Elävä kirjasto

No, en mie sitten kyennytkään olemaan ihan hiljaa tammikuuhun asti. Tuli nimittäin mieleen sellainen asia kuin elävä kirjasto. Olen jo aika pitkään halunnut itsekin mukaan moiseen toimintaan, innostuin asiasta kun Kristian oli pari vuotta sitten kertomassa transsukupuolisuudestaan. Oli kuulemma ollut päivän lainatuin kirja ja oli ollut mukavaa ja positiivinen kokemus. Sitä ennen Kristian on myös joskus kauan sitten ollut elävänä kirjana, mutta silloin en ollut kuulemassa koko hommasta mitään.
Eli, nyt pari vuotta olen miettinyt itsekin elävään kirjastoon osallistumista, ensin mietin kauan että mikä kirja olisin. Tuntui vieraalta ja tyhmältä ajatukselta, että olisin "transmiehen tyttöystävä", mutta lopulta olen lämmennyt ajatukselle. Haluaisin sen yhden kokemuksen ja katsoa mitä hommasta tulee, vielä vain en ole asian eteen paljoa mitään tehnyt (suurimmaksi osaksi siksi, että minun mielestä elävällä kirjastolla on ihan tyhmät ja sekavat kotisivut joista ei selviä oikeastaan yhtään mitään ja hermo vain menee). Liityin kuitenkin elävän kirjaston postituslistalle, sitä kautta vissiin pitäisi jotain tietoa tulla tulevista elävistä kirjastoista. En tiedä, jään odottamaan mitä tuleman pitää ja tapahtuu. Ehkä ensi vuonna saan lisää selville ja pääsen mukaan touhuun, vaikka nyt taas tuntuu ehkä hiukan hölmöltä että olisin transmiehen tyttöystävänä mukana. Vai mitä sanotte?

NYT lupaan olla hiljaa ensi vuoteen asti, olkoon se vaikka ennenaikainen uudenvuodenlupaukseni ja ehkä saan sen pidettyäkin. Eli hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille tasapuolisesti. :)

Jouluun on vähän yli viikko

Kun kerta hiljaisuutta on kestänyt melkein kaksi kuukautta, on varmaan aikakin todeta, että vasta tammikuussa kirjoittelen taas lisää, jos siis saan ideaa. Olen kyllä yrittänyt kirjoittaa, mutta joko ideaa ei ole tullut, tai sitten jos onkin tullut niin en ole löytänyt sitä kuuluisan punaisen langan päätä.
Eli toisinsanoen hyvää joulua kaikille nyt jo ja pitäää kiva loma, ellen sitten keksi yllättäen jotain. :)
Jouluun liittyen sen verran, että ei. En ole kuvitellut, vaan on se äiti alkanut Kristianille lämmetä. Kovasti olisi jouluksi sen halunnut meille ja tarjoutui matkakulujakin maksamaan.

Pst, blogi täytty vähän päälle kaksi kuukautta sitten jo vuoden. En olisi uskonut että näin kauan tämä pystyssä pysyisi, mutta niin kävi. Se päälle tämä turhaakin turhempi kirjoitus on järjestyksessään 90. Välistä olen kyllä poistanut muutaman kirjoituksen, mutta luettavana on nämä 90 kirjoitusta. :)

Lukemista?

Haluaisikohan joku mahdollisesti vinkata omasta tai lukemastaan blogista?
Mulle käy aina niin, että kun alan lukemaan jotain, niin se joko a) hiljenee tai b) poistetaan kirjoittajan toimesta. Tällä hetkellä lukulistalla on kaksi blogia, joista toinen on ollut hiljainen parisen kuukautta...

Transaiheisia tai jotain muuta, samapa tuo. Vaikka en mie kyllä kakkuja leivo kuin kerran vuodessa saatikka sitten ole hevosista kiinnostunut... Mutta kuitenkin.
Kiitos jos joku vinkkailee tähän tai yksityisesti. :)

Avointa, mutta silti niin piilossa

Vähän olen alkanut nyt miettiä, että olenkohan paljastanut Kristianista liikaa koulussa. Meidän ryhmä on aika avoin kaikenlaisista asioista, ja ihan asiallisissa yhteyksissä olen tullut maininneeksi jotain mm. Kristianin testosteronihoidoista ja että se on käynyt "edellisen leikkauksen korjausleikkauksessa" yms. Tällaisia tilanteita siis ovat vaikka sellaiset keskustelut, kun ollaan puhuttu jotain sairauksista tai suurista stressinaiheuttajista. Ja ennen kuin kukaan sanoo mitään, niin kyllä, olen keskustellut Kristianin kanssa aiheesta ja se on sanonut, ettei sitä haittaa jos näitä puhun mikäli transtausta ei tule ilmi.
Olen yrittänyt pitää asiat mahdollisimman ympäripyöreinä ja antaa muuta diagnoosia Kristianin vaivalle, mutta ehkä sitten joku niistä, joiden kanssa olen puhunut henkeviä, osaa laskea 1+1=12, mikä ei tietenkään ole toivottavaa. No, en kuitenkaan ole mitään transjutuista kellekään puhunut enkä tietääkseni pahemmin sivunnutkaan, joten se ehkä lieventää tätä asiaa.
Varmaan nyt sitten lopetan tällaisten puhumisen, yritän vastaisuudessakin pitää transasiat itselläni enkä kerro Kristianin vaivoista enempää, vaikka kuinka mieli tekisi. Välillä vain haluaisin niin kovasti, että olisi joku, jolle puhua tästä ja joka mahdollisesti kyselisi, saisi vähän taas asioita päässä asetettua ja käsiteltyä. Kuitenkaan ei ole minun tehtävä kertoa Kristianin taustoista kellekään ilman Kristianin itsensä lupaa, ja tuntuu ettei ketään kaveria, joka tietää tästä transasiasta, kiinnosta kuunnella minun juttuja. Sama vanha murhe aina vain seuraa. :/

Chicks with dicks

Katsoin viime yönä taas Sexceteraa sivusilmällä ja täytyi todeta tuota 90-luvun jaksoa katsoessa, että aiheet kiertävät moneen otteeseen. Aika monessa jaksossa on sm-juttuja, bondagea, parinvaihtoa/polyamoriaa ja kyllä, transseks-- anteeksi, transsukupuolisia.
Lähinnä nuo transjutut keskittyvät "chicks with dicks" -yhtälöön, kerran Buck Angel oli mukana tekemässsä erittäin transpornoa transnaisen kanssa. Ja se jos mikä oli liian mind fuck -hetki minulle. No kuitenkin, aina ja joka kerta, kun olen nähnyt jonkin erin transreportaasin, niin polttava kysymys on ollut "Saavatko he sen pystyyn?" Nauratti oikein eilen, kun vuosien jälkeen uudemmissa jaksoissakin sitten kysellään ihan samaa asiaa. :D
Aihe tosiaan on ilmeisesti aina muodissa, oli sitten kyse Sexceterasta tai jostain muusta ohjelmasta tai foorumista yms. Ihan positiivisesti yllättynyt olin kuitenkin tuosta 90-luvun jaksosta, kun vaikka se kuinka olikin niin pornoa ja paljastelua, niin kerrankin, KERRANKIN, se transsukupuolinen nainen (joku Vanity) vaikutti ihan fiksulta ihmiseltä. Ja juontajasta jäi ihan hyvä mieli, kun ensin siitä tuli aina machoheterovaikutelma, mutta kuitenkin tämä veti itsekin naisvermeet päälle ja loppuspiikeissä sanoi, että Vanity oli ihan normaali ihminen. Jotenkin niissä uudemmissa jaksoissa sillä chicks with dicks -asialla retostellaan enemmän.
Täytyi kuitenkin tuon transjutun jälkeen jälleen kerran todeta, että kyllä, transnaiset ovat mulle edelleen aivan liian hämmentäviä. En sitten tiiä, että olenko vain niin tottunut Kristianiin että sen ristiriita ei enää tunnu niin omituiselta. Varmaan.

Leikkausjälki, joka ei miellytä

Nyt on taas vaikea käsittää Kristianin aivoituksia parissakin asiassa.
Ensinnäkin nyt ollaa päästy tutkimaan paranevaa rintakehää, jossa ei juurikaan arpia näy, paikallispuudutuksella tehdyssä leikkauksessa ihoa poistettiin nännien ympäriltä. Ei se leikkaus kuitenkaan kauheasti näytä parantaneen tuota rinnan ulkonäköä. Oikea puoli roikkuu edelleen jonkin verran ja vaikka luultiin, että lääkäri olisi saanut vasemmalta puolelta kuopan pois (arpikudos veti ihoa kuopalle), niin näyttää kuoppa tulleen ainakin jonkin verran takaisin. Niin ja kyllä siellä vasemmallakin se nänni taisi roikkua vähän.
Surettaa Kristianin puolesta ja ärsyttää samalla vähän, kun se ei voi puhua tuosta asiasta vaikka tietää, että kyllä se voi mulle puhua ihan mistä tahansa. Jos jotain rintakehään liittyvää tulee puheeksi, niin heti sillä on surkea ilme kasvoilla, mutta silti en ole siitä oikein saanut kauheasti irti. Kyllä se puhumattomuuttaan kommentoinut sen verran, että hällä ei kuulemma saisi olla paha mieli tuosta kun on muuten päässyt niin helpolla kaikesta ja joillain muilla transihmisillä prosessi on kauhean hankala. Ei auta yhtään, vaikka kuinka sanoisi että kun se Kristianin oma prosessi on sen oma prosessi eikä kenenkään muun ja kyllä saa olla surullinen epätyydytävästä leikkauksen lopputuloksesta jos siltä tuntuu.
Sitä Kristian ei tiennyt, että vieläkö tuo meinataan leikata eikä se oikein sitäkään tiennyt, että pitääkö sen käydä näyttämässä tuota jälkeä vielä Helsingissä... Mutta noh, ehkä se joskus selviää. Taisi se kuitenkin puhua, että sitten kun ollaan työelämässä ja on tarpeeksi rahaa, niin se haluaisi käydä yksityisellä korjaamassa rintakehän kuntoon. En estele, jos se tekee Kristianin onnelliseksi niin kyllä se minulle käy.

Toinen asia... Meillä on mennyt nyt hetken aikaa tosi hyvin parisuhteessa. Ehkä liiankin hyvin, koska kun heitin jotain sormusläppää Kristianille, niin se tuntui olevan aika tosissaan että "Pitäisikö mennä ostamaan?"
No ei pitäisi, häät olisivat vasta aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua ja haluan, että meillä muutenkin olisi ollut pidemmän aikaa asiat hyvin, kuin nyt jokusen viikon.
Ehkä Kristian joskus vielä järkeentyy, vaikka epäilen kyllä. Järkeilee vain ihan väärissä asioissa, kuten kolmannen kissan hankkimisessa.

Hoitsu ja muuta

Hih, Kristian oli kuulemma viimeisimmällä pistosreissullaan ensimmäisen kerran Sustanonin pistäneelle hoitajalle saanut selvittää, miksi se joutuu käyttämään testosteronilääkityksiä. Oli kuulemma ollut positiivinen vastaanotto ja hoitaja oli kysellyt mielenkiinnolla asioista. :)

Asiasta kukkaruukkuun, meillä menee nyt vihdoin paremmin. Nyt on mennyt jonkin aikaa ilman, että ollaan oikeasti riidelty ihan kauheasti ja että oltaisiin oltu jo eroamassa, itse asiassa olo Kristianin lähettyvillä on ollut varsin hyvä. Pussailu, halailu ja muu läheisyys ei ole ollut niin kauhea peikko kuin aiemmin, vaikka ei meillä edelleen seksiä olekaan. Ehkä sitten jossain välissä, kunhan tätä on jatkunut pidempään, ollaan taas valmiita seksiinkin. :)

Pikkukaverin kuolema

Huomioittehan, että tämä postaus sisältää kuvan jätkyttävästä kohtalosta, joka saattaa olla haitaksi herkimpien mielelle.

Lopun alkua ennusteltiin jo kuukausia sitten, kun pikkukaveri alkoi osoittaa kuolion merkkejä. Ilmeisesti Kristian oli laittanut raukan liian kovalle käytölle (:D) nyt syksyn mittaan ja vähitellen pikkukaveri alkoi uhkaavasti sinertää.
No, nyt sitten viikko vai kaksi sitten Kristian tuli aika järkyttyneenä kylppäristä ja aika kauan esitteli ja puhui siitä, kun pikkukaveri oli alkanut hajota osiin. Silloin penisosa ja kivekset eivät olleet ihan niin irrallaan toisistaan kuin mitä nyt kuvassa näkyy, vaan pikkukaverissa oli vain pieni "viilto". Nyt sitten viime viikonlopun kunniaksi pikkukaveri päätti kosahtaa täysin, ilmeisesti Kristian on jo kuitenkin tilannut uuden. Hyvä, se on vaikuttanut aika orvolta ilman packeriä housuissaan. :/

Järkyttävää, eikö totta?

Ihme kyllä mie itse olen nyt tykännyt kun Kristianilla ei vaihteeksi ole housuissa mitään "ylimääräistä". :o Ehkä se on se, että nyt Kristian ei ole päässyt niin vaateliaan oloisesti pökkimään minua sillä pikkukaverillaan kun olen vaikka pessyt hampaita...

Puhetta

Sain puhuttua tässä yks päivä Kristianin kanssa asioista ja varsinkin selvitettyä tuota minun Transkilpi-tekstissä mainitsemaa asiaa. Sitä niin, että Kristian aina vetoaa eropuheiden aikana siihen, että kun hän on tras niin ei voi saada ketään jne..
Kristian itse sanoi, ettei se ole sitä tajunnut, että miten se asiansa sanoo. Kuulemma ei ole tarkoittanut sitä niin, että syyllistäisi ja suojautuisi transtaustansa taakse. En sitten tiedä, luultavasti näin onkin. Lupasi se parantaa tapansa, toivottavasti nyt ihan oikeasti lakkaa puhumasta tuolla tavalla kuin aiemmin sanoin. Ahdistaa vain ajatuskin siitä, että minun pitäisi olla Kristianin kanssa vain siksi, että kun se on trans jne jne jne...

Turvottaa

Eilen otettiin lippulappuset pois ja noh, toivottavasti "viat" johtuvat vain leikkauksen jälkeisestä turvotuksesta. Vasen puoli, josta toden totta oli kuoppa saatu pois, näytti nyt siltä, kuin se olisi ihan pienen pieni naisen rinta, ja oikea puoli näytti vieläkin roikkuvan aavistuksen.
Eilisaamun kauhean kipuilun jälkeen päästiin Kristianin kanssa käymään kaupungilla tosiaan, minun taakaksi jäi kantaa 15 kilon kissanhiekkasäkki autoon ja sieltä sisälle. Ja lopulta tässä touhussa kuitenkin kävi niin, että kun mie olin ottanut vapaata jäädäkseni hoitamaan Kristiania, niin nyt mie olenkin se hoidettava. Ihan kauhea flunssa iski, en tykkää, mutta onneksi Kristian käy ostamassa särkylääkettä ja kurkkupastilleja sen jälkeen kun on käynyt piikillä. Toisinsanoen jos tämä lyhykäinen postaus on vailla päätä ja häntää, niin syytän siitä flunssaa.

