Näin mie sanoin meidän kissalle, joka kävi tänään pähkinänärkijällä. Kristian vieressä liikuttui ja sanoi:
"Olipa se nätisti sanottu."
Todellisuudessa mie sanoin "Jaa no, voisin kirjoittaa pojun pallien poistosta kun sie tiiät ettei aina tarvitse palleja ollakseen oikea mies."
Lyhyesti:
Ollaan kauan ennen kissojen tuloakin päätetty, että ne leikkautetaan vaikka mikä olisi. Kristianilla ei ole tätä ns. "tosimiesten" asennetta, että eihän kissalta voi pähkinöitä särkeä kun eihän se sitten ole kissan elämää, mies kun tarvitsee miehiset avunsa. Ja sitten tätä näennäistä "kyllä minä miehenä tiedän, ettei poikakissaa leikata kun se haluaa olla tosimies" -sympatiointia käytetään verukkeena kissan leikkaamattomuudelle. Onneksi, kuten sanoin, tämä piirre puuttuu Kristianilta. Tässä huushollissa ollaan miehiä ilman miehisiä avujakin, vaikka enemmän meidän vauva on... No, vauva eikä mies. Ikuisesti.
