Kristian kävi tänään terveyskeskuksessa, viisi putkiloa verta otettiin. "Vain" viisi, viimeksi otettiin seitsemän. Huhtikuun lopulla sitten puoltoistavuotistarkastus Helsingissä. Miehän en ole koko käyntiä muistanut muuten kuin "No joskus sitten keväällä on joku käynti", hetken aikaa muistanut että se liittyis vihdoin ja viimein hetun vaihtoon ja sitten unohtanut. Onhan sekin ihan tärkeää että katsotaan, onko Kristianin terveys testojen myötä kohdallaan, mutta enemmän mie sitä hetua odotan. Periaatteessa sen olisi pitänyt vaihtua kai syksyllä, mutta ilmeisesti Kristianin hetunvaihtopaperientiiäasiat on päätyny johonki roskikseen. Mie oon kovasti yrittäny että se soittais perään ja vaatis että asiat alkais rullata, mutta ei. Tyttöystävää ei kuunnella, ja mie kun luulin että tämä olisi ollut Kristianille tärkeä asia.
Itteäki turhauttaa kun tämä hetunvaihdosvaihe prosessista pitkittyy ja pitkittyy. Vaikka kuinka itse tiedän asuvani avoliitossa (hyi, miten aikuisen kuuloinen sana), niin silti tieto siitä, että kelan papereissa ja muutenkin ei olla. Paperilla ollaan kämppiksiä, ja jos vain hetua tuijotettaisiin niin lesbopariksi luettais. Sinänsähän sillä hetulla ei ole mitään väliä, mutta kun sitä alkaa miettiä tarkemmin, ja miettii ja miettii vaihtumisen pitkittymistä, niin yhtäkkiä se omassa pienessä mielessä onkin suuri ja tärkeä juttu. Vaikka naimisiin ei olla menossa vielä aikoihin, niin kuitenkin välillä mietin, ettei me mitään avioliittoa vielä saataisi vaan rekisteröity parisuhde.
Ärsyttää elää lesbossa heterosuhteessa, jos sen näin rumasti haluaa sanoa.