Pari haapaa

Kristian kävi eilen Helsingissä pienessä operaatiossa, jossa poistettiin sitä ylimääräistä ihoa paikallispuudutuksen voimin. :) Vielä ei olla otettu lappuja pois, mutta myöhemmin sitten. Jonkin verran on kyllä verta vuotanut lappujen läpikin, toivottavasti ei nyt ole kovin pahassa kunnossa ne haavat.
Mie itse olen tänään kotona myös, alunperin Kristianin apuna, mutta nyt mulla onkin flunssa... No, kuitenkin, kipuja tuntuu olevan ja eilen rahtasin Kristianille jatkuvasti Ibumaxia kun se ei saanut reseptiä mihinkään vahvempiin kipulääkkeisiin. Ongelmallinen asia ovat myös meidän kaksi kissaa, jotka aamun aikana kerkesivät pariinkin otteeseen hyppimään kipeän rintakehän päälle. Koko ajan on pitänyt yrittää huitoa niitä pois Kristianin rintakehän läheltä, ne kun ovat tottuneet että kun me maataan sängyllä, niin silloin erityisesti saa tulla vatsan ja rinnan päälle tassuttelemaan.
Tosiaan, myöhemmin päivällä tai illalla viimeistään otetaan nuo laput pois ja katsotaan, että miltä näyttää. Lääkäri oli sanonut, että oli saanut vasemmalla puolen olevan kuopan pois, mikä johtui arpikudoksesta, odotan innolla miltä näyttää. :)

Transkilpi

Lomalla sain puhua yhden minun ja Kristianin yhteisen kaverin kanssa, joka tosin on ehkä enemmän "minun kaveri", jos niin voi sanoa. Puhuttiin tästä minun ja Kristianin suhteen tilasta ja kaikesta muustakin ja siinä sitten tämä kaveri sai tiivistettyä mulle sen, mitä en ole saanut selvennettyä itselleni. Olen Kristianille jonkinlainen ihmiskilpi, turva ja tuki, johon voi luottaa vaikka olisin kuinka paska tyttöystävä tahansa. Tärkeintä minussa on, että olen se tyttöystävä.
Monesti näiden vaikeiden kuukausien aikana kun ollaan puhuttu ja keskusteltu, ja mie olen ollut jo jättämässä Kristianin ja sanonut, etten rakasta sitä, on Kristian saanut minut pyörtämään päätökseni. Tätä me erityisesti pohdittiin, että mitä Kristian sillä saavuttaa, kun se roikkuu tyttöystävässä joka ei rakasta sitä enää, ei ainakaan siinä määrin missä pitäisi jotta suhteessa olisi järkeä. Kristian on myös sanonut, ettei hän halua jäädä yksin koska ei tulisi ikinä enää saamaan ketään minun jälkeen.
Kun me sen kaverin kanssa puhuttiin, niin tajusin että mie tosiaan olen se tuki ja turva. Kun Kristianilla on ollut kurja päivä, niin mie olen kuitenkin kotona ja minun olkapää on käytettävissä vaikka kukaan muu ei huolisi Kristiania. Tuota, ettei Kristian saisi enää koskaan ketään, poika perustelee transtaustallaan. Noh, voi vain kuvitella että mie en enää kestä tuota transkilpeä joka tulee vähän joka välissä esille. Tuntuu, ettei Kristiankaan enää minua halua minuna, vaan vain sinä tyttönä joka huolii sen transasioista huolimatta, ja sen avulla se yrittää myös minut pitää. Pitäisikö minunkin Kristianin asemassa sanoa, ettei minua voida jättää koska olen lihava enkä muutenkaan vastaa modernia naisihannetta joten kukaan ei huoli minua...
Pitää yrittää puhua Kristianille tästäkin asiasta, kunhan se tulee kotiin. Kaiken muun lisäksi mie en enää kestä tätä transkilven taakse piiloutumista, kun prosessin aktiivinen aika alkaa Kristianin osalta periaatteessa olla loppusuoralla.

Ps. Kyllä se saadaan tämä parisuhdeasia jossain välissä ratkaistua, että mitä tehdään. Uskokaa pois...

Peruutus

Tänään olisi pitänyt olla Kristianilla se aika, kun oltaisiin käsitelty hetun vaihtumista. No, lääkäri olikin sairastunut ja aika peruuntui. :/ Uudesta ajasta ei osattu oikein sanoa.
Kristiania harmittaa, mutta taitaa minua harmittaa vähän enemmän. Tai sitten Kristian ei ilmaise harmistustaan, se kun on niin tasainen ja asiat sisäänsä säilövä ihminen.

Hetu, nips naps ja epäonnistunut tauko

Kristian sai tänään kirjeen, jossa ilmoitettiin tapaamisajan olevan ensi viikolla. Ilmeisesti siellä hoidetaan niitä hetu-asioita. :) Vaikka no, vähän Kristiania epäilyttää ilmeisesti kun lääkärin/sairaanhoitajan/kuka onkin tittelu on OL. ö__Ö

Rinnasta napsaistaan palat vähän yli kolmen viikon kuluttua. Ajattelin että olisin siitä seuraavana päivänä kotona Kristianin kanssa, vaikka noin "virallisesti" Kristianin pitäisi ilmeisesti pärjätä yksin. Että ei mitään monen viikon sairaslomaa tai muuta, kuten silloin varsinaisen rintakehäoperaation aikaan. Kuitenkin Kristian nytkin arastelee edelleen aiemman leikkauksen jäljiltä niin minusta ainakin tuntuisi mukavammalta olla toiselle apuna. Samaten Kristian ei mielellään olisi yksin napsautusta seuraavana päivänä. Toivottavasti opettaja on tuon kanssa sitten ymmärtäväinen.

Ja noh... Mitä voin sanoa? Meidän tauko on täysin epäonnistunut yritys. Mie pelkään ihan mielettömästi yksin nukkumista, joten joudutaan kuitenkin nukkumaan samassa sängyssä, kun muuten mie valvoisin koko yön. Sitten on kaikkea muutakin, mutta niin. Ei me nyt jakseta samassa asunnossa niin kauheasti muutenkaan taukoilla. Sen sijaan sitten päätettiin, että tässä riitelyn lomassa saadaan hyvällä omallatunnolla katsella muita yms.. En nyt kaikkea jaksa selittää, mutta syvin pointti tämänhetkisessä tilassa on kuitenkin se, että annetaan toisillemme vähän enemmän tilaa kuin aiemmin ja Kristiankin antaa minun paremmin miettiä asioita.
Syyslomasta kuitenkin ajateltiin, että kun ollaan puolisentoista viikkoa erossa toisistamme niin ei lähetellä toiselle viestejä tai soitella kuin jos on oikeasti tärkeää asiaa.
Tästä aiheesta ei sen enempää, tuntuu muutenkin epäonnistuneelta kun ei edes tauko onnistu.

Läheisryhmät, missä olette?

Olin tosi yllättynyt, kun huomasin ettei täällä big cityssä mitään läheisryhmiä olekaan. Olisin olettanut, että Tampereen kokoisessa paikassa olisi edes jotain (kyllä, uusi asuinkaupunkini on Tampere). Muistelen että Oulussakin on ryhmä läheisille ja olisin sinne ollut joskus menossa, mutta menot estivät, vaan ei täällä. Ihme menoa. Enkä kyllä mihinkään Helsinkiin ole yhden ryhmän takia menossa käymään, ellei sitten ole jotain muutakin asiaa pääkaupunkiseudulle.
Jos jollakulla on erilaista tietoa noista rymistä, niin saa toki informoida.

Tauko suhteesta

Tuotas noin... Meillä on sellainen tilanne, että on pitänyt todeta ettei tästä tule mitään ellei pidetä pientä taukoa. Koko kesän ja alkusyksyn stressit, muuttohässäkät, kiireet, kaikki on repiny parisuhteen ihan riekaleiksi ja me vain äkistään toisillemme pienimmästäkin asiasta. Siksi me nyt vielä tämä päivä katsotaan fiiliksiä ja puhutaan asioista vähän lisää ennen kuin ryhdytään tauolle. Omasta puolestani toivon, että alkaisin taas arvostaa Kristiania enemmän ihmisenä, nyt Kristianista on tullut minulle enemmän itsestäänselvyys kuin pitäisi olla.
Vaikka tauko ei ajatuksena mukavalta tunnu, varsinkaan kun mie pelkään kuollakseni nukkua yksin, niin uskon että tässä päästään edes johonkin kunnon lopputulokseen. Ero tai päätös pysyä yhdessä, kumpi tahansa on parempi vaihtoehto kuin vain riidellä jatkuvasti.
Blogista en tiedä miten tämän tauon ajan jatkuu, saman katon allahan me asutaan eikä ne aiemmatkaan asiat ole mihinkään kadonneet. Ehkä mie sitten kirjoitan välillä jotain, eihän sen välttämättä tarvitse juuri Kristianiin liittyäkään, kun ei tähän mennessä jokainen muukaan postaus ole sitä koskenut. :)

"Sinä olet nainen"

Tein Transtukipisteen Testaa sukupuolesi -kyselyn ja vastauksena oli, että olen nainen.

"Olet nainen. Sinussa on paljon naisellisuutta, naisellisia persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Sinulla ei juuri lainkaan ole miehekkäitä persoonallisuuden piirteitä tai toiminnan tyylejä. Naisellisuus on sinulle hyvin tärkeää ja osaat nauttia naiseudestasi.

Haluat liittyä naisten ryhmään ja selkeästi erottautua miesten ryhmästä. Olet valinnut feminiinisen ja hyvin epämaskuliinisen kohdan. Mieheytesi ja naiseutesi eivät siis ole tasapainossa, vaan feminiinisyys hallitsee persoonaasi. Jos haluat olla sukupuolisesti harmonisempi ja tasapainoisempi, sinun on syytä kehittää maskuliinisia puoliasi."

Koska nettitesti näin minulle sanoi, niin pakkohan sen on olla totta.

No ei, mutta myönnän olevani kuitenkin nainen. En kuitenkaan myönnä, ettäkö naiseuteni työntäisi maskuliinisuuteni syrjään tai että nuo kaksi olisivat jotenkin epätasapainossa. Osaan nauttia naisellisuudesta (wuhuu laadukkaat alusvaatteet joissa on pitsiä ja jotka ovat samaa settiä jne.), mutta en kuitenkaan halua mitenkään yltiönaisellistaa itseäni. Kristianin kautta olen toki alkanut haluta olla vähän naisellisempi, ehkä vähän muodokkaampikin (koska nyt olen tasapaksu pullukka), mutta siihen se jääkin. Ennenhän siis minua luultiin aina rekkalesboksi.
Hmm, miehekkäistä toiminnantyyleistä... Tykkään koulussa ihan kauheasti käyttää kaikkia puuntyöstökoneita, kun taas mitään nyt muodikkaita geelikynsihommia näin esimerkiksi en voisi kuvitella alkavani väsätä.

Ei mulla muuta, tätä voisi jatkaa loputtomiin mutta kukaan ei sitä jaksaisi sitten lukea.
Olisikohan minun miehekkyyspisteet nousseet jos olisin vastannut myöntävästi, että fantasioin itseni paljastelusta? :o

No voi hämmennys

Koska aihe on niin sekava ja hämmentävä, niin postauskin on sitä samaa sarjaa. Tästä tuskin saa mitään selvää, pahoittelen, mutta jonnekin haluan tätäkin miettiä...

Hämmennän itseäni jatkuvasti, kun yritän selittää Kristianille jotain asiaa, joka liittyy (löyhästi) transasioihin. Tänään aihe käsitteli varsinkin nuorten transpoikien ulkonäköä silloin, jos kasvonpiirteiksi ei ole sattunut siunaantumaan kovinkaan poikamaiset ominaisuudet.
Usein tällaisiin aiheisiin liittyy sellaisia lauseita, kuin "Se olis tosi söpö tyttönä" ja "Jos se ei olis trans, niin vähän olisi suloinen", sekä "Mutta nyt transpoikana..." Hämmennän itseäni tällaisilla mietteillä, aina en oikein tiedä että saanko edes miettiä tuollaisia "Mitä jos" -asioita. Kristian yleensä kyllä liittyy keskusteluun ja esittää oman arvionsa aiheesta, välillä hyvinkin hienosti sanoiksi pukien, toisinaan vain viitotaan käsin ja suusta pääsee vain "Niin niin", "sitten silleen niin", "just niin" jne. ja ymmärrämme kuitenkin mitä toinen tarkoittaa.
Niin Kristian tänäänkin liittyi minun ulkonäköpohdintoihin, saimme ihan tyydyttävän keskustelun aikaan. Vielä keskustelun päätteeksi kuitenkin yritin vielä selittää omia ajatuksiani, vaikka toki olivat selväksi käyneet, ja hämmennyin. En osaa selittää, saanko selittää, miten selittää, miksi selitän... Kristianin mielestä on se kauhean söpöä, kun mie hämmennyn tällaisten transpohdintojen edessä, itse en niinkään siitä pidä. Haluaisin osata puhua pohdinnoistani Kristianille siten, miten niitä mietin sen kummemmin selittelemättä selittelyn perään, mutta noh. Kaikkea ei voi saada.

Kuten Kristianille edellisen tekstinpätkän ajatuksen selitin, niin kerron sen teillekin:
"Tämä kertoo minun hämmentymisestä hyvin hämmentävästi, tässä ei ole mitään järkeä eikä tästä saa mitään selvää kun se poukkoilee ja on... Hyvin hämmentävä, kuten aiheensakin."

Testomuutokset 6: Immuniteetti

Jossain vaiheessa, ehkä parin kuukauden päästä testojen aloittamisesta, Kristian alkoi sairastella flunssaa jatkuvasti. Aiemmin kuulemma Kristian oli sairastanut ehkä kerran talvessa jos sitäkään, mutta testojen aloittamisen jälkeen flunssa tuntui iskevän parin-kolmen viikon välein. Kyse ei suinkaan ollut siitä, että Kristian olisi puolipukeissa hyppinyt ensimmäisenä kuumeettomana päivänä hangessa, vaan kyllä se lepäsi, joi Finrexiä, söi Ibumaxia, piti villasukkia jalassa jne. ja oli poissa koulusta sen verran kuin oli tarvis, kunnes parani. Sama toistui taas sitten vähän ajan päästä, ja taas, ja taas, ja taas.
Viime talvena Kristianilla oli ihan sama juttu, eli parisen kertaa kuukaudessa piti olla flunssan takia poissa koulusta ja no, tälle syksylle se kerkesi alkaa joitain viikkoja sitten. Viikon se oli poissa, jäi pahasti koulujutuista jälkeen. Voittekin arvata, että minun tämänhetkinen flunssa on tehnyt Kristianille tosi hyvää, on silläkin siihen malliin meinannut olla jo oireita juuri, kun mie olen omasta taudistani pois pääsemässä.

