"Voitte koittaa haastaa itsenne ja miettiä omia ominaisuuksianne, jotka olisivat enempi eduksi vastakkaisen sukupuolen edustajana."
Näin sanoi Ami omassa blogissaan ja minähän sitten kilttinä tyttönä tottelen. En sitten tiiä onko näistä asioista mitään etua, mutta mietin nyt kuitenkin jotain miehekästä itsestäni.
Pomo tässä yks kerta sanoi, että mulla on "miehinen asenne työhön", eli minusta ei olisi esimerkiksi kosmetologiksi valkoisessa takissa kynsiä näpräämään ja kyselemään, että "Laitetaanko tänään vaikka vähän tällaista kimalletta? Voi vitsi kun tää vaaleanpunainen korostaa sinun ihon kuulautta" jne. (Todellisuudessa en oikein tiiä mitä kosmetologit tekee, mutta tuollaista sen kuviteltiin olevan, kuten leffoissa.) Mie sotken käteni kauhean mielelläni ja kannan ylpeänä jokaista maalitahraa ja viikon kestävää mustaa sävyä kynsinauhoissa ja muualla käsissä. Tänään tosin eilen syödessä käydessä vähän mietin, että voisihan sitä siistimpikin olla...
Joka tapauksessa tykkään ahertaa ja puurtaa, eikä raskaampikaan työ ole minulle painajaista. Joidenkin mielestä olen vähän omituinen siksi, tai tällaisen käsityksen mie ainakin olen saanut.
(Tiputinpa tässä välissä muuten Kristianin vanhan läppärin aika pahasti lattialle. Vielä ei mitään vikaa näy tai kuulu, muuta kuin jokin osa lähti irti... Ei vissiin ollut tärkeä. Toivottavasti.)
En nyt tiiä onko tämä eduksi, mutta kun on kyse tv-sarjoista (ja vielä sitäkin enemmän mangassa ja animessa ilmenee), niin tykkään selkeästi enemmän mäiskinnästä ja toiminnasta. Kristian tykkää ainakin animen osalta kaikesta romanttisesta siirapista ja taikatyttösarjoista, mutta sitten mie tulen ja isken pöytään Battle Royalea, Dexteriä ja kaikkea muuta vastaavaa.
Viehtymys naissukupuoleen. Joskus kieltentunneilla harjoiteltiin "jos olisin" -lauserakennetta, ja minun kohdalle sattui "jos olisin mies." Opettaja hämmentyi kovasti, kun sanoin opiskelemallani kielellä "Jos olisin mies, pitäisin naisista hyvin paljon", ei selkeästikään ymmärtänyt minun huumoria.
Naisia voisi olla huomattavasti helpompi löytää, vaikka toisaalta en erityisemmin välitäkään ns. "tosi heteronnököisistä" naisista. En nyt vain jaksa alkaa määritellä, mitä ne sellaiset on. Miehenä voisinkin pitää. Rinnatkin on kivoja, joten rintojen vertailuun voisi löytyä muutakin seuraa kuin Jokeri. Näin ainakin luulen.
Ns. "multitaskaus" ei oikein luonnistu, ainakaan jos kyse on töissä olosta. Töissä on pikkuhiljaa ollut ihan pakko sanoa ihan ääneen, että "Teen tämän asian nyt, kysyn vähän ajan päästä mitä minun piti tuon kanssa tehdä." Monesti myös asiakkaille tulee sanottua "Odotas hetki, teen tämän nopeasti sulle ja katsotaan sitten tuota toista asiaa", ja sitten selitän etten ole oikein kunnon nainen vissiin. :D Yleensä mulle nauretaan siinä vaiheessa ja sanotaan että asia okei, ei mitään hätää.
Kyllä minua nytkin tosiaan ymmärretään kun asian selitän, mutta ehkä miehenä saisin enemmän ymmärrystä selittelemättäkin. ;)
Sori Ami, mutta nyt muistui mieleen jotain mistä olit aiemmin puhunut blogissasi, eli miesten vaatteet. Ehkä mulle kuitenkin annetaan anteeksi se, että tykkään niistä miesten vaatteista kovin, kun en kerta ole ns. "neitityttö" tekokynsineen ja ripsipidennyksineen?
Minun farkkuvarasto esimerkiksi on viime vuodet koostunut lähinnä miesten farkuista, eikä suinkaan tästä kaiketi pari vuotta kestäneestä boyfriend cut -tyttöjen farkuista. Kovalla työllä olen löytänyt miesten farkuistakin muutamat sopivat ja istuvat, ja mielessäni itkin verta kun viime kuussa lankesin ja ostin naisten farkut. Levikset, 501-malliset. Vihaan stretch-kangasta, sitä kun on kaikissa naisten farkuissa ja se venyy muodottomaksi parissa päivässä, vaikka myyjätädit kuinka väittää ettei se niin tee.
Niin siis piti sanoa, että miehenä hyötyisin tuosta sen verran, että olisi tietenkin miehen kroppa, eikä sitä istuvuutta tarvitsisi miesten vaatteista sovittaa kymmenistä ja taas kymmenistä vaihtoehdoista. T-paitojen kaula-aukko on kovin kurja, kun se tissien takia siirtyy aika kuristavaksi useimmissa paidoissa. Yleensä vielä niissä kaikkein hienoimmissa.
Kakarana minun aggressiivisuutta olisi saatettu enemmän antaa anteeksi, että "pojat on poikia ja pojat tappelee poikien kanssa", nyt tyttönä kun minua katsottiin aina ihan friikkinä. Eihän tytöt tappele melkein verissä päin poikien kanssa. Tai en tiiä, vähän vaikea tietenkin sanoa että olisiko se lapsuus sittenkään ollut sen erilaisempi tappelevana poikana kuin tappelevana tyttönä. Jotenkin vain on sellainen olo, että pojille annetaan tappelu melko pitkälle helpommin anteeksi, kuin mitä tytöille. Kuten sanoin - tytöt ei tappele.
Enempää ei nyt oikein tule mieleen, mutta olihan tuossakin varmasti tarpeeksi.
Loppukevennyksenä mainittakoon, että kesäisin minulla on oikein komeat viikset, jotka muodostuvat pisamista. Valitettavasti minun pisamat keskittyvät kevyesti nenän päälle ja käsivarsille, ja ainakin ennen on melko voimakkaasti "viiksialueelle". Kerron toki, jos tämä onkin tänä kesänä muuttunut.
