ja joka kerta, kun olen nähnyt jonkin erin transreportaasin, niin polttava kysymys on ollut "Saavatko he sen pystyyn?" Nauratti oikein eilen, kun vuosien jälkeen uudemmissa jaksoissakin sitten kysellään ihan samaa asiaa. :D
Aihe tosiaan on ilmeisesti aina muodissa, oli sitten kyse Sexceterasta tai jostain muusta ohjelmasta tai foorumista yms. Ihan positiivisesti yllättynyt olin kuitenkin tuosta 90-luvun jaksosta, kun vaikka se kuinka olikin niin pornoa ja paljastelua, niin kerrankin, KERRANKIN, se transsukupuolinen nainen (joku Vanity) vaikutti ihan fiksulta ihmiseltä. Ja juontajasta jäi ihan hyvä mieli, kun ensin siitä tuli aina machoheterovaikutelma, mutta kuitenkin tämä veti itsekin naisvermeet päälle ja loppuspiikeissä sanoi, että Vanity oli ihan normaali ihminen. Jotenkin niissä uudemmissa jaksoissa sillä chicks with dicks -asialla retostellaan enemmän.
Täytyi kuitenkin tuon transjutun jälkeen jälleen kerran todeta, että kyllä, transnaiset ovat mulle edelleen aivan liian hämmentäviä. En sitten tiiä, että olenko vain niin tottunut Kristianiin että sen ristiriita ei enää tunnu niin omituiselta. Varmaan.

Leikkausjälki, joka ei miellytä

Nyt on taas vaikea käsittää Kristianin aivoituksia parissakin asiassa.
Ensinnäkin nyt ollaa päästy tutkimaan paranevaa rintakehää, jossa ei juurikaan arpia näy, paikallispuudutuksella tehdyssä leikkauksessa ihoa poistettiin nännien ympäriltä. Ei se leikkaus kuitenkaan kauheasti näytä parantaneen tuota rinnan ulkonäköä. Oikea puoli roikkuu edelleen jonkin verran ja vaikka luultiin, että lääkäri olisi saanut vasemmalta puolelta kuopan pois (arpikudos veti ihoa kuopalle), niin näyttää kuoppa tulleen ainakin jonkin verran takaisin. Niin ja kyllä siellä vasemmallakin se nänni taisi roikkua vähän.
Surettaa Kristianin puolesta ja ärsyttää samalla vähän, kun se ei voi puhua tuosta asiasta vaikka tietää, että kyllä se voi mulle puhua ihan mistä tahansa. Jos jotain rintakehään liittyvää tulee puheeksi, niin heti sillä on surkea ilme kasvoilla, mutta silti en ole siitä oikein saanut kauheasti irti. Kyllä se puhumattomuuttaan kommentoinut sen verran, että hällä ei kuulemma saisi olla paha mieli tuosta kun on muuten päässyt niin helpolla kaikesta ja joillain muilla transihmisillä prosessi on kauhean hankala. Ei auta yhtään, vaikka kuinka sanoisi että kun se Kristianin oma prosessi on sen oma prosessi eikä kenenkään muun ja kyllä saa olla surullinen epätyydytävästä leikkauksen lopputuloksesta jos siltä tuntuu.
Sitä Kristian ei tiennyt, että vieläkö tuo meinataan leikata eikä se oikein sitäkään tiennyt, että pitääkö sen käydä näyttämässä tuota jälkeä vielä Helsingissä... Mutta noh, ehkä se joskus selviää. Taisi se kuitenkin puhua, että sitten kun ollaan työelämässä ja on tarpeeksi rahaa, niin se haluaisi käydä yksityisellä korjaamassa rintakehän kuntoon. En estele, jos se tekee Kristianin onnelliseksi niin kyllä se minulle käy.

Toinen asia... Meillä on mennyt nyt hetken aikaa tosi hyvin parisuhteessa. Ehkä liiankin hyvin, koska kun heitin jotain sormusläppää Kristianille, niin se tuntui olevan aika tosissaan että "Pitäisikö mennä ostamaan?"
No ei pitäisi, häät olisivat vasta aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua ja haluan, että meillä muutenkin olisi ollut pidemmän aikaa asiat hyvin, kuin nyt jokusen viikon.
Ehkä Kristian joskus vielä järkeentyy, vaikka epäilen kyllä. Järkeilee vain ihan väärissä asioissa, kuten kolmannen kissan hankkimisessa.

Hoitsu ja muuta

Hih, Kristian oli kuulemma viimeisimmällä pistosreissullaan ensimmäisen kerran Sustanonin pistäneelle hoitajalle saanut selvittää, miksi se joutuu käyttämään testosteronilääkityksiä. Oli kuulemma ollut positiivinen vastaanotto ja hoitaja oli kysellyt mielenkiinnolla asioista. :)

Asiasta kukkaruukkuun, meillä menee nyt vihdoin paremmin. Nyt on mennyt jonkin aikaa ilman, että ollaan oikeasti riidelty ihan kauheasti ja että oltaisiin oltu jo eroamassa, itse asiassa olo Kristianin lähettyvillä on ollut varsin hyvä. Pussailu, halailu ja muu läheisyys ei ole ollut niin kauhea peikko kuin aiemmin, vaikka ei meillä edelleen seksiä olekaan. Ehkä sitten jossain välissä, kunhan tätä on jatkunut pidempään, ollaan taas valmiita seksiinkin. :)