Silloin sairastelun alkaessa mie olin tietenkin aika paniikissa, kun tuota flunssakierrettä oli kestänyt joitain kuukausia. Epäilin jo kaikkia mahdollisia sairauksia syövästä ties mihin kauheuksiin. Myöhemmin sitten ollaan asiaa pohdittu ja hoksattu että kappas, tuohan alkoi vähän testojen alkamisen jälkeen, johtuu varmaan siitä.
En kyllä ole yhtään tutkinut, että miten yleistä tuollainen immuniteetin katoaminen on testojen alkaessa, onko kellään muulla parempaa tietoa? Toki Kristian voisi vaikka kysyä vähän joltain lääkäriltä mahdollisesti joskus, että miten tuo asiaan kuuluu ja palautuuko se immuniteetti sitten joskus, täytyypä ehdottaa. Onhan tämä nyt kuitenkin jo kolmas talvi, kun tuota immuniteettia ei ole. Ei kiva, Kristianilla kuitenkin ainakin puolet tästä vuodesta on harjoitteluja. :/ Ja noh, ei minustakaan ole kivaa jättää toista surkeana sairastamaan varsinkaan nyt enää, kun mulla koulupäivät venyvät pitkälle iltaan.

Päivän uutinen

Päivän suuri uutinen meni seuraavanlaisesti:
"Hmhmm, mulla menee vasempaan lahkeeseen."
Selvä homma, Kristian on varsin tyytyväinen, kun se on viimein selvittänyt, kumpaan lahkeeseen sen packeri menee. Jossain vaiheessa vielä parisen viikkoa sitten se mietti kauheasti, että missä kohtaa hänen tarkalleen kuuluisi pitää pikkukaveria. Ja no, kuten sanoin, nyt asia on selvinnyt ilmeisesti itsekseen.
Itse lähinnä mietin, että oliko tuokin nyt pakko ilmoittaa, mutta kai se sitten Kristianistakin on kiva kertoa edes jollekin tuollaiset asiat.

Paranemaan päin

Ensimmäinen askel kohti parempaa parisuhdetta otettu, harrastettiin pari päivää sitten "kunnollista" seksiä ensimmäisen kerran pariin kuukauteen niin, että Kristiankin sai. Se ei ehkä ollut sellaista, kuin mitä meillä silloin alussa oli tai edes joskus talvella, mutta ainakin siitä jäi hyvä mieli. Kuten kerroin tässä jokin kerta, niin mulle on jäänyt aika usein ainakin kesän aikana tosi huono mieli ja olen itkenyt seksin jälkeen.
Vielä en ihan täysin uskalla toivoa, että tämä suhde olisi ihan kunnolla elpymään päin, mutta ainakin on toivoa edes vähän. Niin mie ainakin haluan uskoa. Ehkä vielä enemmän uskoa luo se, että mie poden flunssaa ja yleensä kipeänä on tunnetusti aika kurja olo. Sen luulisi vain vahvistavan pahaa mieltä, jos seksi olisi terveenäkin ollut sellaista aiheuttavaa.

Vieraita (Ei liity paljoa mihinkään)

Tämä asia ei taaskaan mihinkään liity, mutta haluan intoilla eräästä asiasta, nimittäin meillä tulee käymään pari minun kaveria viikonlopun ajaksi ja ensimmäinen heistä saapuu tänään. Odotan huomisen party hard -illan juoruiluiden lisäksi vähän muutakin keskustelua, koska kumpikaan tytöistä ei ole minun lukiokavereit. Ehkä voisin kuvailla heitä niin, että minun mielestä heille ei esim. transjutut ole sellaisia "hys hys" -juttuja, kuten lukiokavereilleni tuntuu olevan.
No, en kuitenkaan muista että olenko toiselle ollenkaan Kristianin prosessista kertonut, mitä luultavimmin olen, mutta ainakin toiselle heistä olen varmasti kertonut. Joskus ollaan jopa puhelimessa puhuttu transasioista vähän. Toisinsanoen odotan, että saan jossain määrin enemmän omanlaistani seuraa, joille voin mahdollisesti jotain Kristianin prosessista puhua.
Juoruja juoruja, voi kuinka olenkaan niitä kaivannut. Ihan kuten vapaata puhumistakin ilman, että tarvitsee varoa möläytyksiä, kuten koulukavereiden kanssa täytyy tehdä.

Piikkien paluu

Kristian sai taas pariksi kuukaudeksi Sustanonia ja geeli sai väistyä. Omien sanojensa mukaan Kristian on tuntee itsensä nyt iloisemmaksi kuin geelien kanssa, mutta mie en ole huomannut mitään. Muuttostressi on vielä niin pinnalla, että ulkoisesti Kristian on vieläkin pahantuulinen, itkuinen ja ties mitä kaikkea.
Hyvä juttuhan tässä nyt on se, että minun ei tarvitse huolehtia että koskenko vahingossa geelillä kyllästettyä massua. Ollaan joitain asioita pohtiessa mietitty, että olenkohan mie sittenkin saanut ainakin jonkin verran ylimääräistä testosteronia kehooni. Toki kaikki voi mennä edelleen ihan vain stressin piikkiin, mutta voihan olla että mulla olisikin ollut jokin uusi minimurrosikä tai en olekaan yhtäkkiä saanut sitä ylimääräistä annostani, kun ei olla oltu vähissä vaatteissa lähekkäin.
Ken tietää, nautitaan nyt kuitenkin siitä ettei meidän lavuaarin reuna ole täynnä tyhjiä geelipusseja.

Makkaripuuhat

No, mitä mie osaisin kertoa. Ennen seksiä oli ja nyt sitä ei ole. Keväästä alkaen Kristian on saanut varmaan yhden käden sormilla laskettavan verran, kun mie vain en pysty enkä kykene. Kristianin kroppa on käynyt jotenkin aivan ylivoimaiseksi käsitellä ja seksi on jäänyt melkein täysin. Mie vain en kykene enää edes kuvittelemaan, että koskisin Kristiania muuten kuin vaatteiden päältä.
Helpompaa asiaa olisi käsitellä, jos Kristian olisi ihan alusta asti hämmentänyt näin paljon, että seksi on vaikeaa, mutta kun se on alkanut vasta viimekuukausina. On alkanut tuntua, että se seksi mitä meillä on, on jotenkin vääränlaista. Ehkä se jotenkin johtuu siitä, että silloin seksielämän alkaessa Kristian aloitti testot vähän myöhemmin eikä ollut mitenkään yltiömaskuliininen, mitä ei kyllä nytkään ole. Nykyään Kristian vain on paljon poikamaisempi, itsevarmempi ja ties mitä mikä on niin paljon ristiriidassa alapään kanssa.
Olen kyllä saanut työstettyä ajatuksiani sen verran, että haluaisin edes jotenkin harrastaa Kristianin kanssa seksiä, mutta teoiksi en ole saanut niitä ajatuksia. Ihan selvää en kyllä saa, että pitäisikö sen seksin olla sellaista mikä meillä on mahdollista, vai jotain aivan muuta.
Jään työstämään ajatuksiani...

Voi harmitus

Jälleen kerran minua vähän harmittaa, kun jää kertomatta niin paljon asioita uusille koulukavereille. Harmittaa kauheasti, kun olisi kaikenlaisia hyviä (tai "hyviä") juttuja kerrottavana, mutta ei vain voi kertoa koska ne eivät avaudu ellei tiedä Kristianin transtaustasta. Ja no, tietenkin sekin, että näiden ihmisten kanssa pitäisi opiskella seuraavat kolme vuotta mutta niidenkään kanssa voi puhua näistä asioista. :/
Eli edelleen olisi jonkinlainen tarve keskustella transasioista jonkun kanssa, mutta en sitten tiedä että onko se läheisten ryhmä mulle oikea paikka. Ajatuksena ainakin tällä hetkellä se tuntuu kovin ahdistavalta paikalta ja muutenkin tuntuu, etten mie muihin läheisiin haluaisi ainakaan ryhmässä olla tekemisissä (hui, kasa vieraita ihmisiä tuollaisessa kokouksessa). Tai no... No joo, jääköön toiseen kertaan minun selitykset, että "Olisihan se toisaalta kiva, mutta sitten taas näin, vaikka siltikin ne läheiset, eikä siltikään..." jne. :)

Pikkukaverin ulkoilutus 2

Edelliseen postaukseen lisäten, että toden totta - Kristian kulkee jo koulussa packeri boksereissa. Eilen nähtiin parin päivän erossaolon jälkeen niin tämä autossa tosi tyytyväisen oloisena kehaisi, että hän käytti toista päivää packeriä koulussakin.

Ei kai mulla nyt oikein muuta asiaa ole. Vieläkin meillä on parisuhteessa vaikea jakso meneillää mutta jospa se menisi ohi.
Blogia tuskin päivitän enää loppukuun aikana, uudessa asunnossa ei ole vielä nettiä enkä välttämättä koulussa viitsi alkaa kirjoitella kauheasti. Jospa sitten ensi kerralla olisi jotain oleellisempaakin asiaa.

Pikkukaverin ulkoilutus

Poikkeuksellisesti kaksi päivitystä saman päivän aikana, mutta minun täytyy kertoa, kuinka ylpeä olen nyt Kristianista. :) Kristian nimittäin uskaltautui viimein ihmisten ilmoille packerin kanssa ja oli asiasta hyvin varmakin.
Aiemmin Kristian on pikkukaverinsa kanssa ollut vain kotona, vaikka on se tainnut kerran käydä lähikaupassa sen kera. Tuolloin kauppareissulla Kristian kuitenkin oli tosi epävarma ja sen huomasi, ettei olo ollut parhain pikkukamun kanssa. Nyt kuitenkin kotoa lähtiessä katsoin Kristiania vähän ihmeissäni ja kysyin, että meinaako se ihan oikeasti mennä packerin kanssa kylille, kun oltiin lähdössä ulos. Kyllä aikoi, ja niinhän se sitten lopulta tekikin. Tyytyväisyys paistoi kasvoilta, kun ajeltiin autolla minne oltiinkin menossa. :)
Kuulemma silloin joskus aikaa sitten pikkukaveri aiheutti ihottumaa ja muutenkin tuntui, että koko ajan joku tuijottaisi hänen haaruksiaan (toivottavasti ei, jos en miekään sinne koko ajan töllötä...) Minä sitten näppäränä tyttönä sujautin pikkukamun sukan kärkeen ja leikkasin ylimääräisen varren pois, niin enää ei aiheuta mitään oireita.
Olen tyytyväinen, olen iloinen, tosi ylpeä kun Kristian on noin rohkaistunut. Eikä se oikeastaan edes tuntunut huomaavan koko packeria kun ihmistenilmoilla oltiin, vaikka olihan se reissu aika lyhyt. Huomenna uudestaan liikkeelle, toivottavasti Kristianilla on samanlainen rohkeus silloinkin. :) Ja meinas se tuossa äsken, että ehkä hän uskaltais sitä pitää koulussakin, ehkä.

Koulut alkakoon

Juu no, ensin kerron vähän Kristianin sattumuksesta ja sitten omasta vähäpätöisestä huomiostani.

Kristian jatkaa koulua ja siinäkin voi sattua ja tapahtua. Nimittäin koska Kristianin hetu ei ole vieläkään vaihtunut (eikä se edelleenkään ole asiaa mitenkään ajanut, vaikka niin mulle meinasi kesän alussa, että kun työt loppuu....), näkyy Kristian tiedoissa naisena. Jotain listoja niillä oli tietokoneelta valkokankaalle isketty ja totta kai Kristian oli siellä tyttöjen joukossa. Hilpeyttä se oli ilmeisesti aiheuttanut, mutta ei sen kummempia kyselyitä. Tiedostovirheeksi se kai tulkittiin. :)

Mulla taas on tuollainen ruutupaita, joka on ollut pitkän aikaa jäähyllä, enkä ole sitä ollenkaan pitänyt. Paitaa olen käyttänyt eniten aikana, jolloin kaikki luulivat minua rekkalesboksi ja olin sinkku, yleensä yhdistin toki paitaan myös jonkin vähemmän tyttömäisen t-paidan ja farkut.
Nyt, kun kiireessä ensimmäisenä koulupäivänä puin kyseisen paidan päälle, tuli kiireen hellitettyä junassa sellainen olo, että "Hello ladies." Varsin epähetero fiilis eikä nyt muutenkaan sellainen olo, että olisin yhtä selvästi nainen kuin nykyään olen (tai edes sinkku, mitä).
Ajattelin vain kertoa, oli niin hassu olo kun yksi paita voi tuolleen muuttaa oloa. ._."

Kristianin random aihe-ehdotus

Taas kerran olen miettinyt, että haluaisin kirjoittaa mutta mitään ei tule mieleen. Kristian sitten katsoi minua ja ehdotti, että "No kerro siitä kun mie en osaa enää sanoa mitään romanttista."
Kristian on tuosta aiemminkin puhunut, että hän ei osaa enää leperrellä ja puhua romanttisia lällyjuttuja minulle. Mie olen kovasti yrittänyt vakuuttaa Kristiania, että se johtuu varmasti siitä että ollaan seurusteltu pian kaksi vuotta ja jossain välissähän ne vaaleanpunaiset lasit pitää ottaa pois ja lepertelykin vähenee.
Kaikista minun vakuutteluista huolimatta Kristian tosiaan sanoo, että kaikki johtuu testoista. Kuulemma vaikka kuinka miettii, niin mitään romanttista ei siltikään tule mieleen, vaikka silloin ennen testojen alkua ja niiden jälkeenkin vielä vähän aikaa sain kuulla kaikkea siirappista useamman kerran päivässä. Mulle itelle se ei ehkä ole niin suuri ongelma kuin Kristianille, ylipäätään olen aina ollut huono kestämään kaikkea liian siirappista.
Ehkä tuo kuitenkin menee osittain sitten siihen tunteiden tasaantumiseen testojen myötä, ken tietää. Onhan nuo itkemiset ja muut tunteiden heittelytkin helpottaneet, joten miksi ei hempeilykin. Vaikka viime aikoina meillä onkin itketty paljon, mutta taitaa mennä puhtaasti stressin ja riitelyn piikkiin...

Niin joo, käytiin katsomassa meidän tulevaa asuntoa, rakastuin siihen täysin. Aivan ihana, kissatkin varmasti tulee tykkäämään kun saavat loikoilla leveällä ikkunalaudalla ja katsella vilkkaan tien hulinaa. :)

Hikinen iltapäivä

Katsoin eilen Hikisen iltapäivän (Dog Day Afternoon) uudelleen vuosien suunnittelun jälkeen ja ajattelin nyt nostaa sen esille, vaikka elokuva ei pääaiheenaan transasioita käsittele. Ja ei, Hikinen iltapäivä ei ole pornoleffa, vaikka kaikki aina niin epäilevätkin.

