Huh, sanottakoon nyt, että olen iloinen kun Kristian käy testonsa terveyskeskuksessa piikityttämässä. Tai siis käy sitten, kun se Sustanonia saa (mitä kuulemma ainakin jostain saa, mutta luulenpa että Kristian on hukannut reseptinsä...). Luin siis äsken piikityksistä ja jo se teki pahaa. Minullehan ei suinkaan riitä se, että viikkoa ennen viisaudenhampaiden repimistä itkin, että "Sitten minuun pistetään puudutetta piikillä", vaan tosiaan huippailee ja meinaan oksentaa jo muiden piikeistä.
Alunperin, kun Kristian Sustanonit aloitti, meinasin että minut voi opettaa pistämään, kun kerran meinaan hoitoalalle hakeutua opiskelemaan (höhö, en todellakaan hae). Onneksi Kristian osasi pelätä niitä kertoja, kun mie olen sille suuttunut, eikä sitä lähdetty opettelemaan. Luultavasti, jos Kristian testojaan kotona pistäisi, niin minun pitäisi joko olla jo tyyliin nukkumassa, tai vähintään toisessa päässä meidän asuntoa. Mielellään tietenkin poissa koko kämpästä, jolloin Kristian pistäisi testot minun tietämättä jossain vaiheessa. Huh, vaikea käsittää miten Kristian sen kestää, mulla tekee vieläkin pahaa..
Kaikki nyt tykkää ihan kauheasti, kun minun suurin ilonaihe transtaustattomuudessani on se, ettei minun tarvitse piikittää itseäni. :D Mutta hei, kuka minun itkuparkuhysteriaa parin-kolmen viikon välein kestäisi...
Niin joo, tosiaan. Pariltakin taholta olen taas Sustanonin saatavuudesta kuullut, itse odotan Kristianin testovaihdosta innolla. Viikonloput on vähän kurjia, kun herätään myöhään, käydään suihkussa parin tunnin päästä, ja siinä vaiheessa, kun panettaisi, kello on vasta seitsemän ja vielä pitäisi kolme tuntia odottaa. No ei, ihan muuten vain mielenkiinnosta haluan vain nähdä, tekeekö Sustanoniin paluu mitään muutosta geeliin nähden.
Pidetään nyt peukkuja pystyssä reseptin löytymisen puolesta.