Lyhyesti kerrottuna elokuva perustuu tositapahtumiin, vuonna 1972 tehtyyn pankkiryöstöön. Sonnyn ja Salin (huonosti) suunnittelema ryöstö epäonnistuu pahasti ja varmaan kaikki kaupungit poliisit tulevat paikalle, kansa kerääntyy kadulle ja hurraa ryöstäjille, pizzapoika käy ja panttivangit innostuvat päästessään tv:seen.
Itse kuitenkin keskityn nyt enemmän Sonnyn vaimoon, jonka kanssa Sonny sai puhua puhelimessa. Vaimo on osasyy siihen, miksi Sonny pankkiryöstön teki, sillä tämä halusi maksaa vaimonsa Leonin sukupuolenkorjausleikkauksen. Tai tuohon aikaan vaihdon.

Jos joku haluaa pitää itsensä lopputuloksesta jännityksessä, niin nyt mulla on tarkoituksena spoilata kaikki. :) Ja no, tämä nyt kuulostaa aika paljon esitelmältä, pahoittelen.

Eli elokuvassa Sonny ennen pidätystään laatii testamentin henkivakuutusrahoistaan, joista hän haluaa Leonin saavan tarvittavan summan leikkausta varten. Koska Sonny ei kuitenkaan kuole, vaan tulee lopussa pidätetyksi, mietin että mistä Leon rahat sai. Elokuvan lopussa kuitenkin kerrotaan, että Leon pääsi leikkaukseen ja eli loppuelämänsä ajan New Yorkissa.

Selvittelinkin siis Wikipediaa apuna käyttäen vähän elokuvan taustoja. Leikkaukseen Ernest Aron (Leon), myöhemmin Elizabeth Debbie Eden, pääsi, mutta ei niillä vakuutusrahoilla, koska John Wojtowicz (Sonny) joutui vankilaan.
Hikisen iltapäivän oikeuksista Wojtowicz sai kuitenkin 7500 dollaria ja prosentin elokuvan tuotoista ja niillä rahoilla korjausleikkaus saatiin maksettua. Ja no, siinäpä se mitä mie tiedän, mitä nyt Elizabeth Eden kuoli AIDSiin ja John Wojtowicz syöpään.

Leonia elokuvan aikana kävi kauheasti sääliksi, kun toinen raahattiin ryöstöpaikalle (mieli)sairaalasta, jossa oli ollut itsemurhayritysten vuoksi. Ihan en selvyyttä saanut, että vaikuttiko taustalla loppupeleissä enemmän Sonnyn arvaamattomuus, josta kertoi poliiseille, vai transasiat. Vielä kun joutuu kestämään miehensä pankkiryöstöyrityksen ja muutenkin on aika sekavassa tilassa, niin varmasti teki hyvää mielenterveydelle.

Oikeastaan mie vain halusin kertoa, että minusta on kaikesta huolimatta kauhean herkkää jollain tasolla, että Wojtowich teki pankkiryöstön vaimonsa vuoksi, jotta tämä pääsisi leikkaukseen. :) Ja kannattaa katsoa tämä leffa nyt muutenkin, vaikka se ei transasioita pääaiheenaan käsittele. Eikä vain nuoren Al Pacinon vuoksi. <3

PS: Leon on tässä tekstissä Leon, koska elokuvassa ei annettu Leonille naisnimeä. Tai jos annettiinkin, niin se oli vasta ihan loppukertomusteksteissä, joista en nyt mitään naisnimeä muista.

Tuplamuutto

Suunnitelmiin on tullut muutos ja muutetaankin Kristianin kanssa yhdessä uuteen kaupunkiin. Tai no, asunto on vasta etsinnässä, mutta eiköhän se löydy.
Kaupunki tulee olemaan suurempi kuin tämä, jossa nyt asumme, ja koon mukana tulee myös kaikenlaista toimintaa. Luultavasti siinä vaiheessa, kun ollaan muutettu ja saatu jonkin verran asetuttua aloilleen, katselen vähän näitä tukiryhmätoimintoja. Kyseisessä kaupungissa kuitenkin on jos jonkinlaista tukiryhmää ja varmasti molemmille löytyy jotain. En kyllä tiedä, että tuleeko itselle mikään tähän transasiaan liittyvä tukiryhmä tarpeeseen, mutta voihan sitä käydä ainakin kokeilemassa. Ehkä siinä samalla tutustuisi myös ihmisiin, toivottavasti.

Parasta tässä muutossa on se, että tästä nykyisestä pääsee pois. Avoimempi ilmapiiri ja kaikkea, voi jee. Ja samalla karistan koko pohjanmaan jaloistani, en voi sanoa että kauhea ikävä jäisi. Kristiankaan ei varmasi enää sitten sressaa yhtä paljon tämän transasian kanssa, kuin täällä tekee.

Good thinking Jade

"Jade is a transsexual. She keeps her bag on her lap to hide her raging erection. Good thinking Jade."

http://9gag.com/gag/4770365

Ei mulla muuta, kuin että kesä jatkuu kiireisenä muuton ja asuntostressin siivittämänä.

Oh, mitä komistuksia (ja muutama vähemmän komea)

Tällaiseen törmäsin, kun noita listauksia Oddeessa selailin:

http://www.oddee.com/item_98038.aspx

Varsinkin Balian Buschbaum on aivan jumalaisen komea, ottaisin sen heti itelle. Muutamasta muusta ei valitettavasti voi samaa sanoa, mutta makunsa kullakin, vaikka enemmän tässä taidetaan listata julkisuusarvoa.
Tietenkin, kun tämän olen joillekin tutuille näyttänyt, on reaktio ollut heti "Eikä, ei uskois! Tai no... Tuo tuo ja tuo, kyllä niistä huomaa että on naiselliset kasvonpiirteet." Mitään eivät sanoisi, elleivät tietäisi.

Komeista miehistä oli luonnollista siirtyä kauniisiin naisiin:

http://www.oddee.com/item_98035.aspx

Ja myös muutamaan vähemmä kauniiseen tietenkin. Täytyy sanoa, että Roberta Close on noissa kuvissa jotenkin niiin herttaisen näköinen. ;__; Ei herttaiset tytöt ole Playboyssa, mihin tämä maailma on menossa. >:(

Vielä surkuhupaisa peli:

http://www.newgrounds.com/portal/view/591565

Loppusanat: Minun pitäisi puhua kuulemma anopille Kristianin joululahjasta, kun Kristian sitä toivoi. Jaa'a, puhuako nyt kun kesällä käydään, vai soitellako talvella. Tämä siis on sen herrasmieskirjan syytä, josta täällä partapäivityksen yhteydessä mainitsin. Puuvartinen partahöylä, joka on kyllä kieltämättä tosi tyylikäs, mutta jolle tulee hintaa muistaakseni vähintään 60-70€. Oivoi.

Kaikki hyvin valtakunnassa - navan yläpuolella

Vaikka tässä on mennyt ihan mukava aika niin, ettei minulla ole ollut mitään varsinaista (tai ainakaan suurempaa) ongelmaa Kristianin prosessiin liittyvien asioiden kanssa, niin nyt on taas ollut vaikea olla. Kristianin peniksettömyys on alkanut vaivaamaan, vaikka pitkän aikaa siinä ei ollut mitään vikaa.
Nyt tekee melkein pahaa nähdä Kristian alasti, en ennenkään ole navan alapuolelle kauheasti suihkussa halunnut katsella, mutta nyt jopa vielä vähemmän. Tulee omituinen olo. Seksikin on aikalailla minimissä, koska en halua koskea Kristianin alapäähän. Koska nyt Kristian on poissakaupungista, niin seuraavan kerran kun nähdään, niin edellisestä kerrasta kun se on saanut, on kulunut vähintään kolme viikkoa. Minulle ei tee yhtään tiukkaa olla panematta Kristiania, mutta kyllä se toisaalta tuntuu pahalta, kun ei halua poikaysävänsä kanssa harrastaa seksiä. Jotenkin tämä suhde tuntuu nyt vajavaiselta, kun noin ylipäätään muuten haluaisin harrastaa seksiä, mutta en Kristianin kanssa.
Ei toiselle voi kuitenkaan sanoa, että "Haluan että sulla on penis, ettet olisi niin hämmentävä", vaikka kyllä Kristian sen varmasti tietää. Tämä on kai niitä asioita, jotka tiedetään, mutta niitä ei ääneen sanota. Vähän ehkä helpottaa välillä se, että Kristian on alkanut pitää packeria kotioloissa enemmän. Moneen kuukauteen se ei sitä käyttänyt oikeastaan ollenkaan, kun se ärsytti ihoa, mutta laitettiin se sukkaan niin auttaa paljon. Vaikka se ei olekaan sama asia kuin oikea penis, niin voin mie niin kuvitella. Kun mokoma boksereissa pysyy, enkä näe mitään sukkia tai muuta, niin kyllä se siitä, yritän vain olla miettimättä asiaa.

Kirkkohäät

Tässäpä aihe, jota olen miettinyt aina välillä ja varsinkin nyt sukulaisen häiden jälkeen.
Kuten monet muutkin suomalaiset, olen kirkossa vain tavan vuoksi, enkä ole eronnut oman saamattomuuden takia. Kirkolla ja uskonnolla ei ole minun elämässä mitään suurta merkitystä, kuten ei Kristianillakaan, ellei se sitten ole huijannut minua.
Joskus kun puhutaan Kristianin kanssa tulevaisuudesta, tulee puhetta myös häistä. Jotenkin on kuulostanut, että Kristian haluaisi kovasti kirkkovihkimisen ja papin aamenet sen perinteisyyden vuoksi, itse en niinkään. Sukulaiseni vihkiseremonian jälkeen totesin Kristianille, että "Eihän me haluta tätä litaniaa kaikesa Jumalan silmien alla olemisesta sun muusta?" ja Krisian myönteli, että ei. Pian tuo kuitenkin unohtui ja taas ollaan sitä mieltä, että kirkossa naimisiin.

Tosiaan, syy sille, miksi en kirkkovihkimiselle ole lämmennyt, on sen tekopyhyys. Koen, että vaikka se kuinka perinteistä olisi, niin en tarvitse raamattua ja virsiä onnelliseen avioliittoon ja onnituneeseen päivään. Minun käsityksen mukaan Kristian ei ole oikein kirkon suosiossa "valintojensa" vuoksi, kristillisestä nimestään huolimatta, ja se kirkolle suotakoon. Ehkä voisin suostua helpommin kirkkovihkimiseen jos tilanne olisi toinen, mutta transtausta viimeistään pistää vastaan.
En väitä, ettei kirkkovihkiminen olisi jollekin muulle se oikea tapa mennä naimisiin, minulle se vain tällä hetkellä ei ole se juttu erinäisten syiden vuoksi.

Loppukommenttina ihan asiaanliittymättömästi:
Jos pääsenkin tänne lähemmäs kouluun eikä tarvitse muuttaa, Kristian lupasi että saatan saada kolmannen kissan. Eläinsuojeluyhdistykseltä aikuinen, mie haluan. ;___;

Parta kasvaa ja tyttöystävän kukkaro tyhjenee kohta

Parina viime viikkona ollaan löydetty monta ysinäistä ja vähemmän yksinäistä partakarvaa lisää. :) Vaikka aluksi olin tosi paljon parran kasvatusta vastaan, niin nyt odotan innolla, että niitä haivenia olisi enemmän. Edelleenkään en missään nimessä viiksiä hyväksy, mutta pieni parta.
Nyt niitä karvoja kasvaa leuan ympärillä parina länttinä, eikä niitä karvoja ihan tarpeeksi niilläkään alueilla ole. Eilen kuitenkin taas silittelin leukaa ja huomautin Kristianille, että ne karvaset ovat ihan aavistuksen levitäytyneet keskemmäs leukaa. Ehkä siinä huulen alla olevassa pienessä kuopassakin on myös muutama karva?
Kyllä se kunnon sänki ja lopulta parta sieltä varmasti joskus tulee, vaikka ilmeisesti sitä täytyy odottaa aika kauan. Tähän karvamäärään pääsemiseen kesti yli puolitoista vuotta, mistä Kristian on vähän katkera kun joillekin kuulemma kasvaa puolessa vuodessa oikein kunnon parta. :o Toisaalta suurimmat muutokset parrankasvussa on tapahtunut nyt ihan viimeaikoina, joten toivottavasti se nyt jatkaisi samaan malliin ja tekisi vähän lisää spurttia.

Tästä kaikesta tulikin mieleen, että ostin Kristianille talvella ennakkosynttärilahjana Täydellinen herrasmies -nimisen kirjan, jota se lueskelee jo ties monettako kertaa läpi. Itsekin olen sitä selaillut ja meinasin, että jos joskus pääsisin toteuttamaan haaveen Englannin reissusta, jossa yhdistyy maalaismaisemat ja Lontoon kaupunkiloma, hankkisin Kristianille tuliaisiksi oikean kunnon partasudin ja puurasiaan pakatun partasaippuan.

Tyylikäs saippua

Kallis suti

Vaikka toisaalta, nyt kun näitä kuvia etsiessä vähän googlailin, voisin oikeastaan hankkia Kristianille nämä netin ihmeellisestä maailmasta... Suti vain näytti yhdellä sivulla maksavan ~80€, mutta oli niitä muualla vähän halvemmallakin. Selaan uudestaan sitten joulun alla ja toivon olevani varoissa silloin.
Ihan vain siksi, että miksi niiden muutamankin haivenen vuoksi ei voisi olla vähän hienommat pelit ja vehkeet, kuin lähikaupan halvimmat välineet. :) (Ei, mahdollinen yllätys ei ole pilalla, koska luotan Kristianin lupaukseen, ettei se käy tätä blogia lukemassa.)

Ongelmia aiheen kanssa

Näin ilmoitusluontoisesti, että koko kevään ja kesän olen yrittänyt, mutta mitään ei tule. Eilen ei tullut yhtään mitään, pelkkää asiaanliittymätöntä jaaritusta vain.
Aiheena siis seksi. Jostain syystä mahdoton aihe minulle kirjoittaa niin, että siitä saisi tolkkua. :(

Lopputulos eiliselle kamppailulle on siis se, että seksi saa jäädä aiheena käsittelemättä ellen keksi, miten aihetta käsittelisin. Tai ellei jollain muulla ole jotain ideaa? Ajatuksia otetaan vastaan, jos niitä halutaan jakaa. :)

PS: Kristianin miespuoleinen työkaveri puristelee sen takamusta. Kuulemma jotain poikien vitsailuentiiätouhua. Kristian on sitten yksi pojista ilman kyseenalaistuksia, jee, mutta kyllä se takamuksen puristelu on minun etuoikeus. >:(

Testomuutokset 5: Massojen liikkumiset

Kristianin massat ovat liikkuneet reippaasti, eikä se johdu vain kymmenen kilon laihtumisesta, vaikka toki silläkin on saleilun kanssa osansa. Lihakset ovat muuttaneet vähän muotoaan, vatsa on löllökerroksineen muuttunut miehekkäämmäksi. Reidet ja takamus ovat edelleen vähän epäsopusuhdassa muuhun vartaloon nähden, mutta ei läheskään niin pahasti kuin ennen, eri tavalla kuin naisen päärynävartalossa. Leveä lantio on melkein kokonaan kadonnut, mutta vielä on jotain jäljellä, mistä ottaa kiinni. Ihan positiivista sinänsä, en voisi kuvitellakaan enää seurustelevani kauhean rimppakintun kanssa. Edellinen poikaystävä kun oli pitkä ja laiha, luut vain kolisivat kun sitä halasi. Kaikkea muuta kuin haluttavaa, sanon minä.
Täytyy kyllä sanoa, että tämäkin pelotti silloin ennen testoja, että onko kumppani enää miehekkäämmän kropan kanssa haluttava. Tulenko tykkäämään siitä, että naisellinen pehmeys on poissa yms. mutta, kuten tästä merkinnästä varmaan ilmi käy, niin kyllä tämä miehekäs röllyttelijä on paljon parempi.

Onhan tuo minun mieheke tosiaan toki jonkin verran käynyt talvella salilla, mutta se jäi keväällä kun tuli pitkät työharjoittelupäivät ja nyt ruummiillinen kesätyö. Silti ne massojen alta hiljakseen paljastuvat lihakset ovat tosiaan enemmän miehekkäät, kuin mitä ne ilman testoja olisivat. Näin ainakin minun mielestä.
Tykkään, tykkään tosi paljon tästä miehistymisestä. Kun Kristianin itsetunto on parantunu miehekkyyden myötä, niin kaikki koskettelu ja kropasta puhuminen yms. on ollut helpompaa. Miehekäs röllykkävatta ja kivat hauikset, jotka ovat alkaneet näkyä ilman erillistä esittelyä. On kiva, kun hartiatkin ova ehkä aavisuksen levenneet, kun mulla itsellä on aika leveät hartiat.

Vähän kyllä harmittaa, että käde eivät miehisty, tai että Kristian ei heti silloin testojen alkaessa lähtenyt salille. Olisi voinut lihasta kerääntyä aika nopeasti, kun saleilu olisi ollu uutta ja siihen vielä lisättynä uudet vieraat hormonit. :D
Nyt tätä kirjoittaessa, kun on miettinyt kaikkia Kristianin hyviä muutoksia kropassa, on ollut vaikea pitää näpit irti kun se vieressä istuu. Että pitikin tällaista aihetta miettiä. >:(

Unia

Olen kauhean huono kertomaan unistani, eikä tämä oikeastaan sisällä mitään tärkeää informaatiota, mutta jos ihan välttämättä joku uhkarohkea haluaa lukea niin mikäs siinä.

Eilinen Todistettavasti syyllinen -jakso aiheutti vähän levottoman yön. Kyseisessä jaksossa käsiteltiin transtytön kuolemaa vuonna -79 (vaikka ensin koko transasia ei ollutkaan selvillä, ensin sitä tutittiin ihan vaan kadonneen Jane Doen tapauksena yms yms yms...)
No, yöllä tämä samainen tyttö, Daniela, oli kauhean ihastunut Täykkäreiden Gabrielaan. Gabby lähinnä vain härnäsi toista, Daniela oli unessa miehekkäämpi. "Tätä en olisi halunnut nähdä" -reaktio tuli, kun ensin Gabriela meni uimaan ja sitten Daniea päätti seurata perässä päällään alushousut ja jokin aamutakintapainen. Ei kai siinä mitään, mutta niille rintalihaksille ja sille parransängelle ei missään nimessä olisi sopineet satiinialushousut ja avonainen pitsiaamutakki päälle... ö___ö Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan enempää sitä katsella, vaikka seuraava uni oli vielä kamalampi.

Toisessa unessa, jonka yöltä muistan, Kristian raiskattiin. Oltiin mökillä ja jossain vaiheessa tapahtui niin, että Kristian joutui raiskatuksi. Mie en jälkikäteen voinut oikein mitään, en voinut lohduttaa tai muutakaan, mikään ei auttanut. Tuo uni loppui lyhyeen, heräsin siinä vaiheessa kun yritin vain parhaani mukaan toisen oloa helpottaa. Sen nyt tiedän kuitenkin, kun unilla on hassuja taipumuksia, että tuon tapauksen jälkeen me ei enää koskaan harrastettu seksiä.
Onneksi minun unet eivät ole enneunia, vaikka mie aina välillä olen siitä tosi vakuuttunut. Ainakin silloin, kun uni on ollut harvinaisen todentuntuinen. .___.''

Voi urheilumaailma

Eilen taas unohdin, mutta tällainen sattui silmään:

http://www.iltalehti.fi/urheilu/2012061515714287_ur.shtml

"Testi vahvisti epäilyn: Naisurheilija on mies!

Perjantai 15.6.2012 klo 20.35

Intialaisen naisurheilijan sukupuolitestin tulos on vahvistettu.

Ex-juoksija Pinki Pramanikin sukupuolen tutkimukset ovat Deccan Chroniclen mukaan osoittaneet, että naisten sarjoissa urallaan kilpaillut Pramanik olikin todellisuudessa mies. Pramanikin tunteva nainen syytti tätä raiskauksesta. Lisäksi nainen kertoi Pramanikin luvanneen mennä naisen kanssa naimisiin. Pidätyksen jälkeen yksityisessä hoitolaitoksessa suoritettu tutkimus osoitti Pramanikin sukupuolen. Itse hän on asiasta ymmällään.
- Tämä on salaliitto. Minut on lavastettu ilman syytä, Pramanik kertoi.
Intialaisen yleisurheilujärjestön edustaja Kamal Moitra on myös ihmeissään.
- Pinki on kansainvälinen urheilija ja on ollut lukuisia kertoja samanlaisissa testeissä. Miksi niissä testeissä ei ole huomattu mitään erikoista, Moitra hämmästelee.
IL"

Tästä muistui elävästi mieleen kohu parin vuoden takaa:

http://www.iltalehti.fi/kisaextra/2009081910104745_ki.shtml?ref=leiki

"Poikatyttö Semenyan sukupuoli tutkitaan kisojen jälkeen

Keskiviikko 19.8.2009 klo 15.36 (päivitetty klo 20.51)

Eteläafrikkalaisjuoksija Caster Semenya saa juosta MM-kisoissa naisten sarjassa, mutta hänet tutkitaan kisojen jälkeen.

Sukupuolitesti on erittäin monimutkainen toimenpide. Meillä ei ole tällä hetkellä mitään konkreettisia todisteita, ettei hän saisi osallistua kilpailuun. Kun toimenpide kestää viikkoja, olisi väärin kieltää häntä nyt kilpailemasta, kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n tiedottaja Nick Davies kertoi.

Semenya on herättänyt kummastusta vahvasti miehisellä ulkonäöllään. Nuoren eteläafrikkalaisen manageri on suomalainen Jukka Härkönen.
Nick Daviesin mukaan Semenyan sukupuoli herätti kysymyksiä jo Afrikan nuorten mestaruuskisoissa heinä-elokuun vaihteessa.
Semenya juoksi silloin 800 metrin voittoon kauden kärkiajalla 1.56,72. Vuosi sitten sama matka taittui häneltä parhaimmillaan aikaan 2.04,23. Manageri Härkönen tosin totesi Helsingin Sanomissa, että "hän on todistettavasti nainen, kromosomeilleen hän ei voi mitään".
IAAF:n sääntöjen mukaan naisten sarjassa kilpailevan täytyy olla täysin naisia, mutta joillain ihmisillä on kromosomeissa synnynnäisesti poikkeuksia.
IL"

Semenyan testeissähän ei sitten tosin mitään ihmeellistä ollut, puhtaat paperit tuli. :)

Tyttökavereita

En todellakaan ole mustasukkainen, mutta olen erittäin tyytyväinen siitä, että Kristianilla on kesätöissään miesseuraa. Tai no, itseään joitain vuosia nuorempia poikia, mutta silti.
Lapsuudenkaverithan tuolla ovat tyttöjä, mitä jotkut varmaan ihmettelevät kun puhun että "Joo sinne se Kristian meni Suvia ja Raisaa koko viikonlopuksi moikkaamaan, saattaa sinne myös Elisa tulla." On joskus vähän kysytty, että miten mie sen päästin menemään. Kai se olisi normaalimpaa sitten olla kauhea pirttihirmu. :D
Koulussakinhan tuo viettää kaiken aikansa tyttöjen kanssa, on luokkansa ainoa poika. Jos totta puhutaan, niin en ole oikeastaan koskaan kuullut Kristianin kunnolla puhuvan kenestäkään kaverista, joka olisi poika. Tuttuja kyllä löytyy sitäkin enemmän, mutta niitäkään se ei ole minun käsittääkseni aikoihin nähnyt.
Joten, kuten sanoin, vaikka en mustasukkainen ole, niin miesseura on hyväksi. Ehkä Kristian siinä oppii jotain miehekästä, ehkä mie olen jo jotain positiivista huomannut. Ainakin se meni taas pitkästä aikaa salille ja meinaa vähän saada lihaksia aikaan.

Ps: Eilen pitkästä pitkästä aikaa sain taas huomata, että kai sitä jotain kammoa kroppaa kohtaan Kristianilla vielä on. Meinasi, että paitansa on liian tyttömäinen ja se korostaa tyttömäisyyttä. Tai jotain sellaista. Sain kuitenkin vakuutettua, että paita on hyvä eikä se näytä tyttömäiseltä. Ei siihen kuitenkaan paljoa tarvittu, matkaa jatkettiin ilman että poika edes meinasi kääntyä takaisin kotiin vaihtamaan vaatteita. Olin tyytyväinen, Kristian näyttää niin hyvältä kun se on vaatekaappiaan uusinut oikein urakalla (koska on laihtunut ihan hurjasti...) <3

Muutto?

Meidän parisuhteessa tulee mitä todennäköisimmin tapahtumaan merkittävä muutos. Mie sain kuin sainkin koulupaikan, joka on aivan toisella paikkakunnalla Kristianin koulusta. Olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen, viimein kouluun. :)
Jollain tasolla mie olen iloinen iloinen siitä, että tulee vähän otettua etäisyyttä Kristianiin ja koko suhteeseen transasioineen kaikkineen. Surullistahan se kyllä on, että samalla mie menetän tiskikoneeni, vaikka kyllähän Kristian tulee luultavasti kerran kuussa käymään.
Ainakin nyt tuntuu, että tämä asumusero on jo nyt Kristianille rankempaa kuin minulle, vaikka se ei mitään myönnä niin kyllä se on kovasti näyttänyt siltä että meinaa alkaa itkemään...  Itse en voi oikein muuta siihen sitten sanoa, kuin että jossain vaiheessa tämän on pakko tapahtua. Mie haluan asua hetken itsekseni ja nyt se on parempi, kun on jokin "oikea syy", niin ei tarvitse itse miettiä viikon jälkeen että pitäisikö sittenkin muuttaa takaisin yhteen, eikä muillakaan tietenkään ole mitään mukisemista ja kyselemistä nyt.

Sinänsä harmittaa, että Kristian on ollut sitten muuton aikaan melkein kaksi vuotta testoilla, eli käytännössä muutoksia ei varmaan kauheasti tule vaikka ollaankin parisen viikkoa kerralla erillään toisistamme. Viime vuonna kesällä, kun oltiin kuukausi erossa, oli ihan hauska huomata niitä muutoksia kun eihän niitä silleen havaitse kun on koko ajan yhdessä. Mutta noh, toisaalta varmaan ihan hyväkin ettei niitä muutoksia aina tule lisää kun taas nähdään. Taisin vuosi sitten itkeä, että "Kun sinun haju on muuttunut ja sie olet ihan erilainen" yms. ^^''
Ah, odotan jo kunnon itsenäistymistä! Vaikka pelkäänkin mörköjä sängyn alla...

Taas hetuvalitusta

Hetun vaihdosta ei edelleenkään kuulu mitään ja mie onnistuin asian tiimoilta kehittämään taas eilen riitaa. Toki pelkästään tuo hetu ei ollut ainoa syy, vaan me ollaan toissapäivästä asti taas vaihteeksi riidelty ja valvottu myöhään yöhön.
No, joka tapauksessa näin lyhyesti kerrottuna minua ärsyttää edelleen ihan suunnattomasti kun siitä hetusta ei mitään kuulu, eikä Kristian voi tehdä asialle mitään. Diagnoosista on yli puolitoista vuotta, nelisen kuukautta niin tasan kaksi. Silti Kristian ei voi yksinkertaisesti soittaa asian perään, että "Hei ois kiva jos hetu vaihtuis viimein..."
Ärsyttää, että ns. "juridisella tasolla" minun poikaystävä ei edes ole poikaystävä. Vaikka ei naimisiin olla vielä menossa tai mitään, niin silti se on liian hämmentävää mulle. Jotenkin tulee omituinen olo aina, kun mietin tätä hetuasiaa ja muistan että ai niin, Kristianilla on vielä naisen hetu. En tiiä mikä siinä on, se vain on. Sekin ärsyttää, että poikaystävä ei osaa mitään miehisiä juttuja tai mitään muitakaan perusjuttuja, kuten vaikka pyörän kettareita laittaa paikalleen. Epäilen suunnattomasti, ettäkö se osaisi edes naulaa iskeä seinään Ehkä nuo asiat yhteenlaskettuna kuitenkin tekevät jollain alitajuntaisella tasolla Kristianista mulle vähemmän miehen vaikka siltä näin muuten ei tuntuisikaan..?

Kaikenkarvaiset poikaystävät

Kaveri sanoi, että Kristian on miehistynyt kovasti siitä kun ensimmäisen kerran tapasivat (siis kun pääsiäisenä näkivät, mutta nyt vastasanoi). Nyt on enemmän poika. :) Sama kaveri oli myös poikaystävälleen kertonut Kristianin transtaustasta, kuulemma oli vähän ollut epäileväinen asiaa kohtaan mutta ei sitten ollut alkanut mitään aiheesta mukista. Kai. En ole varma, asiaa oli niin paljon ja melu oli kova, etten kovin hyvin tajunnut kaikkea mitä puhuttiin. Poikaystävänsä kyllä oli vähän sen oloinen, että vähän epäilyttää jos joskus ovat Kristianin kanssa samassa tilassa, että mitä tämä siihen sanoo... Ei onneksi ole tämän hetken murhe.

Tuosta kaverin poikaystävästä muistuu mieleen serkun poikaystävä, kun ovat tosi samankaltaisia. En tiiä ovatko sukulaisia, voivat ollakin. Serkun poikaystävä oli Kristianin transtaustasta tiedon saadessaan meinannut, ettei heidän pieni tyttärensä (eikä hänen aiemman suhteen lapsetkaan varmaan) saa olla Kristianin kanssa tekemisissä. Lapsihan voi saada pahoja vaikutteita, Kristian on niin kauhean huono roolimalli transtaustansa kanssa. Serkkutyttö oli kuitenkin ollu tiukka silloin ja kyllähän tuo Kristian on meidän tulevien lasten pikkuserkun tavannut ja sen kanssa leikkinyt. Serkun poikaystävä oli Kristianin tavattuaan todennut, että "Sehän näyttikin ihan jätkältä" tai vastaavaa. Ehkä kaverin poikaystävän kanssa käy samalla tavalla joskus..?

Toisen kaverin poikaystävä on ollut, että asiassa ei ole mitään ongelmaa. Kolmannen poikaystävä taas on tuntenut Kristianin ennen diagnoosia ja testoja yms. Neljännestä ei mitään hajua, ehkä sekin joskus selviää.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin minun kaverit näyttävät osaavan valita varsin onnistuneesti poikaystävänsä, ainakin tämän transasiaan suhtautumisen kannalta.

Hei hei mikä mulla on...

Keskustelin tässä jokunen päivä sitten yhden tuttavan kanssa, joka on kaiketi 18- tai 19-vuotias. Ehkä jopa 20? Mutta itse luulisin sitä korkeintaan 16-vuotiaaksi jos en oikeaa ikää tietäisi. No, sivuseikka vain.
Joka tapauksessa keskustelussa tuli puheeksi transasiat, en nyt enää edes tiedä miten. Tämän tytön sanat kuitenkin muistan, "No hyi, yäk!" "Tosi oksettavaa", "Mä en ikinä vois olla jonku kanssa joka on ollu joskus nainen" jne. Jossain vaiheessa käytännössä tytön puheen sisältö oli se, ettei tyttö usko transsukupuolisuuteen.
Transmiehet kuulemma myös näyttävät naisilta, eihän naisesta voi tulla miehen näköistä. Itse kun sanoin, että "Joo, minun mielestä jotku transmiehet on tosi komeita. Voisin melkein vaihtaa Kristianin heti yhteen", viitaten erääseen aivan jumalaisen komeaan julkisuudessa vaikuttaneeseen transmieheen. Riemu ratkesi, olen friikki. Seuraava lause kummittelee varmasti pitkään mielessä:
"Närhi mikä sua vaivaa kun sä tykkäät transmiehistä??"
Nauraen se tyttö sen sanoi, muka hienonakin vitsinä, ja lisäili perään vielä joitain muitakin asiaan täysin kuulumattomia esimerkkejä, mutta tiedän tytön olleen tosissaan. Hämmentävää oli myös se, että jotenkin olen kuvitellut minun sukupolven kasvavan suhteellisen suvaitseviksi. Ainakin nyt sen verran, ettei ihmetellä että mikä toista vaivaa, jos sattuu pitämään jostain transihmisestä.
Voihan tässä kyllä vaikuttaa tämä paikkakunta, täällä tuntuu porukka olevan suhteellisen konservatiivista verrattuna muihin kaupunkeihin joissa olen käynyt/asunut. Ollaan monesti itse asiassa pohdittu sitä Kristianin kanssa ja päädytty juurikin tuohon lopputulokseen. Täällä ei suvaita kauhean hyvin erilaisuutta, täällä ihmiset näyttävät kovin samalta ja jos nyt erehdyt eroamaan massasta, niin voi kamala. Parhaiten nyt ehkä näkyy siinä, että täällä asumisen aikana, melkein vuosi, ei olla nähty kuin korkeintaan kahden käden sormilla laskettava määrä pikkuernuja. Ei hurjia hiuksia, ei rumia remmihousuja. Ei mitään.

Mutta niin, mikä minua sitten loppujen lopuksi vaivaa... Ei kai minua vaivaa mikään muu kuin se, että olen avoin asioille ja rakastan transmiestä. Kristiankin näyttää jumalaisen komealta, kun mennään juhliin ja se laittaa juhlavaatteet päälle. Hurr, odotan innolla.

Uusi rakastuminen

Loppukevät ja tämä kesän alku on tällaista aikaa, että hormonit hyrrää ja kaikkea tapahtuu, erojakin kuulemma sattuu enemmän kun hormonit hyrrää ihan väärään suuntaan. Avaudunkin siis omaksi ilokseni, että mulla sentään hormonit ovat minun mielenkiinnon suunnanneet siihen oikeaan suuntaan, eli Kristianiin. Ei siis huolta, eroa ei ole tullut. ^^
Viimeviikkoina on tuntunut, että alkuvuoden ja varsinkin helmikuun huonommasta vaiheesta, jolloin oltiin tosi lähellä eroa, ollaan tosi kaukana. Kristian on ollut kiva, ihana, hyvännäköinen jne. eikä parempaa ole ollut. Pitkästä aikaa on tuntunut, ettei toisen käsiä tarvitse aina iskeä pois jos vähän meinaa silittää, eikä halauksista kiemurrella pois, ei pusuttelustakaan tule oloa että nyt kauas pois tai saat turpaan. Vaikka seksi ei ihan kauheasti innostakaan, niin ei sekään ole kauhea hirvitys, eikä jokainen käden kosketus tunnu vonkaukselta. Ei tee mieli itkeä ja mennä jonnekin kauas pois, jos toinen vähän lähestyy. Väkivaltaisiakaan mielitekoja ei ole hetkoseen ollut, enkä myöskään ole toista unissani enää muksinut... (Älkää käsittäkö väärin, en ole harrastanut parisuhdeväkivaltaa hereillä, mutta joskus Kristian on minun unissakävelymitäliemuksimisia joutunut pelkäämään.)
Kaikenkaikkiaan olo on hyvin vastarakastunut, mitä on viimeksi sattunut joskus varmaan lähemmäs vuosi sitten. On ollut oikein mukavaa huomata, että voihan sitä itsekin lähestyä. Kainalossa on mukava olla, on kiva antaa hellyyttä poikaystävälleen eikä vain miettiä, että ehkä jonkun muun kanssa olisi parempi. Vaikka ainahan sitä miettii, että ehkä jonkun muun kanssa sittenkin olisi parempi, niin juuri nyt kuitenkin tiedostaa Kristianin olevan parasta mitä nyt vain voi olla. Vaikka mistä sitä tietää mitä tässä kerkiää tapahtua, kun lähtee viihteelle ja muistaa sinkkukesien kesä-/bilesäädökset. :o

Ai että kesä voi sittenkin olla kivaa aikaa, vaikka oikeasti kesää vuodenajoista eniten inhoankin. :)

Mutta noh, jätetääs nyt tämä blogi taas hetkeksi tällaisiin iloisiin tunnelmiin. Loppuviikosta suuntaan kohti kotipaikkakuntaa ja vietän siellä viikon, jolloin netissä tuskin käyn puhelimen Facebook-toimintoja kummemmin. Toivottavasti tämä rakastunut tunne ei lopu sinä aikana. :)

Blogin tilanne ja muuta roskaa

Oho, ilmeisesti tämän viikon aikana on ulkopuolisen laskurin mukaan käynyt tuhannes (ja muutama yli) kävijää vilkaisemassa, että mitä täällä blogissa tapahtuu. Paljon, paljon. Tuo laskee minun käsittääkseni jokaisen kävijän vain kerran, eikä jokaista sivupäivitystä uudeksi kävijäksi yms.

Eilen vähän houkuttelin Kristiania, josko se voisi tänne myös tehdä jonkin pienen kirjoituksen suurinpiirtein mistä van. Suostui, mutta saa nähdä kuin kauan sen aloittamisessa kestää. Ei kannata varmaan hengitystä pidätellä. Luultavasti siitä tulee itsellekin uusia mietteitä, joita ei muuten mieleen olisi tullut. Niitä sitten kiva pohdiskella, kunhan kirjoituksesta ensin selvän saa. Tai ainakin niin Kristian uhkasi, että hänen teksteistään ei saa mitään tolkkua varsinkaan, kun ei ole jaksanut ja muistanut omaa blogiaan päivitellä kuin... No, kauan aikaa sitten. Elämme jännän äärellä. :D

Sen lisäksi, että Kristian saattaa tänne kirjoittaa, olisi varsinkin meidän vanhempi kissa myös kovin innokas kirjoittelemaan kuulumisia. Paha vain, ettei raukka ole moiseen kouluja käynyt. Mokoma sitten varmaan kostoksi aina vaikeuttaa minun kirjoitusprosessia.

Pitää muuten kertoa, että olen jo pidemmän aikaa haaveillut, josko piirtäisin sarjakuvan, jossa joko pää- tai sivuosassa olisi transsukupuolinen hahmo. Valitettavasti projektista ei tule mitään seuraavista syistä:

1. En ole piirtänyt pariin vuoteen. Nyt olen harjoitellut jonkin verran, mutta kyllä minun ihmishahmot ovat aika kökköjä. (Enkä ole koskaan sarjakuvia piirtänyt, hmm...)
2. En osaa käsikirjoittaa mitään. Olen huono keksimään tarinoita, varmaan sekin johtuu osittain siitä, etten ole pariin vuoteen kirjoittanutkaan. En ollut kyllä siinä mitenkään erityisen hyvä silloin kun harrastin, mutta kuitenkin. Nyt vielä huonompi.
3. Minulla on kaveri, joka kyllä on kirjoittanut minulle pienen pätkän jonka kanssa harjoitella, mutta se ei liity mitenkään transasioihin eikä kyseistä kaveria koko homma taida ihan kauheasti kiinnostaakaan. Ehkä se on myös se, kun tuolla kaverilla ei ainakaan minun käsittääkseni ole kauheasti kokemusta transasioista.

Täytynee siis lykätä tätä projektia vielä paljon lisää, kunnes taikaiskusta osaan kaiken. :) Saahan sitä kuitenkin haaveilla ja suunnitella.

Testomuutokset 4: Karhuntalja

Laitetaan nyt sekalaisena seurakuntana tämä seuraavaksi muutokseksi, eli karvat. Jossain vaiheessa sitä vain huomasi, että Kristianin säärissä alkoi karvat levittäytyä hitaasti edestä myös pohkeiden alueelle, ja siitä ylöspäin kohti reisiä. Reisissä karvat taisivat levittäytyä ylhäältä alas, edestä taakse. Ehkä jopa viisi rintakarvaa näkivät päivänvalon ennen Kristianin rintaleikkausta, eikä vatsakaan ole jäänyt täysin karvojen huomiotta, kuten hyvin valitettavasti myöskään alapää ei ole siltä välttynyt. Tällä hetkellä naamassa taitaa sojottaa hurjat kymmenen tummaa sänkeä, koska eilen oli naamanajopäivä. Sitä ei ole joka viikko, ehkä kahdesti viikossa.
Ite en kauheasti arvosta kaikkea tuota karvaa, mikä Kristianille on kasvanut. Sitä alkaa olla vähän joka paikassa, viimeisimmät löydöt sijoittuvat selkään ja olkapäille pitkinä tummina karvoina, sitä ennen järkytyin takamuksen karvaisuudesta. Puristelu on jäänyt housujen ja boksereiden päälle, en kauheasti laita käsiä enää pöksyihin.
Alussa Kristian vähän minun mieliksi ajeli rintakarvoja, kun ne muutama hahtuvaa näyttivät hupsuilta, mutta nykyään ne saavat jäädä. Sen sijaan ihan omasta tahdostaan, mitä en toki valita kuitenkaan, Kristian ajelee vatsakarvojaan vähemmäksi. Sitä karvaa on ihan hurjasti ja tosiaan, näyttää hiukan hölmöltä kun rinnassa ei ole paljoa mitään karvaa. Sen lisäksi, että vähän karsittuna näyttää kivemmalta, niin kuulemma myös kesällä hiostaa vähemmän ja tuntuu mukavammalta. Yöllä selkää pistelevä sänki ei tosin minusta ole kauhean kiva, mutta aina voi pitää paitaa.
Massun lisäksi höylän uhreiksi joutuvat aika-ajoin myös alapään karvat minun vaatimuksesta. Ilman minun "käskyä" taitaisi jäädä tekemättä, mutta minkäs teet jos ei suuseksiä heru ilman ajelua. Sen yhden kerran, kun Kristian on suuseksiä saanut ilman ajeluja, mie olen meinannut tukehtua. Kurkku oli täynnä karvaa ja meinasin oksentaa. Ei kiitos, olen ehdoton nykyään tämän asian suhteen, ja asia kiinnostaa kaikkia ihan kauheasti. Mutta eipä se kyllä ole sekään kivaa, jos käsi on ihan karvoissa seksin jälkeen...
Niistä selkäkarvoista nyt vielä sen verran, että olen joskus saanut luvan poistaa niitä. En tiiä, että muistaako Kristian sitä, mutta kovasti odotan sitä hetkeä kun minun pinsetit löytyvät ja pääsen selkäkarvojen kimppuun. Onneksi niitä ei ole kuin muutama hajanainen, mutta onpahan kuitenkin.

Siinä pieni karvakertomus, toivottavasti saatte selvää, koska kirjoitin tämän nyt silmät ristissä sairaslomalta...

Uni tästä blogista

Ihan vain viimeöiseen uneen liittyen, kai sitä pitäisi huolestua kun blogi tulee uniin.
Lyhyesti virsi kaunis:
Olin tehnyt jo kauan sitten postauksen otsikolla "Liikakilot" tai "Herkkulakko", johon oli joku Joonas-niminen käyttäjä kommentoinut. Ihan omituisuuksia tämä perushetero kapeakatseinen herra oli runoillut ja kertonut kaikkia neuvoja, joilla saa kiloja vähennettyä, ja mitkä on hyviä ruokia herkkujen tilalle yms.

En yhtään tiiä, että miten herkkulakot liittyvät tähän blogiin, mutta unessa ilmeisesti se oli tosi oleellista. Tai sitten se oli enneuni ja joku Joonas tulee kommentoimaan tänne omituisuuksiaan. Paljasta itsesi, Joonas!

Ps: Olen heikko, Kristian saa tänään uuden jyrsijän, kun enhän mie voi siltä mitään kieltää... En tykkää, mutta en halua toisen itkevän ja mököttävänkään. Olisin tosi huono äiti.

Miten? Miksi?

Amin kommentin innoittamana mie oon nyt miettinyt töissä haravoidessa tätä aihetta, liikaa yksinäistä aikaa kun en mp3-soitintakaan ole tänne hoksannut muuttaa. Huomaa, kuinka tärkeä juttu mokoma kapistus on minulle ollut. :P Kerrataan nyt vielä kommentit.

Mitä Ami sanoi:
Ei nyt liity tähän postaukseen ollenkaan (tsemii Kristianille!! :)), mut mua on askarruttanut tämmönen asia juurikin transläheisen näkökulmasta ja muutenkin tyttöjen mielipide siitä, pystyiskö kukaan seurustelemaan tai perustamaan vakavampaa parisuhdetta (mahdollisesti perhettä) transsukupuolisen miehen kanssa. Oon kai liikaa pyöriny nuorten foorumeilla salaa ja sieltä jäänyt semmonen mielikuva tyttöjen näkökulmasta et se peniksen koko ja pojan fyysinen komeus + SEKSI on kova sana seurustelusuhteessa. Operoidulla peniksellä ei paljoa seksiin kykene tai se ei ole samanlaista kuin cis-miehen kanssa. Päällisin puolin vois muuten olla tunnistettava mies, mutta alapää ei toimi samalla tavalla.

Ajatus siitä, että tulisin olemaan koko (lyhyen) elämäni sinkku tuntuu todella kammottavalta ajatukselta. Sekin jo helpottais jos olisi kokemusta siitä parisuhde-elämästä ja tieto siitä että kelpaa jollekulle sellaisena kuin on, tekis niin paljon enemmän vaikkei ikinä vakiintuisikaan siihen parisuhteeseen lopulta.

Se on kyl aika yksilöllinen kysymys kuinka tytöt vois kiinnostuu transmiehen kanssa seurustelusta, mutta näköjään joidenkin kohdalla sekin on mahdollista. Jos sitä kuitenkin keskittyis rakentamaan sen elämän itsensä ympärille ja kattoo sitten jos siinä matkan varrella hyppäis tyttö messii tälle elämän suurelle valtatielle kohti määrittelemätöntä määränpäätä. On the road! :)

Mitä Närhi vastasi:
No siis joo, riippuuhan tuo ihan ihmisestä ja näin, mutta kyllä se onnistuu ja aina joku on kykenevä tällaiseen hullutukseen transmiehen kanssa (kun onhan tämä homma välillä rankkaa). Fyysisestä komeudesta en tiiä, olen kyllä säädellyt paremman näköisten miespuolisten kanssa kuin mitä Kristian on, jos totta puhutaan, mutta kyllä sitä kummasti parisuhteessa alkaa miettiä luonteen ja kaiken kera, että taitaa se oma kumppani sittenkin olla parhaan näköinen kaikista. Ainakin jos ei riidellä. :D
Käsi on muuten kova sana makkarin puolella, Kristianin mieliksi välillä kokeillaan strap onilla, mutta ite en siitä oikein muuta saa, kuin sen mielihyvän että Kristian tykkää. Ehkä se peniksettömyys on joskus ongelma, kun siinä kuitenkin on se ristiriita kun alapää ja kaikki muu ei ole ihan harmoniassa keskenään, mutta suurimman osan ajasta en jaksa siitä ongelmaa itteni kanssa tehdä kun muusta en tiiä. Penis on muutenkin ruma härpäke olemassa, vaikka eipä kai tämä omakaan alapää kovin kaunis taida olla.
Ole kuitenkin ihan rauhassa, niin se meilläkin kävi, että kun samassa koulussa tavattiin niin mulla oli ajatuksena, että vuoden aikana en yhtikäs kenenkään kanssa mitään ala värkätä, ja Kristian meinasi elää loppuelämänsä yksin ilman seksiä jne. :D Vuosi myöhemmin muutettiin sitten yhteen...

En kyllä tiiä että selvensikö tää yhtään mitään, ehkä pitäisi aiheeseen liittyen kirjoittaa ihan oma postaus ja pohtia oikein kunnolla. :)

Ei nyt minunkaan mietteet taida ihan kauheasti liittyä Amin kommenttiin, mutta ehkä kuitenkin. Vaikea itse sanoa. Mutta siis sitä olen kauheasti miettinyt, että mikä Kristianissa minua alunperin kiinnosti, mikä minut innosti tekemään tuttavuutta.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin nyt kun asiaa ajattelee, niin se taisi nimenomaan olla Kristianin transsukupuolisuus, joka minussa alunperin sen kiinnostuksen herätti. Ennen kuin varsinaisesti tutustuttiin toisiimme, mietin kaverin kanssa joitain päiviä, että mikä tämä homma on. Onko Kristian trans vai mitä, pelleileekö se? Onko sillä jotain ongelmia ja se elää fantasiamaailmassa? En nyt paremmin osaa asiaa ilmaista.
Ennen kuin oltiin tyyliin edes tervehditty toisiamme, niin katseidenvaihdon yhteydessä ja siinä välillä mietin, millainen on transsukupuolinen ihminen. Kun en kerta koskaan ollut moista tietääkseni tavannut, ei voinut tietää, mitä vastassa olisi jos tutustuttaisiin. Asioista oli toki lukenut ja kehittänyt jonkinlaisen käsityksen, mutta kuitenkin. Kristian oli jotain uutta ja jännää, mitä piti ryhtyä tutkimaan. Ehkä nyt kuulostan jotenkin kauhealta, mutta keventääkö yhtään jos sanon, että oli se siltikin ihastusta lähes ensisilmäyksellä siinä kaiken sivussa?

Kristianissa kiinnosti, millaisen ihmisen transsukupuolisuus on siitä muokannut. Onko minulla vastassa sikamies, joita olen aiemmin kohdannut ainakin jossain määrin, vai neitipoika syvällä sisimmässään?
Entä mitä, jos vastusteluista huolimatta meille kehittyisi jotain sutinaa? Kehittyisikö siitä mitään katseidenvaihtoa kummempaa, pääsisinkö mie kuoren alle? Onko Kristian transtaustansa takia kehittänyt itselleen sellaiset muurit, ettei niitä voi läpäistä? Jos on, niin olisinko minä sittenkin se, joka pystyisi ne murtamaan? Voisinko minä olla se, joka pääsee suutelemaan, koskemaan, pystyisinkö menemään paidan alle? Voisiko takamusta puristaa ja vatsaa hyväillä? Tulisiko seksistä mitään? Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta tuosta viimeisestä voisi varmaan kirjoittaa ihan oman postauksensa joskus. Olen kyllä sitä miettinyt, mutta en oo oikein tiennyt, mitä kirjoittaisin.

Kaikenkaikkiaan koko transsukupuolisuusasia oli tosi mielenkiintoinen asia, josta halusin selvittää lisää. Jossain vaiheessa koko asiasta tuli arkea eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, mutta sitä ennen käytiin paljon keskusteluja ja mie kyselin paljon kaikenlaista. Ihan alussa tuntui hyvältä jollain tapaa, kun sai olla toisen tuki ja olkapää, kun transasiat ahdistivat. Varmaan se oli sitä, että silloin tiesi murtaneensa ne muurit ja ns. "onnistuneensa" siinä, mitä halusi. Ehkä se oli jonkinlainen "pelastusvietti", jota koen aika helposti muihin ihmisiin. Kovasti olisi pelastettavia, valitettavasti vain taidan olla huono siinä eikä minusta ole kovin moneen suuntaan menemään.
Nykyään Kristianin transtaustassa ei ole mitään uutta ja jännää. Kristianista on tullut kovin tylsä ja tavallinen, olen parisuhteessa ihan vaan pojan kanssa, suhteessa on alkanut arki aikaa sitten. Mulla ei ole enää kysymyksiä eikä mitään, mitä haluaisin enää tietää lisää. Tai jos onkin, niin jossain vaiheessa minulle on tullut jokin raja, etten enää kehtaa ja pysty niitä Kristianilta kyselemään. Ehkä se on tätä, kun ollaan yli puolitoista vuotta oltu yhdessä ja vuosi sitten oltiin melkolailla kaikki asiat selvitetty, niin tuntuisi jotenkin tyhmältä kysellä taas samoja asioita. Varmaan pitäisi olla joku muu, jolta kysellä taas, mutta sitten toisaalta ei tiedä mitä kysyä. Ehkä menisin liian henkilökohtaisuuksiin, kun on Kristianilta tottunut kysymään vähän kaikenlaista. Ei vain kehtaa.

Niin ja asioita saa kyllä kysellä, vaikka olenkin tosi huono vastailemaan. Pompin aina aiheesta toiseen ja menen helposti sivuraiteille, mutta ehkä minusta saa jotain nyhdettyä irti. :) Aiheitakin saa toki ehdottaa, joko täällä tai sähköpostissa:
narhi@hotmail.fi

Rintakehän korjailua

Vuositarkastuksessa tänään oltiin sanottu, että syksyllä voisi paikallispuudutuksen voimin vähän ylimääräistä ihoa leikellä pois. : ) Kristian taitaa tykätä, mie tykkään vielä enemmän. Olenkin tainnut sanoa, että tuo nykyinen rintakehän tila ei ole kauhean esteettinen, ihana ja halujaherättävä, joten minun mielestä tämä on hyvä juttu. Ihan positiivista myös tuo paikallispuudutus, kun mie ainakin huolehdin sitä nukutusta vuosi sitten ihan kauheasti. Syksyllä ei sitten olekaan mitään "Entä jos Kristian ei siitä ollenkaan herää?" yms. :) Tosin onhan sitä vielä jossain vaiheessa ainakin romppeidenpoisto edessä...

Meillä muuten on nykyään neljä lasta... Kaksi isoa ja kaksi pientä, joita isommat pitävät lounaana, uusin tulokas saapui tänään. Enkä vieläkään ole muistanut laittaa toisesta kissasta esittelyä, vaikka sitä kauan sitten meinasin.

Pätkä-Kristianin kenkäkriisinen tyttöystävä

Oon saattanut joskus kertoa, että me ollaan Kristianin kanssa lähen samanmittaiset. Kristian on joidenkin mittausten mukaan sentin pidempi. Siksi mulla onkin nyt pieni kriisinpoikanen, kun kesällä ollaan menossa minun suvun puolen joukkoon juhlimaan. Hienot vaatteet, pukuja, pikkutakkeja, mekkoja... Minullekin on mekko valmistumassa, oikein tyttömäinen ja päällimmäinen kerros on läpikuultavaa ja kevyttä kangasta. Jos oikein muuttaisi väriä joksikin vaaleaksi ja kepeäksi, niin se voisi olla erittäin tytömäinen keijukaisunelma. No, koska asuvalintani on mitä on, minun täytyy hankkia sitä varten uudet kengät - korkosellaiset mielellään.

Vähän pelottaa, että vaikka Kristian sanoo sen olevan okei, jos olen sitä pidempi (koska rinnat on silmien kohdalla, mie päättelen), niin silti sille iskisi alemmuudentunne. Vaikka Kristian menee minun mielestä tosi hyvin biopojasta läpi, vaikkakaan ei yli 20-vuotiaasta, niin ehkä silti sitä katsottaisiin vähän omituisesti ja alettaisiin miettiä, että mikä tässä mättää? Sekin huolestuttaa, että vaikka nyt pituudesta ei mitään haittaa olisi, niin meneehän se nyt ihan varmasti ongelmitta läpi väkijoukossa.
Tietenkin voisin hankkia vihaamani ballerinat, jolloin en olisi Kristiania pidempi, tai ryhtyä siitä astetta hurjemmaksi ja hankkia sentin tai korkeintaan kahden korot. Valitettavasti en pidä kummistakaan, haluan vähän enemmän korkoa. Kuitenkin aina kenkäkaupassa jätän kaikki kengät sovittamatta, kun mietin että onko se sittenkään oikein Kristiania kohtaan olla pidempi. Toinen kuitenkin haluaisi olla miehekäs minun rinnalla, olla pitkä ja suojelemaankykenevännäköinen. Mitä, jos päädytään tanssimaan meidän yhteenlaskettuna neljän vasemman jalan kanssa? Entä kuvatodisteet siitä, kuinka lyhyt Kristian on? Pitäisikö sittenkin tyytyä olemaan itseni mittainen tappijalka?

Tästä päästään meidän mahdollisiin häihin joskus tulevaisuudessa: Ovatko meidän hääkuvat jotain kamalaa, vai pitääkö Kristianin käytää piilokorkoja/-korokkeita, kuten Tom Cruisen huhutaan käyttäneen häissään?

Toisaalta ärsyttää miettiä tällaisa asiaa kuin kengät, mutta toisaalta taas tuntuu, että olisin huono tyttöystävä jos en miettisi. Ehkä vain pitäisi laittaa Kristian ryhtikoulutukseen, kun siitä saa heti ainakin viisi senttiä lisää pituutta, tai ainakin sen vaikutelman.

Naikkarikäynti

Mie kuulkaa ihan unohdin kertoa täällä, kun Kristian kävi tässä yks päivä Helsingissä naikkarilla. Vaikka eipä siellä kuulemma paljoa muuta tehty kuin verikokeet tarkistettiin ja vähän kyseltiin, että miten Testogelin kanssa on mennyt. Vuoden reseptin oli kuulemma Kristianille sitten kirjoittanut.
Lääkäri oli myös vähän miettinyt, että tartteeko sisätutkimusta tehdä vai ollaanko tekemättä, kun sellainen Kristianille viime vuonna tehtiin. Ei kuitenkaan tehty, mutta lääkäri oli todennut, että viimevuotisella sisätutkimuksella oli löydetty joku kysta. Ilmeisesti se ei ole mitään vaarallista kun siitä ei sen enempää ollut puhetta, muutenkin ainakin Wikipedian mukaan ovat melko vaarattomia. Ihan hyvä kuitenkin ettei sitä sisätutkimusta tehty, viimeksi se oli aika järkyttävä kokemus ja muistan, että kun silloin kyselin että mitä siellä Helsingissä oli tehty, niin Kristian ei meinannut ollenkaan kertoa sisätutkimuksesta. Vissiin se teki kolauksen miehiselle egolle. Voi olla että se olisi myös halut vienyt ainakin päiväksi, mutta jos totta puhutaan, niin ei olisi haitannut...
Oli ne vissiin siitä minun kauan jankuttamasta hetun vaihdostakin puhuneet, lääkäri oli meinannut vissiin vähän viestiä laittaa jonnekin. Luultavasti kuitenkin unohti asian saman tien kun Kristian astui ovesta ulos ja minua vituttaa edelleen ihan jumalattomasti, kun Kristian ei tee asialle mitään. Taas päästiin sitten siihen, että miksi noin tärkeän asian vuoksi ei voi yhtä puhelua soittaa, kun sen hetun olisi puoli vuotta sitten pitänyt vaihtua...

Ei kai siinä muuta, illalla kirottiin VR:n aikatauluja, kun Kristian oli myöhästynyt ajaltaan puoli tuntia vaikka oli ylimääräistä varannut 45 minuuttia. Reseptiin lääkäri oli nyt kirjoittanut, että testogelit tulevat transsukupuolisuuden hoitoon, mitä ei ennen papereissa ole lukenut, ja mie sain mulkoilla Kristiania pahasti seuraavana päivänä. Oli kuulemma käynyt "kahvionnettomuus" juuri naikkarin leiman päälle siinä lääkäritodistuksessa, joka piti työnantajalle viedä. Ehkä sen nyt kuitenkin tämän kerran ymmärtää, en miekään varmaan riemusta kiljuen kelleään veisi papereita, joissa lukee jossain kohtaa esim. "urologi".
Ensi viikolla on muuten leikkauksen jälkitarkastus. Toivotaan parasta, että siellä ollaan sitä mieltä, että korjausleikkaus on tarpeellinen.

Lopuksi kerrottakoon, että nautin suuresti saamastani vaapapäivästä Kristianista. Vaikka kristianiton päivä oli oikeasti lyhyempi, kuin mitä olisi ollut jos Kristian olisi ollut töissä eikä naikkarilla, niin vain se tieto, ettei poika ole kaupungissa sai hengähtämään.

Onneksi ne puuttuvat

Huonon huumorintajuni siivittämänä ajattelin tästä uutisesta, että "Voi onneksi Kristianilla ei ole kiveksiä, sehän voisi kuolla niiden takia." Minun tuurilla mie todennäköisesti jossain peittotaistelun rytäkässä onnistuisin iskemään polveni sen kiveksiin.

Ote kiveksistä tappoi miehen

Julkaistu: 30.04.2012 11:00

Pysäköintiriita päätyi kiinalaismiehen tuskalliseen kuolemaan.

41-vuotias kiinalaisnainen aikoi hakea poikansa koulusta Meilanissa. Pysäköidessään skootteriaan hän joutui kuitenkin kärhämään 42-vuotiaan kauppiaan kanssa, kertoi China News 24.

Nainen halusi pysäköidä menopelinsä miehen kaupan eteen, mutta tämä ei siihen suostunut. Tilanne kehittyi nopeasti kiivaaksi riitelyksi.

Raivostunut nainen soitti miehensä ja veljensä apuun, jolloin riita muuttui käsirysyksi.

Tappelun tiimellyksessä lastaan noutanut nainen nappasi kiinni kauppiaan kiveksistä. Hän puristi kiveksiä niin kovaa, että mies putosi lopulta katuun. Mies kiidätettiin sairaalaan, mutta hänen henkeään ei voitu pelastaa.

Gizmodon haastatteleman urologin Irwin Goldsteinin mukaan kiveksiin kohdistuva valtava paine aiheuttaa sanoinkuvaamatonta kipua. Kipu voi olla niin voimakasta, että se saattaa aiheuttaa jopa kuolemaan johtavan sydänkohtauksen.

Ei ole tiedossa oliko juuri kiveksistä puristaminen kiinalaismiehen kuolinsyy, mutta kyseisiin ruumiinosiin kohdistunut kova paine voi siis johtaa kuolemaan.

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/ote-kiveksista-tappoi-miehen/art-1288465696420.html

Muut ihmiset meidän suhteessa

Eräs henkilö on mulle sanonut rivien välissä, etten seurustele Kristianin kanssa vakavasti. Tämä johtui siitä, kun sanoin Kristianin antaneen minulle luvan flirttailla ja mahdollisesti suudella/kopeloida vieraita naisia. Minun mielestä mie kuitenkin seurustelen erittäin vakavasti kun suunnitellaan tulevaisuutta yhdessä ja murehditaan kissojen kohtaloa ja itketään yhdessä kun pelätään että niille tapahtuu jotain. Aina vakava parisuhde ei ole sitä, että toiselta kielletään kaikki muihin ihmisiin liittyvä ja rajoitetaan toisen menoa, että huolehditaan niin pirusti, että onhan jokin oma meno toiselle okei ja perutaan se, jos ei ole. Meillä ei kysellä lupia jos halutaan jonnekin mennä, tai siis mie en ainakaan kysele. Kristian saattaa varmistaa että "Onhan se okei?" ja mie ärähdän takaisin "No mitä sie multa kyselet jos haluat kavereiden luokse lähteä??" Itse vain ilmoitan, että olen päättänyt tehdä jotain ja se on jo suunniteltu juttu.

No, alkuperäinen aihe oli kuitenkin tuo muiden ihmisten kanssa säätäminen ja häslääminen. Monta kertaa ollaan aiheesta keskusteltu, pohdittu ja mietitty niin että välillä on itku tullut. Mulle on ollut välillä jotenkin vaikea ajatella, että Kristian on minun loppuelämän ainoa kumppani missään mielessä. Ennen avioliittoa, jota sitäkin ollaan suunniteltu, haluan olla täysin varma valinnastani. En halua miettiä, kuinka paljon on jäänyt kokematta vain, koska aloin seurustella 19-vuotiaana Kristianin kanssa. Luvan noihin säätelemisiin olen pyytänyt ja saanut Kristianilta, koska koen sen olevan ainoa keino varmistua siitä, ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen.
Voin kertoa tuohon ruohon vihreyteen liittyen, ettei se ruoho ole vihreämpää muualla. Ainakaan tähän mennessä ei ole ollut. Minun ja Kristianin aikana olen bileiltoina (baareilua ja kotibileitä) suudellut kahden tytön kanssa. Ensimmäinen oli ihan kiva tapaus, mutta kyllä Kristian joka mielessä voittaa. Toinen kerta tapahtui yhteisen kaverin kanssa, siitä tunnen lievää morkkista. Ei ollut vieras ihminen, tunnelma oli aamulla porukan herätessä kummallakin vähän että "Mitä tuli tehtyä" ja jäätävä. Itse mietin sitä, ettei kavereita suudella, luultavasti kaveri mietti että mitähän Kristian on asiasta mieltä jos/kun kuulee, ei siinä muuta vikaa. No, Kristian itse ei ole asiasta mitään sanonut, nauroi vain tapauksille.

Ollaan me puhuttu Kristianin kanssa myös seksistä toisten ihmisten kanssa. Mie olen kauhean utelias sen suhteen, kun toisaalta haluaisin kokeilla muidenkin kuin Kristianin kanssa (biomies nyt lähinnä, ehkä myös nainen), kun satutaan olemaan toisillemme ensimmäiset/ainoat seksikumppanit. Osaltaan voi kyllä mulla vaikuttaa se, että meidän seksielämä on kovin tylsää. Asennoissa ei ole/voi olla vaihtelua kauheasti ja olisi se muutenkin mukavampi, jos kumppani olisi vähän itsevarmempi ja vähemmän rajoittunut.
Ehkä olen tämän kaiken takia huono tyttöystävä, ehkä olen vieläkin huonompi kun kerron, että joskus Kristian on sanonut, että se haluaa pitää minut niin kovasti itsellään, että voi ehkä joskus olla valmis siihen, että antaisi minun harrastaa seksiä jonkun muun kanssa vaikka se vaikeaa olisikin. En sitten tiiä lohduttaako Kristiania yhtään se tieto, etten mie kykenisi niin pitkälle. Joko en harrasta koskaan muiden kanssa seksiä tai sitten meidän täytyy erota. Seksi on liian iso juttu, että siihen voisi muita ihmisiä sekoittaa jos on parisuhteessa, vaikka muissa asioissa olisinkin avoimempi. Enkä kyllä tuon suutelun ja kopeloinninkaan kanssa olisi ihan heti alkamassa värkkäämään uudestaan. Luulen, että näillä eväillä pärjää taas pitkään kun olen todennut, ettei ole Kristianin voittanutta vaikka joskus muulta tuntuisikin.

Ai niin, täytyy näin lopuksi sanoa, että kyllä. Kyllä Kristianilla on samat säännöt kuin minulla. Jos se vain haluaa, niin kyllä se saa flirttailla ja mahdollisesti suudellakin muita ihmisiä, mikäs minä olen sitä kieltämään jos se haluaa ja homma on suht viatonta, jos itsekin olen saanut siunauksen sellaiselle toiminnalle. Kaikki vaan on aina siitä niin kovin huolissaan, että saahan Kristiankin tehdä kaikkea, jos olen jollekin selvittänyt meidän asioita..

Tauko jatkuu

Hei, olen Närhi, ja minulla ei ole voimia juuri nyt kirjoittaa tänne mitään fiksua ja filmaattista. Tällä kertaa ei sentään johdu mistään Kristianiin liittyvästä, vaan meidän suhde on nyt vaihteen vuoksi vakaalla pohjalla, vaikka kyllä sitä välillä meinaa minun stressi ravistellakin. Stressiä aiheuttaa työttömyys, mitään ei ole tiedossa vaikka ihan kohta harjoittelu päättyy, eikä millekään ole aikaa eikä jaksamista.
Pidän siis taas hiukan blogista taukoa, viikon-pari tästä eteenpäin ainakin, ja ilmoitan siitä nyt tässä muillekin koska muuten mulla napsahtaa jossain vaiheessa päässä että "Nyt pitää kirjoittaa." Olen vähän tällainen mitä olen, ellen ääneen päätöstäni sano niin se ei sitten lainkaan pidä, väkisin vain tännekin miettisin kirjoitettavaa. :D

Kerrottakoon, että vierailu minun kotipaikkakunnalla pääsiäisenä meni hyvin. Kristian tapasi puolet minun äidin puolen suvusta ja tuli toimeen kaikkien kanssa, ainakin mitä se nyt kerkesi vähän niiden kanssa puhua. Kuulemma meidän pääsiäisrituaalit on kivoja, paree kyllä ollakin. Tuon reissun jälkeen sentään tuntuu taas vähän enemmän siltä että Kristianin kanssa seurustellaan ihan niin, että se kestää ainakin pidemmälle kuin kesään. Pahimmassa tapauksessa Kristian on minun vierellä jäädäkseen. :P

Näillä tunnelmilla palaillaan taas myöhemmin, aiheita kun olisi vaikka kuin paljon taas mielessä mutta päässä ne ei oikein kasassa pysy...

Vaatepulmia

On ollut ihan positiivista huomata, kuinka tämä koko prosessi on muokannut Kristianin itseluottamusta ihan muuksi kuin mitä se on ollut. Sen johdosta vaatteetkin on vaihtanu olemustaan täysin, mie ainakin tykkään että muutos on ollut paljon paljon parempaan suuntaan. :D
Tänään siis käytiin vaate- ja kenkäkaupoissa, eikä tällä kertaa katseltu vain ja ainoastaan kenkiä ja vain ja ainoastaan minulle.. Oikeastaan varsinaisesti tällä reissulla etsittiin vaatteita Kristianille, farkkuja ei löytynyt mutta pari t-paitaa ja kengät löytyi. Ihan aluksi kehun, että kengät on taas nahkaa. Kyllä tuo poika oppii, että muovikenkiä ei suosita, kun melkein samalla hintaa saa nahkaiset ja kun suutarilla joskus käyttää, niin ne kestää vuosia. <3 Suosittelen hyviä nahkakenkiä muillekin, maksavat itsensä takaisin vuodessa-parissa verraten kympin tennareihin jotka kestää kuukauden.
T-paitojen kanssa Kristian on tosiaan myös vaihtanut tyyliä, kuten mainitsinkin. Osasi jo ennen minun arviota sanoa, että "Tätä ei oteta, ei istu ja on iso." Isot t-paidat olikin aiemmin se suurin kirous minun mielestä, pussittavat vaatteet kun ei peitä tyttömäisiä muotoja, vaan pikemminkin vain korostaa että jotain niillä peitellään. Valitettavasti vain niitä paitoja sattuu olemaan hiukan vaikea löytää noin 169cm pitkälle pojalle, joka on vuoden aikana laihtunut hurjasti. Halppiksen vaikoimasta, ja markettien yleensäkin, on vaikea löytää mitään. S-koon paidat ovat usein isoja eikä xs taida olla ollenkaan valmistuksessa miesten vaatteissa. Pitäisi löytää kaikki slim fit -malliset paidat, mutta niissäkin sitten karsii väri tai kuva monta pois. Ehkä pitäisi suosiolla mennä johonkin lastenvaateosastolle, ite ainakin muistelen kaiholla viime tai toissavuonna H&M:ssa näkemiäni Star Wars -paitoja.
Farkuista sen verran, että itteäkin meinaa turhauttaa kun suurin osa farkuista taidetaan valmistaa vähintään 180cm pitkille pitkäjalkaisille ja kapeatakamuksisille miehille. Kristianin takamus on vieläkin vähän leveämpi, mutta kyllä se siitä. Jaloilleen tosin ei mitään mahda, kun ne on niin lyhytet. Lyhyemmät kuin minulla, vaikka poika on minua sentin pidempi. Kaikki sovitetut housut oli ihan hirveitä, lyhensivät jalkoja entisestään ja levensivät persettä. Harmi etten osaa itse vaatteita tehdä, muuten ihan mielelläni auttaisin Kristiania tuossa housuongelmassa.
Joka tapauksessa, kuten alussa sanoinkin, tykkään enemmän noista tyköistuvammista paidoista. Tähän mennessä moni paita on näyttänyt valitettavasti siltä, kuin ne olisi isän kaapista napattu...

Loppuhuomautuksena:
Kolmen kuukauden Sustanonit kaapissa ja alle kolme kymppiä niihin käytetty. Kun kaikesta pitää säästää niin onneksi se tässäkin onnistuu.

Verikokeita

Kristian kävi tänään terveyskeskuksessa, viisi putkiloa verta otettiin. "Vain" viisi, viimeksi otettiin seitsemän. Huhtikuun lopulla sitten puoltoistavuotistarkastus Helsingissä. Miehän en ole koko käyntiä muistanut muuten kuin "No joskus sitten keväällä on joku käynti", hetken aikaa muistanut että se liittyis vihdoin ja viimein hetun vaihtoon ja sitten unohtanut. Onhan sekin ihan tärkeää että katsotaan, onko Kristianin terveys testojen myötä kohdallaan, mutta enemmän mie sitä hetua odotan. Periaatteessa sen olisi pitänyt vaihtua kai syksyllä, mutta ilmeisesti Kristianin hetunvaihtopaperientiiäasiat on päätyny johonki roskikseen. Mie oon kovasti yrittäny että se soittais perään ja vaatis että asiat alkais rullata, mutta ei. Tyttöystävää ei kuunnella, ja mie kun luulin että tämä olisi ollut Kristianille tärkeä asia.
Itteäki turhauttaa kun tämä hetunvaihdosvaihe prosessista pitkittyy ja pitkittyy. Vaikka kuinka itse tiedän asuvani avoliitossa (hyi, miten aikuisen kuuloinen sana), niin silti tieto siitä, että kelan papereissa ja muutenkin ei olla. Paperilla ollaan kämppiksiä, ja jos vain hetua tuijotettaisiin niin lesbopariksi luettais. Sinänsähän sillä hetulla ei ole mitään väliä, mutta kun sitä alkaa miettiä tarkemmin, ja miettii ja miettii vaihtumisen pitkittymistä, niin yhtäkkiä se omassa pienessä mielessä onkin suuri ja tärkeä juttu. Vaikka naimisiin ei olla menossa vielä aikoihin, niin kuitenkin välillä mietin, ettei me mitään avioliittoa vielä saataisi vaan rekisteröity parisuhde.
Ärsyttää elää lesbossa heterosuhteessa, jos sen näin rumasti haluaa sanoa.